Häkki, koiran oma paikka vai vankila?

Kun minulla ei vielä ollut Miloa, mutta koiran tulo oli varmaa, luin paljon erilaisia koirakirjoja. Halusin valmistautua hyvin, olihan kyseessä ensimmäinen oma koirani. Yhdessä kirjassa puhuttiin niin sanotusta häkkikasvatuksesta, jonka kerrottiin helpottavan huomattavasti pennun sisäsiistiksi opettamista. Häkkikasvatus perustuu siihen, että koira ei siistinä eläimenä halua tehdä tarpeita omaan petiinsä ja oppii näin pyytämään ulos, kun vessahätä yllättää. Kiinnostuin häkin käytöstä heti, mutta varmuuden valinnalleni antoi Milon kasvattaja, joka kertoi, että hänen kaikki koiransa nukkuvat yönsä suljetuissa häkeissä. Hän perusteli valintaansa sillä, että ihmiset eivät vaeltele öisin, koirienkaan ei tarvitse. Tässä oli mielestäni järkeä.

Milon häkki.

Kävin ostamassa Milolle tilavan häkin jo hyvissä ajoin ennen kuin sen muuttopäivä uuteen kotiin oli edessä. Jotkin ystäväni ja myös äitini epäilivät häkin käyttöä, mutta kirjassakin oli todettu, että Suomessa vielä harvinaiseen häkkikasvatukseen suhtaudutaan hieman skeptisesti ja sitä pidetään jopa julmana. Oikein käytettynä häkki ei kuitenkaan koiran näkökulmasta eroa mistään muustakaan nukkumapaikasta. Milon häkin sijoitin makuuhuoneeseeni ja laitoin sinne reilusti peittoja, joihin Milon olisi hyvä tehdä pesänsä. Minulle oli tärkeää, että Milo ei oppisi nukkumaan sängyssä kanssani, koska vahvaluonteisena koirana se olisi ottanut ylivallan hyvin nopeasti. Jos antaa pikkusormen, se vie koko käden.

Aluksi, kun Milo oli aivan pieni, teimme joka ilta niin, että laitoin Milon häkkiin nukkumaan, mutta jätin oven auki, että sillä oli vapaa pääsy häkistä pois. Samoin tein myös päivällä, kun Milo nukahti. Kannoin sen aina omaan petiin jatkamaan uniaan. Itse nukuin koko kesän patjalla lattialla Milon pedin vieressä. Oli selvää, että jossain vaiheessa yötä Milo kömpi pedistä viereeni patjalle, mutta en siitä stressiä ottanut. Pääasia, että se edes osan yöstään nukkui omassa häkissään. Päivällä harjoittelimme myös suljetussa häkissä olemista. Jätin Milon siis suljettuun häkkiin muutamaksi minuutiksi, päästin sitten pois ja palkkasin vuolailla kehuilla. Pikkuhiljaa Milo alkoi hakeutua päivisin oma-aloitteisesti häkkiin päiväunilleen.

Kun Milo sitten täytti kolme kuukautta, oli aika siirtyä seuraavalle tasolle. Illalla mennessämme nukkumaan, Milo meni häkkiinsä ja aiemmasta poiketen suljin oven. Itse nukuin yhä lattialla pedin vieressä, että se näkisi minut koko ajan. Kun Milo huomasi, ettei päässytkään häkistä pois, se alkoi protestoida vinkuen ja häkin lattiaa raapien. En kuitenkaan antanut pienen protestoinnin häiritä ja pian pentu rauhoittui häkkiin nukkumaan, kun vinkuminen ei tulosta tuottanut. Aamulla taas kehuin reipasta koiraani ja se oli maailman onnellisin. Vielä seuraavana iltana Milo esitti pieniä vastalauseita häkistään, mutta tämän jälkeen tilanne rauhoittui. Nykyisin Milo menee illalla itse häkkiinsä nukkumaan ja päivisinkin se saattaa siellä nukkua. Se haluan vielä mainita, että en koskaan päiväsaikaan sulje Miloa häkkiin sen enempää silloin kun olen kotona, saati kun Milo jää yksin. Ovi on suljettu ainoastaan öisin.

Milo ja häkki.

Äitini sanoi minulle joskus vuosi sitten, että voihan Milo nyt aikuisena nukkua jossain muuallakin, kun on sisäsiisti. Että sille voisi ostaa sellaisen avoimen pedin. Tyrmäsin hänen ajatuksensa suoraan ja perustelin sen sillä, että häkki on Milon oma paikka. Koska se on pennusta asti nukkunut siellä, se ei kaipaa muuta. Milo menee häkkiinsä aina mielellään ja omasta tahdostaan. Siitä tietää, että se on sinut häkkinsä kanssa. Ja on häkistä Milon aikuisiälläkin ollut hyötyä. Muutaman kerran olen herännyt yöllä Milon vinkumiseen. Se nukkuu yleensä todella rauhallisesti, joten olen sitten vienyt sen pihalle. Milolla on joka kerta ollut maha syystä tai toisesta vähän löysällä. Häkki on siis säästänyt minut turhalta siivoamiselta. Nykyisin myös vanhempieni luona on samanlainen häkki Miloa varten kuin meillä täällä kotona. Äitinikin on vihdoin ymmärtänyt, ettei häkki ole eläinrääkkäystä.

Muutaman ainakin omasta mielestäni hyvän ja huomionarvoisen vinkin voisin häkkikasvatusta harkitseville antaa.

1) Häkin tulee olla riittävän suuri, jotta koira mahtuu hyvin tekemään sinne pesää ja nukkumaan missä asennossa tahansa.
2) Häkki kannattaa sijoittaa pentuaikana esimerkiksi makuuhuoneeseen, jolloin pennun pyynnöt päästä tarpeille kuulee varmasti. Aikuisen koiran, jolle häkki on jo muodostunut omaksi pediksi, häkin voi sijoittaa sinne, missä koiran haluaa yönsä nukkuvan.
3) Kun häkkiin pentuaikana totutellaan, on tärkeää, että pennulla on yleisesti ottaen aina vapaa pääsy häkkiin ja sieltä pois. Näin pennulla säilyy positiivinen kuva häkistä, eikä se ala pelätä häkkiään.
4) Jo aivan pienen pennun kanssa on hyvä harjoitella muutaman minuutin pätkiä suljetussa häkissä. Riittää, että pentu suljetaan häkkiin, mennään hetkeksi toiseen huoneeseen pois pennun näkyvistä ja tullaan takaisin, kehutaan pentua paljon ja päästetään se pois häkistä. Näin pentu oppii huomaamaan, ettei se jää yksin.
5) Tärkeintä on, ettei häkkiä missään olosuhteissä käytetä rangaistuskeinona sen enempää pennulle kuin aikuisellekaan koiralle!

Jos kiinnostuit häkkikasvatuksesta ja haluat oman koirasi häkkiin totuttaa, kannattaa vielä tutustua aiheeseen laajemmin. Ainakin uudemmista koirakirjoista löytyy tietoa häkeistä ja niiden jräkevästä käytöstä koirien kanssa. Itse olen ollut häkin käyttöön enemmän kuin tyytyväinen ja aion totuttaa myös tulevat koirani siihen.

Milo päivänokosilla. Voiko kukaan väittää, ettei tämä koira viihtyisi häkissään?