Keskikesän juhla kaupungissa

Juhannus kuluu meidän porukalla omassa kodissa Oulun ydinkeskustassa. Eilen satoi lähes koko päivän vettä ja sama meininki näyttää jatkuvan tänäänkin, joten ei edes harmita olla sivistyksen parissa :D. Vaikka aika hiljaistahan täällä on, kun suurin osa ihmisistä on lähtenyt viettämään mökkijuhannusta.

Viime viikonlopun saimme viettää Vantaalla agilityn SM-kisojen merkeissä. Yksi tavan hulluus tämä koiraharrastuskin ajaa toiselle puolelle Suomea kahden kisapäivän takia! Mutta oli meillä vaan mukava reissu :). Kisapaikan puitteet olivat viimeisen päälle hyvät, sai startata arvokilpailuissa, seurata livenä Suomen parhaimmiston suorituksia sekä tietty viettää aikaa kavereiden kanssa, joista osaa ei ollut nähnyt moneen kuukauteen eri puolilla Suomea kun asutaan.

Lauantaina starttasimme OKK:n minijoukkueen ensimmäisenä koirakkona heti aamusta. Rata oli profiililtaan vauhdikas ja muutaman vaaran paikankin oli tuomari sinne suunnitellut. Selvitimme radan sinänsä ongelmitta, mutta okserin riman tiputuksesta ja puomin alastulolta saimme vitoset. Joukkueen muista koirakoista yksi teki nollan, yksi vitosen ja yksi hyllyn. Loppujen lopuksi joukkueemme oli 8/66, joten ihan tyytyväisiä tulokseen oltiin :).

Agility SM 2018 Vantaa. © Alli Arppe
Sunnuntaina olivat sitten vuorossa yksilökilpailut. Karsintaradan oli mineille suunnitellut Reetta Pirttikoski. Rata oli todella kivanoloinen. Ansapaikkoja oli jokunen, mutta rata oli mentävissä. Ihanneaika oli sen verran tiukka (etenemä 4,0 m/s), että radalle oli pakko lähteä upporikasta tai rutiköyhää -asenteella. Varmistelulle ei ainakaan meillä ollut sijaa, koska Milolla yli 4 m/s etenemiin pääsee vain, kun ohjaan sitä verenmaku suussa :D. Valitettavasti meidän rata päättyi hylkäykseen radan alkuosassa. Olin arvioinut koiran oletetun linjan perusteella, että sen pitäisi pelkän ohjaajan liikkeen perusteella tulla ohi ansaputkesta, mutta putki vei Milon. Videolta olen useampaan kertaan katsonut, että selkeästä ohjauksesta huolimatta Milo poikkeaa linjalta selkeällä vekillä putkeen. Tiedänpähän, mitä treenataan ;). Loppurata mentiin sitten vapautuneesti täysillä ja se olikin hieno rata! Oli ihana nähdä, kuinka hyvin Milo kesti vedätyksen kepeillä, sivuirrotuksen yhteen putkeen ja tuli pakkovalssiin aivan radan lopussa. Koira toimii aivan yhtä taitavasti, oli kyseessä sitten treenit tai arvokisat :). Tämä on tärkeää oppia itselle. Luota koiraan, äläkä varmistele. Oli myös avartavaa huomata, että moni haastava kohta radalla, josta Milon kanssa selvisimme ongelmitta, moni toinen koirakko teki virheen. En tarkoita, että olisin iloinen muiden virheistä, vaan siitä, että mekin olemme osaava koirakko, jolla on omat vahvuudet :). Näiden oivallusten kanssa on hyvä jatkaa uudelle SM-nollien keräyskaudelle.

Agility SM 2018 Vantaa. © Alli Arppe.
Vantaan visiitillä oli kiva huomata myös se, että Milon ja Danan kanssa voi huoletta reissata ja yöpyä hotellissa. Oikeastaan tämä vuosi 2018 on ensimmäinen, jona olemme useamman kerran käyneet sellaisilla kisareissuilla, että olemme yöpyneet hotellissa. Ne osaavat levätä vieraassakin paikassa, mikä on erittäin tärkeää, että ne sitten jaksavat myös kisata. Kisapaikallakin ne rauhoittuvat omiin häkkeihinsä nukkumaan, kun ei ole toimintaa. Jotenkin  kilpailemiseen on tullut aivan uusi puoli, kun voi lähteä ns. minilomalle kisaamisen varjolla :D. Heinäkuulle olemmekin ystäväni Veeran kanssa jo lyöneet lukkoon Kokkolan KLAG-viikonlopun, jolloin ollaan taas tien päällä.

Kun Vantaan reissusta oli selvitty, oli meillä edessä tällä viikolla vielä Active Dogsin kevätkauden viimeiset treenit. Nämä olivat alkujaan Milon SM-tason treenit, mutta kysyin Minnalta, että voisinko tehdä treenin Danan kanssa, se kun ei moneen viikkoon ollut minun töiden takia treeneihin päässyt. Minnan mielestä treeni ei ollut Danalle liian haastava, joten päätin sitten tehdä treenit sen kanssa.

Active Dogs treenit 20.6.2018. © Minna Martimo.

Emme tehneet rataa kokonaan, vaan sieltä sai valita pätkiä, joita halusi treenata. Me tehtiin rataa alusta tuonne puomille nro 24 asti. Tärkeimpiä treenattavia olivat juoksu-A ja kepeillä leijeröinti. Alkuun A-este vaati korjaamista, kun Dana ei tahtonut osua kontaktille, mutta suurimman osan kerroista se teki moitteettomasti. Keppien leijeröinti puomin toiselta puolelta vaati niin ikään jokusen toiston, mutta saatiin ainakin kolme onnistunutta suoritusta! Keppien aloituksessa Dana luki myös hienosti päällejuoksun, eikä karannut puomille ennen aikojaan (ei olisi ollut ihme, puomi kun on Danan lempieste). Puomin Dana teki ihan mielettömän hienosti: täysiä yli ja täydellinen 2 on 2 off loppuun :). Ei voi olla kuin tyytyväinen koiraan. Nyt vaan reippaasti nousu 3-luokkaan, niin päästään senkin kanssa keräilemään SM-nollia!

Tässäpä nämä meidän tärkeimmät kuulumiset tällä erää. Käymme varmaan tänään tai huomenna treenaamassa hallilla, koska uskallan veikata, ettei siellä ruuhkaa näin juhannuksena ole. Palaillaan taas :). Hauskaa juhannusta kaikille!

Kommentit

Suositut tekstit