Esittely

Kun viiden kilon pakettiin ladataan yhden atomipommin verran energiaa, mitä saadaan? Vastaus löytyy viereisestä kuvasta. Agabelle's Don Devil eli kavereiden kesken Milo on pian kaksi vuotta täyttävä kääpiöpinseriuros, joka rakastaa kaikkea toimintaa, jonka aikana voi riehua, juosta täysiä tai hyvällä tuurilla näitä molempia. Se on rohkea ja nopea oppimaan uutta, mutta tilanteen tullen myös erittäin taitava unohtamaan kaiken oppimansa. Arki tämän persoonallisen koiran kanssa on kaikkea muuta kuin tylsää. Tervetuloa tutustumaan Milon elämään.

Milo on minun ensimmäinen oma koirani. Kuten moni muukin pikkutyttö, haaveilin omasta koirasta jo lapsena. Joka joulu ja syntymäpäivä toivoin lahjaksi koiraa, mutta koskaan tuo toive ei toteutunut. Äitini on allerginen koirille, eikä karvaisen ystävän hankkiminen tullut kysymykseenkään. Jossain vaiheessa sitten opiskelijana, kun asuin jo omillani, aloin miettimään uudelleen koiran hankkimista. Tällä kertaa siirryin haaveiluista toteutukseen. Kesällä 2010 Milosta sitten tuli minun koirani.

Harrastamme Milon kanssa monenlaista. Päivittäisten pitkien kävelylenkkien lisäksi arkeemme kuuluvat yhteiset juoksulenkit, hevostallilla touhuaminen, toko, näyttelyt sekä uusimpana tuttavuutena agility. Tämän kesän näyttelykausi on avattu mätsäreiden muodossa ja tarkoitus olisi, että ensi vuonna pääsisimme siirtymään virallisiin näyttelykehiin. Milo on kahdesti käynyt kansainvälisessäkin näyttelykehässä. Ihka ensimmäisistä näyttelyistään Milo sai EH:n, mutta toisella kerralla nuoruuden kokemattomuus kostautui arviointipöydällä. Näykkäisy tuomarin suuntaan riitti ja hyvistä rakennearvosteluista huolimatta tuloksena oli hylkäys aggressiivisuuden takia. Tämän jälkeen tein päätöksen, että seuraavan kerran kisaamme virallisissa näyttelyissä vasta, kun käytös kehässä on täysin moitteetonta. Tokoa olemme treenanneet sen verran, että Milo osaa peruskäskyt istu, maahan, odottaa, tänne, sivulle ja seuraa. Tokossa tuskin koskaan tulemme mölliluokkia korkeammalla tasolla kisaamaan, mutta omaksi iloksemme ja arjen helpottamiseksi sitäkin säännöllisesti harjoittelemme. Eilen olimme Milon kanssa elämämme ensimmäisissä agilityharjoituksissa. Milo yllätti minut täysin. Olin osannut ja uskaltanut arvailla, että Milo varmasti tykkäisi lajista ja olisi siinä hyvä, mutta se on paljon enemmän. Tuo pieni, nopea, ketterä ja itsevarma koira on luotu agilitykentille. Tutustuimme eilen ohjatusti putkeen, esteeseen, renkaaseen, pujottelukeppeihin ja pussiin, eikä Milo epäröinyt yhdenkään esteen kanssa. Se suoriutui kaikista harjoituksista hienosti ja näytti vielä nauttivankin tekemisestä. Tämän kesän treenaamme agilityä Keski-Suomen Kennelkerhon koulutuksissa mahdollisuuksien mukaan ja syksyllä sitten arvioin tilannetta uudelleen.

Täältä blogista voit seurata Milon ja minun kuulumisia. Nähtäväksi jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.