Vastakäännöksiä

Äkkiä nämä viikot vaan jonnekin häviää tässä arjen pyörityksessä. Kireissä pakkasissa on saatu ulkoilla, mutta oikeanlaisella pukeutumisella se on ollut vain ja ainoastaan piristävää :). Ajattelin taas alkuun käydä läpi ja pohdiskella näitä meidän pareja viimeisimpiä treenejä. Perjantaina 17. päivä meillä oli Lakeuden koiraharrastajien treenit ja Henna oli kyhännyt meillä omalla tavallaan melko haastavan radan, joka alkuun näytti helpolta. Taas otettiin luuloja pois agiliitäjiltä!

Treenit 17.1.2014.

Jokainen sai ensin vuorollaan näyttää omat ratkaisunsa 6.-9. ja 11.-14. hypyille. Valssi oli ensimmäinen ohjauskuvio, joka tuli oikeastaan kaikilla ryhmäläisillä mieleen. Itse halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla persjättöjä molemmille pätkille, koska ihannetilanteessa, jos koira lukee persjätöt erittäin hyvin ja ohjaajan liike on oikea-aikaista, hyppyjen välillä voi käytännössä juosta suoraan ja vaihtaa vain ohjaavaa käden ja yläkropan kallistuskulman puolta. Milo kyllä luki persjätöt oikein, eikä karannut väärille hypyille, mutta jotenkin ohjauskuvio oli silti tökerö. Sekä oma että koiran liike takkusivat. Henna sitten opasti kokeilemaan vastakäännöstä ja sitä heti seuraavaa persjättöä. Tämä toimi heti, kun itse sain vastakäännöksen kulkemaan. Aluksi tein vahingossa valssia joihinkin väleihin ja välillä meinasin kääntyä itseni ympäri väärää kautta. Henna sanoi myös, että pikkuhiljaa pitäisi alkaa enemmän ja enemmän luottaa koiraan siinä, että se lukee esteet ilman, että niitä täytyy käydä vierestä näyttämässä. Sekä alun että lopun neljän hypyn suoralla riitti, kun nosti ohjaavan käden 90 asteen kulmaan irti kyljestä ja eteni itse reippaasti. Milo kyllä tuli perässä epäröimättä ja sai näin itsenäisesti suorittaa hypyt. Henna sanoi, että vielä ykköstasolla radat ovat siinä määrin helppoja, että ohjaaja voi käydä viemässä koiran kädestä pitäen esteille, mutta kolmosten radoilla aikaa siihen ei yksinkertaisesti olisi. Ja kyllähän se lisää sekä koiran itsevarmuutta että vauhtia, kun ohjaaja osaa antaa sille tilaa liikkua ja suorittaa. Näistä treeneistä mietintämyssyyn siirtyivät siis vastakäännös ja koiran vapaampi ohjaus :). Kepit kävimme muistuttelemassa mieleen viereisellä kentällä ja saimme pari onnistunutta 12 kepin suoritusta!

Treenit 20.1.2014

Maanantaina 21. päivä oli vuorossa OKK:n treenit ja rata oli taas kerran täynnä vaikka ja mitä. Rataan tutustuttaessa hankalimmaksi kohdaksi koin 12.-14. putkipuomiansahässäkän. Kun koira laskeutuu muurilta, sillä on vaihtoehtoina neljä putkensuuta ja yksi puomi. Tässä kohtaa systeemini "jos on kaksi mahdollista estettä, ole sillä puolella, jonka puoleisen esteen haluat koiran suorittavan" ei oikein toimi, koska puomille 14. mennessä molemmilla puolilla on putkensuut ansoina. Niinpä päädyin seuraavan laiseen ratkaisuun. Milon tullessa muurilta, ohjaan sen pois edessä olevalta putkelta napakalla "tässä" -käskyllä, blokkaan puomin menemällä seisomaan sen eteen ja ohjaan Milon oikealla kädellä putkeen nro 12. Milon ollessa putkessa siirryn lähemmäs putken nro 13 suuta ja ohjaan Milon oikealla kädellä sisään. Milon olleessa putkessa siirryn takaisin puomin luo, mutta tällä kertaa blokkaan putken nro 12 suun ja ohjaan Milon puomille vasemmalla kädellä. Ajattelin, että kiire tulisi, mutta Milo lukikin ohjaukset tarkasti ja suoritti kohdan epäröimättä. Muilta osin rata oli aika simppeli, mutta muutamassa kohdassa huomasin, että ohjauskuviova. Kakkoshypylle tein jaakotuksen, joskin Milo luki sen vähän sinnepäin ja kiersi ykköshypyn takaa kolmospuomille, eikä tehnyt tiukkaa käännöstä kakkoshypyn siivekkeen ympäri. Lisätreeniä jaakotukselle siis! Pituuden jälkeen Milo irtosi muurille todella hyvin ja pääsin itse oikaisemaan suoraan putkelle nro 12. Näitä irtoamisiahan Henna juuri käski perjantain treeneissä vahvistamaan. Joskus ne tulee tehtyä vähän huomaamatta. Kepit otimme erikseen vaivihkaa radan ohessa. Palkkasin Milon vitosmuurin jälkeen, pyysin Jenniinaa laittamaan lautaspalkan keppien loppuun ja ohjasin Milon kepeille. Sillä oli niin kiire lautaspalkalle, että kahdeksannen kepin jälkeen Milo päätti jättää kepit kesken. Loppujen lopuksi saimme kepit suoritettua ilman lautaspalkkaa paremmin. Terhi neuvoikin, että ensi kerralla kannattaa kokeilla keppejä ilman lautaspalkkaa. Lisäksi minun pitäisi harventaa "kepit" -käskyä vain sinne tänne, kun nyt minulla on tapana hokea "kepit, kepit, kepit..." jokaisessa keppivälissä ja Milo hakee tahdin siitä. Ei siinä muuta ongelmaa, mutta kun olen juossut jo kymmenen esteen radan ennen keppejä, olen niin hengästynyt, ettei happi riitä hokemiseen :D. Kokonaisuudessa Milo toimi maanantain treeneissä erittäin hyvin ja liikkui tosi nopeasti. Omasta suorituksesta jäi vähän sellainen fiilis, että olin niin keskittynyt keppien suoritukseen, että muu rata meni jotenkin sumussa. Ensi kerralla täytyy fokusoida omat ajatukset paremmin.

Tähän postaukseen oli tarkoitus kirjoitella vielä Milon uudesta villapaidasta, jonka sille tällä viikolla neuloin, mutta joudun sen valitettavasti jättämään ensi kertaan, koska farmakologian tentti odottaa lukijaansa. Yritän viikonloppuna ehtiä kirjoitella. Palaillaan siis ja hauskaa perjantaita kaikille :).

Milo ja Milon uusi villapaita.