Treenipäiväkirjailua
Niin se vaan talvi saatiin tänne Ouluunkin. Hienoista, joskin melko kylmistä, säistä on saatu nauttia jo useamman päivän ajan. Parina päivänä ollaan saatu päivälenkki ajoitettua hyvin valoisalle pätkälle. Milo ei ihan älyttömästi näistä pakkasista perusta, mutta töppöset jalassa ja takki päällä sekin on tarennut ulkoilla :).
Tänäänkin ajattelin päivitellä lähinnä viime perjantain (10.1.) Lakeuden koiraharrastajien sekä viime maanantain (13.1.) OKK:n treenejä. Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koko ryhmä koossa, joten ehdittiin juuri ja juuri jokainen mennä kahteen otteeseen rata läpi. Me Milon kanssa lopetimme radan kepeille, ja otimme keppejä sitten oman taukomme aikana viereisellä kentällä. Tänään koiran keskittyminen kepeille ei ollut paras mahdollinen, joten emme kahtatoista keppiä edes yrittäneet. Onnistunut suoritus kahdeksalla kepillä riitti.
Sitten itse rataan. Radalla oli muutama ansa, joiden takia oikea-aikainen ja oikeanlainen ohjaus oli tärkeää. Ensimmäinen haaste oli heti kolmosputkella. Kun Milo oli ykkösputkessa, menin itse valmiiksi kakkoshypyn taakse odottamaan koiraan. Kun Milo tuli putkesta ja hyppäsi kakkoshypyn, etenin liian loivasti putkelle ja rintamasuunta kohti putken vasenta suuta, ja ensimmäisellä kerralla Milo syöksyi virheellisen ohjaukseni mukaisesti kolmosputken väärään päähän. Henna neuvoi minua asettumaan kakkoshypyn taakse siten, että rintamasuuntani on selkeästi koiraa kohti, josta sitten lähden etenemään selkeästi kolmosputken oikealle suulle. Voin myös tehostaa viestiä siitä, että "hei nyt käännytään", vastakkaisella, eli tässä tapauksessa vasemmalla, kädellä. Neloshypylle piti tehdä taas sellainen ohjauskuvio, jolle en tähän hätään virallista nimeä löytänyt. Ideanan kuitenkin se, että koiran ollessa kolmosputkessa, ohjaaja menee neloshypyn laskeutumispuolelle putkea lähempänä olevan siivekkeen kohdalle. Koira ohjataan kiertämään hyppy vasemmalla kädellä ja koiran hypätessä käännetään selkä neloshypylle ja ohjauskädeksi vaihtuu oikea. Ehkä se sitten on ihan perinteinen valssi, tiedä häntä :). Vitoshypyllä oli taas ongelma. Koira piti hypyn jälkeen saada kutosputken vasempaan päähän ja tässä tapauksessa oikea pää oli huomattavasti ottavampi. Jos koiran yritti saada pelkällä normaalilla etenemisellä vitoshypyltä kutosputkeen, koira olisi lukinnut putken oikean pään jo hyvissä ajoin ennen hyppyä, eikä siinä ehtisi sanoa yhtään mitään, kun koira jo vilahtaisi putken väärään päähän. Tässä kohtaa vastakäännös oli ainakin meidän tapauksessa ainoa mahdollinen ohjauskuvio. Jotkut muut ryhmäläiset ratkaisivat kohdan rytmityksellä. Vastakäännöksessä ajoitus ja oman etenemisen jatkuminen pyörähdyksen jälkeen on tärkeää, ettei koiran eteneminen katkea. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä Milo jäi hetkeksi epäröimään kutosputken vasemmalle suulle, mutta kolmannella kerralla se sujahti sukkana sisään :). Olin vastakäännökseen ja sen onnistumiseen erittäin tyytyväinen, koska emme olleet ikinä ennen sitä Milon kanssa tehneet, mutta hienosti se muutti liikkeensä suuntaa, eikä kertaakaan tarjonnut putken väärää päätä. Hieno koira!
Maanantaina meillä oli sitten OKK:n treenit ja Terhi laittoi meidät kunnolla töihin radalla, josta löytyi pöytää ja pituutta lukuun ottamatta kaikki perinteiset estetyypit. Itse olin toivonut keinua radalle. Teimme Milon kanssa radan muuten kokonaisuudessaan, mutta jätimme kepit välistä. Rengas tuotti tänään jostain syystä haasteita. Milo yritti ensin kaikki muut mahdolliset väliköt ennen kuin suostui hyppäämään itse renkaan läpi. Täytyy sitäkin joku kerta varmistella enemmän. Oikeastaan radalla ei ollut mitään kummempia ohjauskuviollisesti hankalia kohtia. Kutoshypylle päällejuoksu, nopea persjättö kutosen ja seiskan väliin. Jos olisimme kepit ottaneet, olisin vekannut Milon seiskahypyn jälkeen reilusti vasemmalle, jotta sillä olisi ollut suora linja kepeille. Mitä olen muiden koiria seurannut, nuo avokulmat ovat pahoja ja koirat tarjoavat herkästi toista keppiväliä. Ysille jaakotus. Hypyt kolmetoista ja neljätoista ohjasin oikealla kädellä, koska näin jäin paremmalle puolelle jatkoa ja tässä tapauksessa keinua ajatellen. Ehdimme mennä radan kahdesti ja molemmilla kerroilla Milo suoritti keinun mallikelpoisesti. Toisella kerralla annoin sen tarkoituksella tulla keinulle melko kovaa ja lentokeinu olisi tullut, ellen olisi hyvissä ajoin ärähtänyt "odottaa" seillaisella äänensävyllä, että parempi pysähtyä, jos haluat päästä autokyydillä kotiin. Milo reagoi hienosti juuri oikealla hetkellä, keinu sai laskeutua alas ja pääsimme jatkamaan radan loppuun. Rata oli mielestäni tosi mukava, joitakin kohtia olisin ehkä halunnut hioa enemmän, mutta koska koko ryhmä oli paikalla, aikaa ei ollut enempää. Ajattelin hommata itselleni avaimen OKK-areenalle, niin voimme käydä Milon kanssa aamupäivällä, kun hallilla ei ole varauksia, treenailemassa niitä meille haastavia juttuja. Oikeastaan ne kepit ovat nyt tällä hetkellä se akuutein haaste, joka on voitettava, että päästään kilpailuihin ;).
Tänäänkin ajattelin päivitellä lähinnä viime perjantain (10.1.) Lakeuden koiraharrastajien sekä viime maanantain (13.1.) OKK:n treenejä. Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koko ryhmä koossa, joten ehdittiin juuri ja juuri jokainen mennä kahteen otteeseen rata läpi. Me Milon kanssa lopetimme radan kepeille, ja otimme keppejä sitten oman taukomme aikana viereisellä kentällä. Tänään koiran keskittyminen kepeille ei ollut paras mahdollinen, joten emme kahtatoista keppiä edes yrittäneet. Onnistunut suoritus kahdeksalla kepillä riitti.
Sitten itse rataan. Radalla oli muutama ansa, joiden takia oikea-aikainen ja oikeanlainen ohjaus oli tärkeää. Ensimmäinen haaste oli heti kolmosputkella. Kun Milo oli ykkösputkessa, menin itse valmiiksi kakkoshypyn taakse odottamaan koiraan. Kun Milo tuli putkesta ja hyppäsi kakkoshypyn, etenin liian loivasti putkelle ja rintamasuunta kohti putken vasenta suuta, ja ensimmäisellä kerralla Milo syöksyi virheellisen ohjaukseni mukaisesti kolmosputken väärään päähän. Henna neuvoi minua asettumaan kakkoshypyn taakse siten, että rintamasuuntani on selkeästi koiraa kohti, josta sitten lähden etenemään selkeästi kolmosputken oikealle suulle. Voin myös tehostaa viestiä siitä, että "hei nyt käännytään", vastakkaisella, eli tässä tapauksessa vasemmalla, kädellä. Neloshypylle piti tehdä taas sellainen ohjauskuvio, jolle en tähän hätään virallista nimeä löytänyt. Ideanan kuitenkin se, että koiran ollessa kolmosputkessa, ohjaaja menee neloshypyn laskeutumispuolelle putkea lähempänä olevan siivekkeen kohdalle. Koira ohjataan kiertämään hyppy vasemmalla kädellä ja koiran hypätessä käännetään selkä neloshypylle ja ohjauskädeksi vaihtuu oikea. Ehkä se sitten on ihan perinteinen valssi, tiedä häntä :). Vitoshypyllä oli taas ongelma. Koira piti hypyn jälkeen saada kutosputken vasempaan päähän ja tässä tapauksessa oikea pää oli huomattavasti ottavampi. Jos koiran yritti saada pelkällä normaalilla etenemisellä vitoshypyltä kutosputkeen, koira olisi lukinnut putken oikean pään jo hyvissä ajoin ennen hyppyä, eikä siinä ehtisi sanoa yhtään mitään, kun koira jo vilahtaisi putken väärään päähän. Tässä kohtaa vastakäännös oli ainakin meidän tapauksessa ainoa mahdollinen ohjauskuvio. Jotkut muut ryhmäläiset ratkaisivat kohdan rytmityksellä. Vastakäännöksessä ajoitus ja oman etenemisen jatkuminen pyörähdyksen jälkeen on tärkeää, ettei koiran eteneminen katkea. Kahdella ensimmäisellä yrittämällä Milo jäi hetkeksi epäröimään kutosputken vasemmalle suulle, mutta kolmannella kerralla se sujahti sukkana sisään :). Olin vastakäännökseen ja sen onnistumiseen erittäin tyytyväinen, koska emme olleet ikinä ennen sitä Milon kanssa tehneet, mutta hienosti se muutti liikkeensä suuntaa, eikä kertaakaan tarjonnut putken väärää päätä. Hieno koira!
Maanantaina meillä oli sitten OKK:n treenit ja Terhi laittoi meidät kunnolla töihin radalla, josta löytyi pöytää ja pituutta lukuun ottamatta kaikki perinteiset estetyypit. Itse olin toivonut keinua radalle. Teimme Milon kanssa radan muuten kokonaisuudessaan, mutta jätimme kepit välistä. Rengas tuotti tänään jostain syystä haasteita. Milo yritti ensin kaikki muut mahdolliset väliköt ennen kuin suostui hyppäämään itse renkaan läpi. Täytyy sitäkin joku kerta varmistella enemmän. Oikeastaan radalla ei ollut mitään kummempia ohjauskuviollisesti hankalia kohtia. Kutoshypylle päällejuoksu, nopea persjättö kutosen ja seiskan väliin. Jos olisimme kepit ottaneet, olisin vekannut Milon seiskahypyn jälkeen reilusti vasemmalle, jotta sillä olisi ollut suora linja kepeille. Mitä olen muiden koiria seurannut, nuo avokulmat ovat pahoja ja koirat tarjoavat herkästi toista keppiväliä. Ysille jaakotus. Hypyt kolmetoista ja neljätoista ohjasin oikealla kädellä, koska näin jäin paremmalle puolelle jatkoa ja tässä tapauksessa keinua ajatellen. Ehdimme mennä radan kahdesti ja molemmilla kerroilla Milo suoritti keinun mallikelpoisesti. Toisella kerralla annoin sen tarkoituksella tulla keinulle melko kovaa ja lentokeinu olisi tullut, ellen olisi hyvissä ajoin ärähtänyt "odottaa" seillaisella äänensävyllä, että parempi pysähtyä, jos haluat päästä autokyydillä kotiin. Milo reagoi hienosti juuri oikealla hetkellä, keinu sai laskeutua alas ja pääsimme jatkamaan radan loppuun. Rata oli mielestäni tosi mukava, joitakin kohtia olisin ehkä halunnut hioa enemmän, mutta koska koko ryhmä oli paikalla, aikaa ei ollut enempää. Ajattelin hommata itselleni avaimen OKK-areenalle, niin voimme käydä Milon kanssa aamupäivällä, kun hallilla ei ole varauksia, treenailemassa niitä meille haastavia juttuja. Oikeastaan ne kepit ovat nyt tällä hetkellä se akuutein haaste, joka on voitettava, että päästään kilpailuihin ;).
 |
| Treenit 10.1.2014, LKH. |
 |
| Treenit 13.1.2014, OKK. |
Tässäpä kaikki taas tällä erää. Meillä on pieniä muutoksen tuulia edessä tässä lähiaikoina, mutta kirjoittelen niistä lisää toisella kertaa. Hauskaa torstaita kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti