Ajatuksia luonnetestistä

Mielipiteitä luonnetestistä on varmasti yhtä monta, kuin on koiraharrastajaakin. Osa haluaa oman koiransa ehdottomasti luonnetestauttaa, toiset taas pitävät testiä turhana, jopa koiraa liikaa kuormittavana. Joidenkin mielestä testi ei sovi nykyisellään seurakoirien luonteen analysointiin, vaan on edelleen ainoastaan palveluskoiraroduille tarkoitettu koe. Jotkut taas kokevat, etteivät luonnetestien tulokset ole vertailukelpoisia, koska pelkästään tuomareiden pisteiden annossa on niin suuria eroja. Luonnetesti on herättänyt ajatuksia ja pohdintaa myös minun koiraharrastamisessani. Seuraavat ajatukseni ja mielipiteeni perustuvat omien koirieni saamiin luonnetestituloksiin, Kennelliiton ja Palveluskoiraliiton faktatietoihin sekä muiden yksityishenkilöiden blogitekstien herättämiin huomioihini.

Alkujaanhan luonnetesti on kehitetty Ruotsissa sotakoirien soveltuvuuden arvioimista varten. Suomeen testi rantautui 1970-luvulla ja alkuun siihen saivat osallistua ainoastaan palveluskoirarotujen edustajat. Nykyinen luonnetesti on avoin kaikille Suomen Kennelliiton hyväksymille koiraroduille. Iältään testattavan koiran tulee olla vähintään 2- ja enintään 7-vuotias. Tunnistusmerkintöjen, rokotusten ja antidoping-säännösten osalta noudatetaan samaa linjaa kuin muidenkin Suomen Kennelliiton alaisten kokeiden ja kilpailuiden osalta. 

Luonnetestin arvosteluohjetta on muokattu useampaan kertaan soveltumaan paremmin kaikkien koirarotujen arvioimiseksi. Nykyinen arvosteluohje on ollut käytössä 1.1.2015 alkaen ja se on kaikkien luettavissa täällä. Vaikka luonnetestin osallistumisoikeus koostuu pitkälti samoista palikoista kuin virallisten koiranäyttelyiden, agilitykilpailpailuiden, tokokokeiden tms. osallistumisoikeus, ei luonnetesti ole kilpailu tai koe, vaan siinä pyritään arvioimaan kahden tuomarin toimesta mahdollisimman objektiivisesti koiran luonteen ominaisuuksia, jotka edelleen antavat tietoa esimerkiksi koiran soveltuvuudesta harrastuskoiraksi tiettyyn lajiin tai työtehtävään sekä siitä, miten koira ilmentää rotumääritelmän mukaista luonnetta ja pärjää arjessa. On aivan selvä, että esimerkiksi poliisikoiralta edellytetään eri ominaisuuksia kuin seurakoiralta ja paimenkoiralta eri ominaisuuksia kuin metsästyskoiralta.

Luonnetestin tarkoitus on kerätä aineistoia koiran käyttäytymisestä tilanteissa, joissa koiran hermostoa rasitetaan. Yksittäisen koiran testitulos kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihannetulokseen verrattuina. Testitulosta voidaan hyödyntää myös koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testituloksia yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. -Suomen Palveluskoiraliitto

Luonnetestissä arvioitavia luonteen osa-alueita ovat toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, kovuus, hermorakenne, temperamentti, luoksepäästävyys ja laukausvarmuus. Jokaisella osa-alueella on omat kertoimensa, jotka sitten vaikuttavat edelleen lopulliseen pistemäärään. Tuo aiempaan tekstiin linkittämäni arvosteluohje on varsin havainnollistava myös heille, jotka eivät ole koskaan luonnetestausta nähneet. Myös omat aiemmat blogikirjoitukseni Milon ja Danan luonnetesteistä antavat ainakin jonkinlaisen kuvan luonnetestin kulusta sekä kahden eri koiran käyttäytymisestä osakokeissa, pisteiden kertymisestä ja lopuksi kokonaispistesaldosta.

Oikeastaan suurin innoittajani tämän blogitekstin kirjoittamiseen on se, että olen nyt kaksi omaa koiraani luonnetestauttanut ja niiden melko suuri piste-ero on saanut minut miettimään sitä, miten nämä osakoetulokset ja lopulliset pisteet näkyvät toisaalta koirien arjessa ja toisaalta agilityssä. Milo sai silloin aikanaan kääpiöpinseriksi melko huimat 195+++ pistettä ja Dana nyt tänä kesänä enemmän rodun keskilinjaa noudattelevat 129+++ pistettä. Olen molempien luonnetesteistä käyttäytymisen jokaisessa osakokeessa pyrkinyt mahdollisimman kattavasti avaamaan sekä arvosteluohjeen avulla selvittänyt, mitä  saatu pistemäärä testissä käytännössä pitää sisällään. Ne voi jokainen halukas käydä tarkemmin lukemassa ylle linkitetyistä blogiteksteistä. Itse otan nyt kantaa lähinnä niihin osakokeisiin, joissa Milon ja Danan väliset tulokset erosivat toisistaan ja, miten minun mielestäni nämä erot näkyvät käytännössä.

Taisteluhalu: Milolle +2 (kohtuullinen), Danalle -1 (pieni).

Hermorakenne: Milolle +2 (tasapainoinen), Danalle +1 (hermostunein pyrkimyksin).

Temperamentti: Milolle +1 (erittäin vilkas), Danalle +3 (vilkas).

Kovuus: Milolle +3 (kohtuullisen kova), Danalle +1 (hieman pehmeä).

Luoksepäästävyys: Milolle +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin) ja Danalle +2b (luoksepäästävä, hieman pidättyväinen).

Ovatko nämä erot sitten minun mielestäni totuudenmukaisia? Oliko koiran käytös itse luonnetestissä pisteitä vastaava? Entä näkyvätkö piste-erot myös meidän arjessa? Lyhyesti kyllä, kyllä ja kyllä. Koska olen molempien koirien käytöksen itse luonnetestissä avannut jo edellä mainituissa blogiteksteissä, en lähde niitä enää uudelleen pureskelemaan, vaan hyppään nyt suoraan meidän arkeen. Tämä jo ihan siitä syystä, että minulle henkilökohtaisesti luonnetesti on tapa löytää ymmärrystä siihen, miksi koirani käyttäytyy arjessa tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. Ja tätä tarkoitusta luonnetesti myös minusta hyvin palvelee.

Taisteluhaluhan kuvaa käytännössä koiran leikkimishalua. Milo on pennusta asti rakastanut vetoleikkiä solmunaruilla ja palkkautuu nykyisin agilityssä ainakin osittain lelulla. Kilpailuissa voin lisäksi hetsata Miloa kierroksille lelulla. Dana puolestaan leikkii kyllä Milon kanssa vetoleikkiä, mutta jos minä nappaan narun toisesta päästä kiinni ja ns. alan revityttää lelua, laskee Dana hyvin nopeasti lelusta irti. Agilityssäkin se kyllä juoksee lelulle ja ottaa sen suuhun, mutta ei innostu taistelemaan minun kanssa lelusta, vaan vaatii herkun, että jaksaa keskittyä.

Hermorakenne kuvaa koiran kykyä säilyttää sisäinen balanssinsa jännittävissä tilanteissa. Tässä kohtaa Milon ja Danan välillä ei arjessa ole kovin selkeää eroa. Monipuolisesti sosiaalistettuina koirina ne eivät ole selkeästi jännittävissä tilanteissa joka päivä. Ehkä parhaiten niiden hermorakenne joutuu koetukselle eläinlääkärissä ja tilanteissa, joissa minä jännityn, lähinnä siis agilitykilpailut ;). Eläinlääkärin odotustilassa Milolla on tapana istua ns. viilipyttynä sylissäni, mutta jännitys paljastuu sillä, että niskasta puskee hilse läpi. Se pystyy kuitenkin ulkoisesti säilyttämään rauhallisen olemuksensa. Dana puolestaan istuu odotushuoneessa sylissäni siten, että se tärisee, nieleskelee ja vaihtaa asentoa. Itse toimenpidehuoneessa Dana pyrkii rauhoittamaan itsensä siten, että se käy makuulle. Agilitykilpailuissa Milo ei reagoi minun jännittämiseeni ainakaan siinä määrin, että suoritus heikkenisi. Dana puolestaan alkaa herkästi sijaistoimintona haistella maata kesken radan ja, jos jännitysaste nousee vielä lisää, se voi käydä makuulle.

Temperamentti kertoo koiran kyvystä keskittää huomionsa ärsykkeen lähteeseen. Esimerkiksi jos koira kuulee jonkin oudon äänen, niin mitä nopeammin se kykenee toisaalta keskittämään huomionsa äänenlähteeseen sitä suuremmat pisteet se saa luonnetestissä kyseisestä osakokeesta. Miten tämä temperamenttien välinen ero sitten näkyy meillä arjessa? Ehkäpä lyhyesti sanottuna siten, että Milo on näistä kahdesta se herkempi reagoimaan kaikkeen mahdolliseen ja Dana kykenee nopeammin valitsemaan sen yhden huomion kohteensa. Esimerkkinä olkoon vaikka se, että Dana hoksaa lenkillä variksen aidalla ja alkaa haukkua sille. Milo alkaa haukkua mukana, mutta ei heti ymmärrä fokusoida varikseen, vaan saattaa pyöriä ympäriinsä ja haukkua ikään kuin kaikelle. Jos taas Milo olisi se, joka ensimmäisenä alkaa haukkua varikselle, Dana liittyy kuoroon ja fokusoi hyvin nopeasti haukunkohteeksi variksen.

Kovuus kertoo koiran kyvystä palautua epämiellyttävistä tapahtumista. Tämä Milon ja Danan välinen piste-ero näkyy arjessa selvimmin ja erityisesti Danan pehmeys on tuonut haasteita kouluttamiseen, koska olen itse kova ja melko lyhytpinnainen eli turhaudun helposti, jos jokin asia ei suju. Lenkeillä tämä kovuusero näkyy esimerkiksi siten, että jos kävelemme asutusalueella ja ohittamamme talon pihalla on koira, joka hyökkää aidalle puolustamaan reviiriään ja näin ollen säikäyttää Milon ja Danan. Molemmat alkavat haukkua vieraalle koiralle, mutta Milo palautuu tilanteesta nopeasti. Sille riittää, että olemme ohittaneet tontinrajan. Dana taas jää herkästi haukkumaan vielä toisen koiran perään, vaikka Milo ja hyökkäyksen tehnyt koira olisivat jo lopettaneet. Danalla menee siis ikään kuin tunteisiin, kun Milo on enemmän "meni jo" -asenteella liikenteessä. Kouluttamisessa tämä kovuusero taas näkyy siten, että kun minulla menee hermo esimerkiksi siihen, ettei koira keskity tai jokin jo monta kertaa onnistunut asia tuottaa yhtäkkiä hankaluuksia, Milolle kestää näyttää sen oman turhautumisen. Se ei ota itseensä, vaan säilyttää toimintakykynsä ja on valmis yrittämään uudestaan. Danalle puolestaan ei voi näyttää omaa hermostumista, vaan koko ajan on oltava iloinen ja positiivinen. Jo pelkkä turhautunut huokaisu voi aiheuttaa sen, että Dana menee lukkoon, eikä mikään enää onnistu.

Luoksepäästävyys kuvaa koiran kykyä ja halua tutustua vieraisiin ihmisiin. Milo on meidän perheen kaikkien kaveri ja Dana enemmän se sivusta seurailija. Jos joku vieras kysyy vaikka kaupungilla, saako koiria silittää, Milo yleensä aluksi alkaa haukkua, mutta menee sitten kuitenkin iloisesti häntä heiluen tervehtimään ja kohta on jo nuolemassa naamaa. Dana puolestaan on hieman epäluuloinen, eikä välttämättä käy tervehtimässä ollenkaan. Jos taas joku koirille tuntematon ihminen tulee meille kotiin, Milo on nopeasti hyvää pataa tulijan kanssa, mutta Dana saattaa haukkua samalle henkilölle vielä vartinkin kuluttua turvallisen matkan päästä, vaikka tulija jo istuisi olohuoneen sohvalla siemailemassa kahvia.

Halusin kahlata nämä omien koirien eroavaisuuden läpi lähinnä siksi, että ne ovat osana perustelujani seuraaviin luonnetestiä koskeviin väitteisiin, joihin minulla on oma mielipiteeni ja näkemykseni. 

1. Luonnetestitulokset eivät ole vertailukelpoisia. Omasta mielestäni jo pienellä otannalla (omat koirani sekä muutamat tuttujen koirat, joiden tiedän luonnetestissä käyneen) uskallan väittää, että kyllä tulokset ovat vertailukelpoisia. On selvää, että esimerkiksi koiran ikä vaikuttaa luonnetestin tulokseen siten, että nuori koira voi olla ärsykkeille herkempi kuin vanhempi, ns. elämää nähnyt koira. Mutta jos rinnakkain laitetaan kaksi suht samanikäistä koiraa (Milo oli testattaessa 3-vuotias, Dana 3,5-vuotias), niiden luonnetestitulokset ovat hyvinkin verrattavissa toisiinsa. Koirarotujen välillä on tottakai eroja, mutta niin pitääkin. Kaikkien saatavilla oleva arvosteluohje myös takaa sen, että tuomarit perustavat pisteytykset objektiivisesti koiran senhetkiseen käyttäytymiseen.

2. Luonnetestin tulos riippuu paljon tuomarista, joka sattuu omaa testiä arvioimaan. Kokematon tuomari ei ole niin paljon nähnyt eri koiria kuin kokenut tuomari, että hänen voi olla hankala erotella koirien pieniä eroja (esimerkiksi saako koira +3 vai +2 jostakin osakokeesta). Toisaalta luonnetestissä on aina kaksi tuomaria, joiden yhteispäätöksellä lopulliset pisteet annetaan. Lisäksi arvosteluohje toimii hyvänä ohjeena tuomareille ja helpottaa pisteyttämistä.

3. Nykyisellään luonnetesti ei sovellu kaikkien koirien testaamiseen. Luonnetestiä on muokattu alkuperäisestä useaan kertaan juuri siksi, että se sopisi paremmin kaikkien koirarotujen edustajien testaamiseen. Koska kyseessä ei ole kilpailu, jossa tavoitellaan suurinta mahdollista pistemäärää, vaan pyritään ennemminkin saamaan tietoa siitä, miksi oma koira käyttäytyy tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, voi jokainen periaatteessa oman koiransa testiin viedä. Agidream's -blogin pitäjä oli koonnut seurakoiriin kuuluvan villakoiran rotumääritelmän mukaisen luonteen ominaispiirteiden sijoittumisen luonnetestin pisteytykseen. Käytännössä jokaisen osakokeen halutut pisteet olivat villakoiralla joko +3 tai +1 kohdissa. Eli toisin sanoen selväpäisen, tavalliseen arkielämään sopivan ja helposti koulutettavan seurakoiran pitäisi luonnetesti hyväksytysti läpäistä aika helpostikin. Tässä kohtaa lienee myös hyvä mainita, että testin lopussa suoritettavat laukaukset voidaan jättää ampumatta, mikäli on tiedossa, että koira on paukkuarka. Agidream's-blogin luonnetestikirjoitus löytyy täältä.

4. Luonnetesti ei kerro koiran arkielämästä mitään, vaan on täysin irrallinen tulos. No tähän kohtaan voisin käyttää vasta-argumentteina noita yllä kuvaamiani huomioita omista koiristani. Omasta mielestäni juuri luonnetestin hyödyntäminen arjessa on yksi isoin syy, miksi minä omat koirani haluan ehdottomasti testauttaa. Esimerkiksi Milon kanssa on aina ollut haasteena se, että kun yhdistetään erittäin vilkas temperamentti, kovuus ja terävyys, on Milolla tapana kiinnittää huomiota kaikkeen mahdolliseen ja vielä pyrkiä sitten kärkkäästi kaikkeen reagoimaan. Oli lohduttavaa kuulla luonnetestituomarilta, että vaikka se kovasti uhoaakin ja alkuun käyttäytyy siten, että hyökkää, kun ns. vastustaja on tarpeeksi lähellä, ei sillä ole rohkeutta hyökätä tai purra ketään. Milolla on siis isot puheet ja pienet teot ;). Sopii minulle!

5. Hyväksytty luonnetestitulos pitäisi olla osana koiran jalostuskäytön arvioimista. Tämä on varmasti eniten mielipiteitä jakava väite, joka luonnetestiin liittyy. On surullista, että monissa koiraroduissa on vuosien saatossa alkanut näkyä hieman liian vahvasti länsimaisen kulttuurin ulkonäkökeskeisyys ja turhamaisuus. Koiria on jalostettu niin pitkälle, että osan rakenne alkaa uhata koiran fyysistä terveyttä, eikä kyseiset rodun edustajat enää sovellu niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Samalla, kun koirien rakenne viedään äärirajoille, myös niiden luonne on alkanut muuttua. Yhä enemmän näkee koiria, joiden hermorakenne ei enää riitä arjessa selviämiseen. On eroahdistusta, pelkopuremista ja ns. epäsosiaalista käytöstä. Moni kasvattaja kyllä sanoo, että luonteella on väliä, mutta käytännössä näyttelytulokset kiipeävät ohi luonteen. Luonnetestissä suurin pistekerroin on nimenomaan hermorakenteella ja heikkohermoisuus johtaa herkästi siihen, ettei koira palaudu osakokeista ja testi joudutaan keskeyttämään. Eli toisin sanoen hyvän hermorakenteen omaava koira todennäköisesti läpäisee testin, vaikka se muilta osa-alueilta saisikin pienemmät pisteet. Hyväksytty luonnetestitulos edellyttää +75 pistettä sekä joillakin roduilla positiiviset pisteet luoksepäästävyydestä, terävyydestä, hermorakenteesta ja laukauspelottomuudesta. Eli lyhyesti minun mielestäni hyväksytty luonnetestitulos pitäisi olla rodusta riippumatta osanan koiran jalostuskäytön arvioimista.

6. Luonnetesti voi aiheuttaa koiralle elinikäisiä traumoja. Tuomarit arvioivat läpi luonnetestin koiran käyttäytymistä ja palautumista eri osakokeista. Osakokeissa annetut ärsykkeet, kuten hyökkäys kohti koiraa tehdään sillä voimakkuudella, minkä tuomari arvioi kyseisen koiran kohdalla riittäväksi. Pehmeälle koiralle tehdään siis kevyempi hyökkäys kuin kovalle koiralle. Toisaalta jos näyttää siltä, ettei koira palaudu osakokokeista, koe voidaan keskeyttää, mikä on osaltaan myös erittäin informatiivinen tulos. Lisäksi testiin saa viedä vain täysi-ikäisiä koiria, jotka eivät ole pentujen tapaan enää yhtä herkkiä traumatisoitumaan epämiellyttävästä kokemuksesta. En usko, että yksikään koira luonnetestissä henkisiä traumoja olisi saanut tai tulevaisuudessa saa.

Tämän koko pitkän kirjoituksen yhteenvedoksi haluaisin vielä sanoa, että minusta kaikilla koiraroduilla voitaisiin valioarvoon liittää hyväksytty luonnetestitulos. Oli kyseessä sitten muotovalio, agilityvalio, tokovalio, jälkivalio tai jokin muu. Käyttövalioarvoja ja agilityvalioarvoja varten koiralla pitää olla hyväksytty näyttelytulos, mutta muotovalion arvon voi suurin osa koirista, erityisesti ne seurakoirat, saavuttaa ilman mitään muuta tulosta. Hieman ehkä provosoivasti sanottuna riittää, kun näyttää nätiltä. Ei pitäisi riittää. Korvien välillä pitäisi olla enemmän merkitystä. Yksikään koira ei ole joka päivä näyttelykehässä, mutta jokaisen koiran on elettävä joka päivä arkea. Vain me ihmiset voidaan ottaa vastuuta siitä, onko koiran arki leppoisaa ja voiko se hyvillä mielin lähteä tutustumaan uusiin asioihin. Läpäistyyn luonnetestitulokseen ei loppujen lopuksi ihmeitä vaadita, mutta sillä voi olla iso merkitys koiran elämässä ja arjessa selviämisessä. Ja siinä missä periytyy karvanväri, periytyy myös luonne.