Alkuviikon iltakisat Oulussa

Meillä oli tämän viikon alussa iltakisat Oulussa. Molempina päivinä oli alkujaan tarkoitus kilpailla ulkona, mutta maanantaina kova tuuli pakotti siirtämään kilpailut hallin puolelle. Onneksi halliin sovituista treeniryhmistä löytyi ymmärrystä ja pääsimme halliin! Tuomarina sekä maanantaina että tiistaina oli Mika Moilanen.

Maanantaina kisasivat kolmoset kahden agilityradan verran. Tuolloin oli viimeinen mahdollisuus keräillä nollia SM-kilpailuita varten. Meillähän ei Milon kansssa niiden suhteen ollut huolta, vaan lähinnä lähdimme treenaamaan A-estettä. Molemmat radat olivat teknisesti sopivan haastavia, jälkimmäinen rata astetta haastavampi, koska iso osa koirakoista hyllytti johonkin kiemuraan. Minä otin meille ensimmäiseltä radalta hylkäyksen A-alastulon takia, muutoin suunnittelemani ohjauskuviot menivät nappiin, eikä virheitä tullut. Oli kiva, kun Moilanen antoi tehdä radan loppuun, vaikka kontaktin uusikin.

Toisella radalla haasteita oli sitten tosiaan sen verran, että niitä hyllyjä sekä jokunen ohjausvirhevitonen oli kanssakilpailijoille tullut ja kun me Milon kanssa starttasimme luokan loppupuolella, ei yhtään nollatulosta ollut. Tuttu kuuluttuja loi vielä vähän painetta, kun hän totesi mikrofoniin meidän ollessa starttiviivalla, että "tehkääpäs nyt se nolla Milon kanssa" :D. No, mehän tehtiin! Rata oli sujuva ja ohjauskuviot osuivat kohdalleen. Uskalsin tehdä jopa sylikäännöksen yhteen kohtaan, enkä ainakaan muistaakseni ole sitä ennen Milolla kisaradalla käyttänyt! Maaliintulon jälkeen istuin hallin lattialla ja odotin viimeisten koirakkojen suorituksia. Meitä oli vain 18 kilpailijaa, joten voittaa piti, jos mieli sertin saada. Viimeisetkin koirakot hyllyttivät radan, joten niin siinä vaan kävi, että voitimme Milon kanssa ja saimme meidän toisen agilitysertin! Samalla tuo oli meidän ensimmäinen voitto kolmosluokassa :).

Nyt sitten jäädään agilitysertien suhteen odottelemaan, koska saamme ottaa seuraavan sertin vastaan vasta 2.4.2019. Se olisi sitten se valioitumisserti. Täytyy toivoa, että Milo pysyy hyvässä kunnossa ja voi vielä tuolloin kilpailla :). Tervehän se on tähän asti ollut, mutta aina voi yllätyksiä tulla eteen.

Melkein meidän pitäisi tänä vuonna ensimmäinen hyppysertikin saada, että saadaan valiokello tikittämään. Keminmaassahan hyppyserti oli jo lähellä, joten mahdollisuus on olemassa. Ei auta muu kuin jatkaa metsästystä :D.

Tiistaina oli sitten Danan vuoro päästä kisaamaan. Nyt olimme ulkona, kun tuuli oli edelliseltä päivältä vähän helpottanut. Nämä olivat meidän ensimmäiset kisat kakkosluokassa, joten odotin mielenkiinnolla, miten selviydymme Moilasen laatimista kuvioista. Moilasen radat ovat yleensä todella mukavia, mutta eivät helpoimmasta päästä. Kaikissa tasoluokissa vaaditaan koiralta esteosaamista ja ohjaajalta radanlukutaitoa.

Meillä oli yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Molemmista jäi päällimmäisenä mieleen, että keppikulmat olivat aika haastavat. Hyppyrata oli meillä ensin. Minun myöhästyminen yhdestä ohjauksesta kostautui ja Dana luki takakierroksi hypyn, joka olisi pitänyt hypätä suoraan. Muutoin rata meni hienosti. Dana mm. osasi lähteä kepeille poispäinkäännöllä! Tähän vertailuna se, että Milon kanssa en tee vieläkään poikkareita kisaradoilla, koska virheen mahdollisuus on liian suuri...

Toinen rata oli sitten agilityrata ja heti radan alussa oleville kepeille jatkon kannalta loogisin ja paras ohjausvaihtoehto oli takaleikkaus. Mietin pitkään, että uskallanko sen tehdä ja tulin lopulta siihen tulokseen, että Dana kesti edellisissä treeneissä takaleikkauksen kepeillä hienosti ilman etupalkkaa, joten miksi en kokeilisi. Tässä toki lisähaasteen toi se, että kepit päättyivät kentän aitaan. Päätin kuitenkin ohjata kepit takaleikkauksella, koska eipä meillä nyt kiire tuolta kakkosista pois ole. Näkisin samalla, missä mennään Danan teknisen osaamisen kanssa.

Kannatti kokeilla, koska Dana kesti takaleikkauksen kepeillä! Se ei korvaansa lotkauttanut, vaan paineli kepit hienosti loppuun asti :). Muutoin rata meni suunnitelmien mukaan, mutta 30 cm rimat olivat Danalle uusi asia ja se tiputti pari rimaa. Puomilla käytin vähän aikaa, koska Dana pysähtyi ensin alastulokontaktille kaikilla neljällä jalalla ja vaadin siltä 2 on 2 offin ennen kuin jatkoimme rataa. Lopputuloksena oli 10 virhepistettä ja hieman yliaikaa. Tällä kertaa tulos riitti voittoon :D.

Olen vieläkin aika innoissani toki Milon sertistä, mutta vielä enemmän Danan suorituksista. Nyt kun sen kanssa ovat palaset loksahtaneet kohdalleen ja esteosaaminen on parantunut huimasti, me voidaan vaan nauttia yhdessä tekemisestä :). Se osaa edetä itsenäisesti, keskittyy ohjaukseen ja on vihdoin löytänyt itsevarmuuden radoille.

Tässäpä meidän kuulumiset lyhyesti tällä erää. Loppuun olen vielä tehnyt kesää varten molempien koirien to do -listat asioista, joita olisi hyvä treenata.

Milo:

• A-esteen vahvistaminen. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö sille kokeilla uudelleen pysäytyskontaktia, koska juoksari on edelleen kovin epävarma.
• Keppien itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Tähän saimme Mikolta hyvät ohjeet, joista voisin kertoa lisää myöhemmin.
• Puomin itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Tällä hetkellä Milo ei mene puomin loppuun, jos minä jään sen taakse.
• Takaaohjaukset lähinnä siksi, että Milon vauhti ei tipu liiaksi, jos tulee tilanteita, joissa joudun sitä kilpailuissa takaa tai itsestäni poispäin ohjaamaan. Tähän kuuluvat ainakin takaaleikkaus, viskileikkaus, poispäinkäännös ja sylikäännös.

Dana:

• Haastavammat keppikulmat. Tähän kuuluvat sekä tiukat avo- että umpikulmat. Näitä treenaan alkuun pelkästään kuudella kepillä, niin toistoja voi tehdä enemmän.
• Keppien itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Tämä on samaa asiaa kuin Milon kanssa. Samalla Dana saa lisää itsevarmuutta kepeille.
• Puomin itsenäinen suorittaminen loppuun asti. Danakin vaatii vielä paljon minun tukea, että menee puomin varmasti loppuun asti. Namitarketti tulee tämän treenaamisessa tarpeeseen!
• Juoksu-A:n vahvistaminen. Dana ottaa sen nyt hyvin, mutta koska omistan jo yhden kisakoiran, jolla kyseinen este on epävarma, en toista sellaista tarvitse :D.
• Keinun loppuun 2-on-2-off:n vahvistaminen. Danalla on jokusen kerran tullut keinu ikävästi takajaloille, kun se on hypännyt siitä heti pois, kun keinu on osunut maahan, enkä sitä halua.
• Renkaan vahvistaminen. Dana saattaa vielä tulla renkaasta ohi radalla, joten tätä vahvistetaan. Siihenkin minulla on pari Marin ohjeistamaa kikkaa, joista voisin kirjoitella enemmän seuraavalla kerralla.

Milo ja Milon sertiruusuke <3.