Juoksua ja jäätelöä
Onpas taas monta päivää ehtinyt vierähtää kirjoittelematta. Sunnuntaina Milo pääsi tallille mukaan. Sama urospentu, jolle Milo viime kerralla keskittyi lähinnä murisemaan ja haukkumaan, oli tallityöntekijän mukana. Päästettiin tällä kertaa koirat irti ja johan alkoi leikki sujua. Pentu on kavalierin ja kääpiösnautserin sekoitus. Se on alle puolivuotias ja jo Miloa vähän isompi. Siellä koirat kirmasivat tyytyväisinä pitkin tallin käytäviä. Milo tapasi myös ensi kertaa vajaan viikon ikäisen varsan. Kerrankin oli aikaa touhuilla tallilla rauhassa. Milo viihtyi hyvin ja nukkui tyytyväisenä useamman tunnin, kun päästiin kotiin.
Maanantaina meillä oli Milon kanssa urheilun täyteinen päivä. Käytiin päivällä juoksemassa kahdeksan kilsan lenkki ja illalla vielä kävelemässä 14 kilometriä. Milolla ei askel painanut missään vaiheessa. Kävelylenkin kruunasi vielä kesän ensimmäinen ulkona syöty jäätelö, josta Milokin sai maistiaisia. Ainiin. Kun me istuskeltiin satamassa nauttimassa jäätelöstä, ohikulkeva mies kehui Miloa kauniiksi ja pyysi saada silittää. Milo oli ensin sitä mieltä, että kenenkään ventovieraan on turha tulla häiritsemään, mutta uskaltautui sitten siliteltäväksi. Mies ilahtui ikihyviksi ja sanoi, että Milo oli pelastanut hänen päivänsä. Hyvä mieli tuli itsellekin. Kyllä se joka kerta nostaa hymyn huulille, kun voi tehdä jonku toisen päivästä paremman. Vaikka tällä kertaahan hyväntekijä olikin Milo.
Me alettiin Milon kanssa harrastaa yhteisiä juoksulenkkejä viime kesänä. Alkuun kävimme vain lyhyillä viiden kilometrin juoksulenkeillä, koska Milo oli vasta täyttänyt vuoden ja itsekin aloittelin juoksuharrastusta uudelleen. Juoksimme paljon pururadalla, jossa Milo sai olla vapaana, eikä vauhti juuri reipasta kävelylenkkiä kovemmaksi noussut. Kun kunto sekä itsellä että koiralla kasvoi, siirryimme asfaltille ja pidensin lenkin seitsemään kahdeksaan kilometriin. Nykyisin peruslenkkimme on tuon kahdeksan kilometriä ja joskus käymme yli kymmenen kilsan lenkkiä juoksemassa. Opetin Milon alkujaan juoksemaan vierelläni, jolloin se voi ravata rennosti, eikä vedä. Pienestä koostaan huolimatta Milonkin ainainen vetäminen helpottaisi minun juoksuani. Ennen juoksuharrastuksen alkua ostin Milolle Hurtan y-valjaat, joissa etujalkojen liikeradat ovat mahdollisimman laajat. Tämä keväänä investoin sitten juoksuvyön. Se on ehkä paras keksintö sitten pyörän! Kun omat kädet jäävät vapaaksi, juoksu on puhtaampaa ja koira tulee mukana aivan itsestään. Käännämme usein katseita Jyväskylän rantaraitilla ja pari kertaa olen jonkun koiran ulkoiluttajan kuullut sanovan, että "tuollainen meidänkin on hankittava". Ruuhkaisilla kevyen liikenteen väylillä juoksuvyö on turvallinen, koska koira ei pääse yllättäen ryntäämään esimerkiksi pyörän alle.
Opetin Milolle heti alussa, että kun juostaan, jokaista hajua ei jäädä nuuskimaan, saati merkkaamaan. Aloitamme lenkin aina niin, että lämmittelemme rauhassa kävellen. Sillä aikaa Milo saa haistella hajut ja tehdä tarpeensa. Itse venyttelen lihaksia aina silloin, kun Milo keskittyy lukemaan päivän postit tienvarsilta. Lämmitely on ehdottoman tärkeää sekä itselle että koiralle ennen treeniä. Säästyvät lihakset revähtymiltä. Lämmittelykävely vie yleensä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lähdemme juoksemaan. Annan Milon käydä pissalla juoksun aikana suunnilleen kymmenen minuutin välein. Itse aina hölkkään ne ajat paikoillaan, ettei syke pääse romahtamaan. Harjoitus on kyllä tehnyt Milosta mestari personal trainerin juoksulenkeille. Sen kanssa on helppo pitää tasainen tahti ja vauhtikin pysyy riittävän reippaana. Ja ainahan se on mukava, kun lenkillä on seuraa!
Alta löytyy muutama kuva Milosta viime syksyltä. Kuvista näkee hyvin, kuinka koira pystyy liikkumaan reippaastikin noilla y-valjailla. Meiltä löytyy kotoa sellaiset perinteiset rintaremmivaljaatkin, mutta niitä en juostessa Milolla käytä.
Maanantaina meillä oli Milon kanssa urheilun täyteinen päivä. Käytiin päivällä juoksemassa kahdeksan kilsan lenkki ja illalla vielä kävelemässä 14 kilometriä. Milolla ei askel painanut missään vaiheessa. Kävelylenkin kruunasi vielä kesän ensimmäinen ulkona syöty jäätelö, josta Milokin sai maistiaisia. Ainiin. Kun me istuskeltiin satamassa nauttimassa jäätelöstä, ohikulkeva mies kehui Miloa kauniiksi ja pyysi saada silittää. Milo oli ensin sitä mieltä, että kenenkään ventovieraan on turha tulla häiritsemään, mutta uskaltautui sitten siliteltäväksi. Mies ilahtui ikihyviksi ja sanoi, että Milo oli pelastanut hänen päivänsä. Hyvä mieli tuli itsellekin. Kyllä se joka kerta nostaa hymyn huulille, kun voi tehdä jonku toisen päivästä paremman. Vaikka tällä kertaahan hyväntekijä olikin Milo.
Me alettiin Milon kanssa harrastaa yhteisiä juoksulenkkejä viime kesänä. Alkuun kävimme vain lyhyillä viiden kilometrin juoksulenkeillä, koska Milo oli vasta täyttänyt vuoden ja itsekin aloittelin juoksuharrastusta uudelleen. Juoksimme paljon pururadalla, jossa Milo sai olla vapaana, eikä vauhti juuri reipasta kävelylenkkiä kovemmaksi noussut. Kun kunto sekä itsellä että koiralla kasvoi, siirryimme asfaltille ja pidensin lenkin seitsemään kahdeksaan kilometriin. Nykyisin peruslenkkimme on tuon kahdeksan kilometriä ja joskus käymme yli kymmenen kilsan lenkkiä juoksemassa. Opetin Milon alkujaan juoksemaan vierelläni, jolloin se voi ravata rennosti, eikä vedä. Pienestä koostaan huolimatta Milonkin ainainen vetäminen helpottaisi minun juoksuani. Ennen juoksuharrastuksen alkua ostin Milolle Hurtan y-valjaat, joissa etujalkojen liikeradat ovat mahdollisimman laajat. Tämä keväänä investoin sitten juoksuvyön. Se on ehkä paras keksintö sitten pyörän! Kun omat kädet jäävät vapaaksi, juoksu on puhtaampaa ja koira tulee mukana aivan itsestään. Käännämme usein katseita Jyväskylän rantaraitilla ja pari kertaa olen jonkun koiran ulkoiluttajan kuullut sanovan, että "tuollainen meidänkin on hankittava". Ruuhkaisilla kevyen liikenteen väylillä juoksuvyö on turvallinen, koska koira ei pääse yllättäen ryntäämään esimerkiksi pyörän alle.
Opetin Milolle heti alussa, että kun juostaan, jokaista hajua ei jäädä nuuskimaan, saati merkkaamaan. Aloitamme lenkin aina niin, että lämmittelemme rauhassa kävellen. Sillä aikaa Milo saa haistella hajut ja tehdä tarpeensa. Itse venyttelen lihaksia aina silloin, kun Milo keskittyy lukemaan päivän postit tienvarsilta. Lämmitely on ehdottoman tärkeää sekä itselle että koiralle ennen treeniä. Säästyvät lihakset revähtymiltä. Lämmittelykävely vie yleensä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lähdemme juoksemaan. Annan Milon käydä pissalla juoksun aikana suunnilleen kymmenen minuutin välein. Itse aina hölkkään ne ajat paikoillaan, ettei syke pääse romahtamaan. Harjoitus on kyllä tehnyt Milosta mestari personal trainerin juoksulenkeille. Sen kanssa on helppo pitää tasainen tahti ja vauhtikin pysyy riittävän reippaana. Ja ainahan se on mukava, kun lenkillä on seuraa!
Alta löytyy muutama kuva Milosta viime syksyltä. Kuvista näkee hyvin, kuinka koira pystyy liikkumaan reippaastikin noilla y-valjailla. Meiltä löytyy kotoa sellaiset perinteiset rintaremmivaljaatkin, mutta niitä en juostessa Milolla käytä.
Kommentit
Lähetä kommentti