Näytelmiä ja syksyn kilpailukauden avaus
Joiltakin osin voin näin elokuun loppupuolella todeta, että meidän tiimin kohdalla kesä 2017 on taputeltu ja syksy odottaa jo kulman takana. Ensinnäkin minun ensimmäinen terveyskeskuskesä lääkärinä on saatu pakettiin, toiseksi olemme koirien kanssa palanneet Etelä-Karjalasta Ouluun ja kolmanneksi agilitytreenien syyskausi pyörähti käyntiin tällä viikolla. Niin ja vielä neljänneksi eilen aloitimme syksyn kisakauden Keminmaassa noin kuukauden huilaustauon jälkeen.
Kerkesimme vielä ennen kotiin paluuta ottaa ilon irti Etelä-Suomen näyttelytarjonnasta, kun olin ilmoittanut Danan sekä Kouvolan että Heinolan kaikkien rotujen näyttelyihin. Kouvolassa tuomarina oli suomalainen Jetta Tschokkinen ja Heinolassa kroatialainen Igor Selimovic. Kouvolassa Dana oli kehässä parhaimmillaan ja tulokseksi saatiin ERI AVK1 SA VASERT :). Heinolassa Dana ei liikkunut yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä Kouvolassa, vaikka muuten oma edustava itsensä olikin. Tulokseksi saatiin ERI AVK2. Molempien tuomareiden arvosteluissa oli maininta pitkästä rungosta ja lanneosasta, mikä ei enää edes yllätä. Emme kuitenkaan viimeisen sertifikaatin metsästystä aio kesken jättää, vaan tuossa yhden kaverini kanssa mietittiin, kenelle tuomareille Dana kannattaisi näytille viedä. Hän on minua huomattavasti aktiivisempi koiranäyttelyharrastaja ja tuntee paremmin ulkomuototuomareiden mieltymyksiä. Olen tällä erää kahden vaiheilla, ilmoittaisinko Danan vielä Jyväskylän näyttelyihin tälle vuodelle vai jäämmekö odottelemaan ensi vuoden tuomareiden julkaisua. Tuo Kouvolasta saatu VASERT antoi taas uskoa, että kyllä se viimeinen sertifikaatti muotovalion titteliä varten vielä jostain kaivetaan :). Lisäilen tähän tekstiin vielä myöhemmin tuomareiden arvostelut kokonaisuudessaan, kunhan menen takaisin Ouluun ja pääsen käsiksi arvostelulappuihin!
Heinäkuun Jattilan agilitykilpailuiden jälkeen pidin agilityn suhteen pienen tuumaustauon molemmilla koirilla. Lähinnä treenailimme kotipihalla keppejä kuudella harjoituskepillä. Milon kanssa ohjelmassa oli lähetykset kepeille 10 metrin päästä. Tehtiin harjoitusta etupalkan kanssa ja välimatkaa kepeille päästiin nopeasti lisäämään alun "en ymmärrä, miksi minun pitäisi lähteä tuonne etäs yksin" -hässäkän jälkeen. Tottakai pitkästä matkasta lähetykset vaativat vielä paljon toistoja, mutta alku on ollut lupaava ottaen huomioon, että Milo ei ole sitä ohjaajasta irtoavinta sorttia.
Danan kanssa kotitreenailun tarkoituksena oli nostaa virettä kepeillä ja päästä palkkaamaan se usein. Danahan itseasiassa irtoaa kepeille itsenäiseen suoritukseen paremmin kuin Milo, mutta sitä ei vaan huvita tehdä keppejä loppuun asti. Sen vauhti tippuu noin kahdeksannen kepin kohdalla ja sitten se herkästi tipahtaa kepeiltä pois. Halusin kotiharjoittelulla vahvistaa Danan rytmiä kepeillä, jolloin vauhti pysyisi paremmin yllä. Toistoilla reipasta rytmiä alkoi jo muutamalla kerralla olla, mutta herkästi Dana edelleen tiputtaa raville kesken keppien, joten treeniä tarvitaan vielä paljon. Täytyy vaan Oulussakin napata kepit vaikka lenkille matkaan ja sitten sopivassa paikassa, missä on tilaa, lyödä ne kasaan ja ottaa muutama toisto molemmilla koirilla. Tuohan noiden harjoituskeppien omistamisessa on parasta, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään, vaan voi vaikka joka päivä uhrata yhden viisiminuuttisen niiden harjoitteluun. Kunhan vaan saa itsensä aktivoitua ;).
Tämän viikon maanantaina palasimme sitten Ouluun ja torstaina oli Milon syksyn ensimmäiset treenit Activella. Onneksi sain molemmille koirille ryhmäpaikan! Treenit olivat virallisesti alkaneet jo viime viikolla, mutta en vielä silloin töiden takia mukaan päässyt. Mikko ja Mari ovat tällä erää Jenkeissä kouluttautumassa/kisaamassa, joten meillä oli koutsina One Mind Dogs -kouluttaja pääkaupunkiseudulta. Edessä oli 33 esteen agilityrata. Rataan tutustuessa itseltä alkoi loppua usko jo 23. esteen kohdalla. Olin ihan varma, että 1. en muista rataa ja 2. Milolla on niin sokka irti, ettei siitä tule mitään. Opettelin radan kunnolla 23. esteelle asti ja lopun sitten vähän nopeammin, jos sinne asti päästäisiin. Ensimmäisellä yrityksellä meillä tuli vain yksi kämmi kepeillä (tein turhan jyrkän päällejuoksun keppien loppuun, jolloin Milo jätti kepit kesken). Loppupätkällä meinasin unohtaa yhden kohdan radasta, mutta sen selvitimme muuten puhtaasti. Kouluttaja sanoi, että ei muuta moitetta, kuin etten muista hengittää. Meno on jotenkin sellaista paniikin sävyttämää, jolloin hengitys unohtuu ja sen seurauksena lähes 1,5 minuutin pituinen suoritus alkaa mennä aika todella anaerobiseksi räpellykseksi. Teimme radan vielä yhteen putkeen ja minun piti muistaa hengittää. En muistanut. Olen pitänyt itseäni aina hyväkuntoisena, mutta eiväthän ne lihakset ilman happea kauan jaksa, joten ohjaaminen alkoi loppua kohden hajota. Milo taisi tehdä yhden kiellon ja minä törmäsin yhteen putkeen. Tauolle lähdettiin sillä ajatuksella, että seuraavalla kierroksella oma meno pitää rauhoittaa. Toisella kierroksella sitten keskityin oikeastaan vain siihen, että etenen rauhallisesti, kiirettä ei ole. Ja pitää _hengittää_. Ja minähän hengitin! Koko radan! Keskityin ohjaamaan rauhallisesti ja vähän jopa hidastelin niissä kohdissa, missä siihen oli varaa (esim. kepit, takasuora 11-13 esteet, 25-28 esteet). Mikä flow! Se tunne, kun ehdit joka paikkaan, hengitys ei salpaa ja koira etenee kuin ajatus :). Me paukuteltiin nollana kaikki 33 estettä! Se on hyvä tunne.
Danan treenit olivat sitten poikkeuksellisesti perjantaina, yleensä treenaamme tiistaisin. Neiti oli semisti kierroksilla, kun pääsi pitkästä aikaa tuttuun halliin. Meillä oli ratatreenit ja sama kouluttaja kuin edellisenä päivänä Milon kanssa. Ratapohjakin oli sama, mutta itse rata eri. Esteitä oli 27. Keppien aloitus oli Danalle haastava, koska viereinen putken pää jotenkin sotki Danan fokusointia kepeille. Emme antaneet sen hidastaa menoa ja muuten rata menikin sitten oikeastaan tosi hyvin. Danalla oli hyvä draivi ja tekemisen meininkin läpi radan. Se irtosi hypyille, otti kontaktit todella hyvin ja oli koko ajan kuulolla. Pieniä ohjaajan kämmejä tuli, koska minun oli jostain syystä vaikea muistaa rata, koska olin edellisenä päivänä tehnyt samalla pohjalla eri rataa. Sain treeneissä huomata, että Dana on huomattavasti nopeampi kuin Milo! Ja jos en ole ajoissa ohjauksissa, Dana alkaa etsiä itse suoritettavaa estettä. Joudun siis ihan tosissani petraamaan omien ajoitusten kanssa, ettei koiran vauhti ala tippua! Ilokseni sain myös taas kerran huomata, että Dana on varsin vahva ohjauskuvioiden kanssa. Kunhan nuo kepit vain loksahtaisivat kohdalleen, niin meitä ei enää pidättele mikään :).
Eilen pääsimme sitten tosi toimiin molempien koirien kanssa Keminmaan virallisissa agilitykilpailuissa. Tuomarina oli Janne Karstunen. Olin aiemminkin Karstusen suunnittelemilla kolmosten radoilla kisannut ja niistä tykännyt, mutta ykkösten radoille pääsin eilen starttaamaan ensimmäistä kertaa. Kolmosten radat olivat ensin ja aloitimme vahvasti nollaradalla Milon kanssa. Pääsimme oikein palkinnoille asti kolmannelle sijalle :D. Kahdella seuraavalla radalla tuli pienet ohjaajan huolimattomuusvirheet, jotka maksoivat nollan, mutta olin tyytyväinen suorituksiin. Milo toimi hyvin, oli nopea, otti kontaktit ja ratojen haastavat kohdat selvitimme ohgelmitta. Omalle kohdalle muistilistalle se, että ohjaa jokainen kohta, kuin se olisi se radan vaativin osuus. Ei turhaa varmistelua, mutta tarkka pitää olla!
Iltapäivällä ykkösten ratojen aikaan alkoi sitten syksyinen vesisade ja sääolosuhteet eivät olleet otollisimmat lämmintä ja kuivaa arvostavan kääpiöpinserin kisaamiselle. Ykkösten radat olivat myös todella haastavia! Ei alkusuoraa tai loppusuoraa, takakiertoja ja pitkiä vientejä esteille. Ohjaajalta vaadittiin hyvää radanlukutaitoa. Olin ilmoittanut Danan vain agilityradoille ja meidän ensimmäisellä radalla startti osoittautui haastavaksi. Ensimmäinen hyppy oli ikään kuin väärään suuntaan, eli kunnollista näköyhteyttä kakkoshypylle ei ollut. Dana ohitti ensimmäisen hypyn ja yleisö taisi sitä sen verran hämmentää, ettei se sitten malttanut hypätä ensimmäistä estettä ollenkaan. Otin suoraan hylkäyksen, kun lähdimm radalla ilman ensimmäisen hypyn ylitystä. Alkusähellyksestä kun oltiin selvitty, Dana teki hienosti töitä. Se keskittyi ja liikkui reippaasti. Kepeille emme ensiyrittämällä osuneet, mutta toisella kerralla se teki ne puhtaasti :). Toinen rata oli jo sujuvampi, mutta renkaalle tuli kielto ja kepeillä Dana tarvitsi apuja. Aikaa tuhraantui yli ihanteen ja 10 virhepistettä. Se riitti kolmanteen sijaan, mikä kertonee ratojen haasteellisuudesta :D. Olin Danan suorituksiin todella tyytyväinen, koska se ei ollut aiemmin hiekkapohjalla startannut ja lisänä vesisade olisi voinut viedä koiran fiilikset aivan täysin. Se kuitenkin teki hyvää työtä yhdessä minun kanssani <3.
Ensi viikolla meillä on Raahessa Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailut ja allekirjoittaneella on juostavaa yhteensä yhdeksän (9) radan verran. Lauantaina on joukkuerata ja olemme Milon kanssa Oulun koirakerhon joukkueessa. Sunnuntaina ratkotaan sitten yksilösuoritukset. Saapi nähdä, kuinka käy :).
Tässä taas vähän listaa treenattavista asioista...
Milo: kepeille lähetykset 10 metristä, juoksu-A pysyy edelleen listalla, vaikka sen suhteen nyt hyvin on mennytkin :).
Dana: kepit, kepit ja vielä kerran kepit sekä ohjauskuviona päällejuoksu.
Minä: hengittäminen radalla ja sen suunnittelu jo rataantutustumisessa, ohjaamisen ajoittaminen paremmaksi Danan kanssa, jokaisen ohjauksen loppuunvienti myös niillä kisaradoilla sekä ylimääräisen kiireen ja panikoinnin unohtaminen.
Loppuun vielä muutama kuva karvakamuista :).
Kerkesimme vielä ennen kotiin paluuta ottaa ilon irti Etelä-Suomen näyttelytarjonnasta, kun olin ilmoittanut Danan sekä Kouvolan että Heinolan kaikkien rotujen näyttelyihin. Kouvolassa tuomarina oli suomalainen Jetta Tschokkinen ja Heinolassa kroatialainen Igor Selimovic. Kouvolassa Dana oli kehässä parhaimmillaan ja tulokseksi saatiin ERI AVK1 SA VASERT :). Heinolassa Dana ei liikkunut yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä Kouvolassa, vaikka muuten oma edustava itsensä olikin. Tulokseksi saatiin ERI AVK2. Molempien tuomareiden arvosteluissa oli maininta pitkästä rungosta ja lanneosasta, mikä ei enää edes yllätä. Emme kuitenkaan viimeisen sertifikaatin metsästystä aio kesken jättää, vaan tuossa yhden kaverini kanssa mietittiin, kenelle tuomareille Dana kannattaisi näytille viedä. Hän on minua huomattavasti aktiivisempi koiranäyttelyharrastaja ja tuntee paremmin ulkomuototuomareiden mieltymyksiä. Olen tällä erää kahden vaiheilla, ilmoittaisinko Danan vielä Jyväskylän näyttelyihin tälle vuodelle vai jäämmekö odottelemaan ensi vuoden tuomareiden julkaisua. Tuo Kouvolasta saatu VASERT antoi taas uskoa, että kyllä se viimeinen sertifikaatti muotovalion titteliä varten vielä jostain kaivetaan :). Lisäilen tähän tekstiin vielä myöhemmin tuomareiden arvostelut kokonaisuudessaan, kunhan menen takaisin Ouluun ja pääsen käsiksi arvostelulappuihin!
Heinäkuun Jattilan agilitykilpailuiden jälkeen pidin agilityn suhteen pienen tuumaustauon molemmilla koirilla. Lähinnä treenailimme kotipihalla keppejä kuudella harjoituskepillä. Milon kanssa ohjelmassa oli lähetykset kepeille 10 metrin päästä. Tehtiin harjoitusta etupalkan kanssa ja välimatkaa kepeille päästiin nopeasti lisäämään alun "en ymmärrä, miksi minun pitäisi lähteä tuonne etäs yksin" -hässäkän jälkeen. Tottakai pitkästä matkasta lähetykset vaativat vielä paljon toistoja, mutta alku on ollut lupaava ottaen huomioon, että Milo ei ole sitä ohjaajasta irtoavinta sorttia.
Danan kanssa kotitreenailun tarkoituksena oli nostaa virettä kepeillä ja päästä palkkaamaan se usein. Danahan itseasiassa irtoaa kepeille itsenäiseen suoritukseen paremmin kuin Milo, mutta sitä ei vaan huvita tehdä keppejä loppuun asti. Sen vauhti tippuu noin kahdeksannen kepin kohdalla ja sitten se herkästi tipahtaa kepeiltä pois. Halusin kotiharjoittelulla vahvistaa Danan rytmiä kepeillä, jolloin vauhti pysyisi paremmin yllä. Toistoilla reipasta rytmiä alkoi jo muutamalla kerralla olla, mutta herkästi Dana edelleen tiputtaa raville kesken keppien, joten treeniä tarvitaan vielä paljon. Täytyy vaan Oulussakin napata kepit vaikka lenkille matkaan ja sitten sopivassa paikassa, missä on tilaa, lyödä ne kasaan ja ottaa muutama toisto molemmilla koirilla. Tuohan noiden harjoituskeppien omistamisessa on parasta, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään, vaan voi vaikka joka päivä uhrata yhden viisiminuuttisen niiden harjoitteluun. Kunhan vaan saa itsensä aktivoitua ;).
Tämän viikon maanantaina palasimme sitten Ouluun ja torstaina oli Milon syksyn ensimmäiset treenit Activella. Onneksi sain molemmille koirille ryhmäpaikan! Treenit olivat virallisesti alkaneet jo viime viikolla, mutta en vielä silloin töiden takia mukaan päässyt. Mikko ja Mari ovat tällä erää Jenkeissä kouluttautumassa/kisaamassa, joten meillä oli koutsina One Mind Dogs -kouluttaja pääkaupunkiseudulta. Edessä oli 33 esteen agilityrata. Rataan tutustuessa itseltä alkoi loppua usko jo 23. esteen kohdalla. Olin ihan varma, että 1. en muista rataa ja 2. Milolla on niin sokka irti, ettei siitä tule mitään. Opettelin radan kunnolla 23. esteelle asti ja lopun sitten vähän nopeammin, jos sinne asti päästäisiin. Ensimmäisellä yrityksellä meillä tuli vain yksi kämmi kepeillä (tein turhan jyrkän päällejuoksun keppien loppuun, jolloin Milo jätti kepit kesken). Loppupätkällä meinasin unohtaa yhden kohdan radasta, mutta sen selvitimme muuten puhtaasti. Kouluttaja sanoi, että ei muuta moitetta, kuin etten muista hengittää. Meno on jotenkin sellaista paniikin sävyttämää, jolloin hengitys unohtuu ja sen seurauksena lähes 1,5 minuutin pituinen suoritus alkaa mennä aika todella anaerobiseksi räpellykseksi. Teimme radan vielä yhteen putkeen ja minun piti muistaa hengittää. En muistanut. Olen pitänyt itseäni aina hyväkuntoisena, mutta eiväthän ne lihakset ilman happea kauan jaksa, joten ohjaaminen alkoi loppua kohden hajota. Milo taisi tehdä yhden kiellon ja minä törmäsin yhteen putkeen. Tauolle lähdettiin sillä ajatuksella, että seuraavalla kierroksella oma meno pitää rauhoittaa. Toisella kierroksella sitten keskityin oikeastaan vain siihen, että etenen rauhallisesti, kiirettä ei ole. Ja pitää _hengittää_. Ja minähän hengitin! Koko radan! Keskityin ohjaamaan rauhallisesti ja vähän jopa hidastelin niissä kohdissa, missä siihen oli varaa (esim. kepit, takasuora 11-13 esteet, 25-28 esteet). Mikä flow! Se tunne, kun ehdit joka paikkaan, hengitys ei salpaa ja koira etenee kuin ajatus :). Me paukuteltiin nollana kaikki 33 estettä! Se on hyvä tunne.
Danan treenit olivat sitten poikkeuksellisesti perjantaina, yleensä treenaamme tiistaisin. Neiti oli semisti kierroksilla, kun pääsi pitkästä aikaa tuttuun halliin. Meillä oli ratatreenit ja sama kouluttaja kuin edellisenä päivänä Milon kanssa. Ratapohjakin oli sama, mutta itse rata eri. Esteitä oli 27. Keppien aloitus oli Danalle haastava, koska viereinen putken pää jotenkin sotki Danan fokusointia kepeille. Emme antaneet sen hidastaa menoa ja muuten rata menikin sitten oikeastaan tosi hyvin. Danalla oli hyvä draivi ja tekemisen meininkin läpi radan. Se irtosi hypyille, otti kontaktit todella hyvin ja oli koko ajan kuulolla. Pieniä ohjaajan kämmejä tuli, koska minun oli jostain syystä vaikea muistaa rata, koska olin edellisenä päivänä tehnyt samalla pohjalla eri rataa. Sain treeneissä huomata, että Dana on huomattavasti nopeampi kuin Milo! Ja jos en ole ajoissa ohjauksissa, Dana alkaa etsiä itse suoritettavaa estettä. Joudun siis ihan tosissani petraamaan omien ajoitusten kanssa, ettei koiran vauhti ala tippua! Ilokseni sain myös taas kerran huomata, että Dana on varsin vahva ohjauskuvioiden kanssa. Kunhan nuo kepit vain loksahtaisivat kohdalleen, niin meitä ei enää pidättele mikään :).
 |
| Activen treenit 24. ja 25. elokuuta. Milon treeneissä teimme valkoiset ympyrät, Danan treeneissä valkoiset neliöt. © Active Dog. |
Iltapäivällä ykkösten ratojen aikaan alkoi sitten syksyinen vesisade ja sääolosuhteet eivät olleet otollisimmat lämmintä ja kuivaa arvostavan kääpiöpinserin kisaamiselle. Ykkösten radat olivat myös todella haastavia! Ei alkusuoraa tai loppusuoraa, takakiertoja ja pitkiä vientejä esteille. Ohjaajalta vaadittiin hyvää radanlukutaitoa. Olin ilmoittanut Danan vain agilityradoille ja meidän ensimmäisellä radalla startti osoittautui haastavaksi. Ensimmäinen hyppy oli ikään kuin väärään suuntaan, eli kunnollista näköyhteyttä kakkoshypylle ei ollut. Dana ohitti ensimmäisen hypyn ja yleisö taisi sitä sen verran hämmentää, ettei se sitten malttanut hypätä ensimmäistä estettä ollenkaan. Otin suoraan hylkäyksen, kun lähdimm radalla ilman ensimmäisen hypyn ylitystä. Alkusähellyksestä kun oltiin selvitty, Dana teki hienosti töitä. Se keskittyi ja liikkui reippaasti. Kepeille emme ensiyrittämällä osuneet, mutta toisella kerralla se teki ne puhtaasti :). Toinen rata oli jo sujuvampi, mutta renkaalle tuli kielto ja kepeillä Dana tarvitsi apuja. Aikaa tuhraantui yli ihanteen ja 10 virhepistettä. Se riitti kolmanteen sijaan, mikä kertonee ratojen haasteellisuudesta :D. Olin Danan suorituksiin todella tyytyväinen, koska se ei ollut aiemmin hiekkapohjalla startannut ja lisänä vesisade olisi voinut viedä koiran fiilikset aivan täysin. Se kuitenkin teki hyvää työtä yhdessä minun kanssani <3.
Ensi viikolla meillä on Raahessa Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailut ja allekirjoittaneella on juostavaa yhteensä yhdeksän (9) radan verran. Lauantaina on joukkuerata ja olemme Milon kanssa Oulun koirakerhon joukkueessa. Sunnuntaina ratkotaan sitten yksilösuoritukset. Saapi nähdä, kuinka käy :).
Tässä taas vähän listaa treenattavista asioista...
Milo: kepeille lähetykset 10 metristä, juoksu-A pysyy edelleen listalla, vaikka sen suhteen nyt hyvin on mennytkin :).
Dana: kepit, kepit ja vielä kerran kepit sekä ohjauskuviona päällejuoksu.
Minä: hengittäminen radalla ja sen suunnittelu jo rataantutustumisessa, ohjaamisen ajoittaminen paremmaksi Danan kanssa, jokaisen ohjauksen loppuunvienti myös niillä kisaradoilla sekä ylimääräisen kiireen ja panikoinnin unohtaminen.
Loppuun vielä muutama kuva karvakamuista :).
 |
| Milo ja Milon kilpailuista voittama muumimuki. |
 |
| Dana ylpeänä VASERT-ruusukkeensa kanssa. |
 |
| Dana ja Danan kilpailuista voittama muumimuki. |
Kommentit
Lähetä kommentti