Danan luonnetesti
Tosiaan Dana kävi sunnuntaina 9.7.2017 Lappeenrannan Palveluskoira yhdistyksen järjestämässä luonnetestissä. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen. Olen aiemminkin julkaissut melko seikkaperäisen analyysin Milon luonnetestistä, joka löytyy täältä. Ensin ajattelin, että kirjaan tähän tekstiin vain lyhyesti Danan saamat pisteet, mutta tulin siihen tulokseen, että tulevaisuudessa omien koirien tulosten vertailu on helpompaa, kun kirjaan tarkasti, miten Dana missäkin tilanteessa reagoi. Toistoa on siis luvassa, mutta on varmasti lukijaystävällisempää, kun ei tarvitse hyppiä sivulta toiselle. Kuten aiemmassakin tekstissä, kaikki kursivoitu teksti on suoraa lainausta Kennelliiton sivuilta. Linkki alkuperäiselle sivustolle löytyy tekstin lopusta.
Toimintakyky
Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman
ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa
vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä on monen
ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine
toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan
huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan.
Toimintakykykoe uhan alla
Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. "kelkkakokeena".
Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään
asteittain piilosta lähemmäs koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää
ihmiseltä, mutta toisesta suunnasta hahmo on täysin tunnistamaton. Siltä
puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja haju. Koira luulee hahmon
olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi. Täten syntyy
ristiriitatilanne. Alussa hahmon täytyy olla piilossa koiralta, joten se on
sijoitettava pensaikkoon, mäennyppylän tai rakennuksen kulman taakse. Testiä
valmisteltaessa tarkistetaan hahmon näkyvyys tulosuunnasta, koiran näkötasolta
ja sijaintialueelta. Hahmo on laitettava paikalleen ennen koirakon saapumista
testipaikalle. Yleensä hahmo on kiinnitetty pulkkaan tai jalaksille, jotta sitä
voidaan vetää vähintään 25 m pituisen narun avulla. Narun avulla voidaan tehdä
sivuliikkeitä hahmoa vedettäessä sekä vaihdella vetämisen nopeutta, eli
säädellä uhan voimakkuutta.
Koetta aloitettaessa ohjaajalle annetaan toimintaohjeet. Ohjaajan tulee
olla passiivinen ja ainoastaan pitää kiinni taluttimen päästä ja katsella vain
lähestyvää kelkkaa, ei koiraa. Koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan
aloitetaan hahmon liikuttaminen. Ensimmäisen kelkan nykäisyn tulee aiheuttaa
ääni, joka kiinnittää koiran huomion. Kelkkaa vedetään uhan määrää
säännöstellen koiran kestokyvyn mukaisesti. Paras tulos saadaan yleensä
vaihtelevilla liikkeillä, esim. täydellinen liikkumattomuus, lyhyitä nykiviä
liikkeitä, epäröiviä liikkeitä ja lopuksi hyökkäys kohti koiraa ohjaajan
jalkojen viereen. Lopullisen hyökkäyksen jälkeen hahmo jää paikalleen ja
seurataan koiran käyttäytymistä. Odotetaan, tuleeko koira itsenäisesti kelkan
luokse. Mikäli koira ei tule, tuomari antaa ohjaajalle tarkemmat
toimintaohjeet.
Danan ensireaktio kelkkakokeessa oli sille ominainen. Alkuun se seisoi
napakasti kelkan ja minun välissä haukkuen uhkaavasti, "mene pois, olen
rohkea ja puolustan omistajaani". Mutta hyvin nopeasti, kun kelkka
edelleen jatkoi lähestymistä, Danalla petti kantti ja se alkoi perääntyä. Ensin
vierelleni ja lopulta taakseni niin kauas, kuin hihna vaan antoi myöten. Kun
kelkka oli vierelläni, Dana ei oma-aloitteisesti sitä tullut tutkimaan, ennen
kuin minä menin kyykkyyn kelkan viereen. Vielä siinä vaiheessa, kun Dana jo oli
kelkan vaatteita käynyt haistelemassa, se saattoi kesken tutustumisen ottaa
pari askelta taaksepäin ja haukahtaa pari kertaa. Lopussa se kuitenkin uskalsi
ohittaa kelkan reagoimatta siihen.
Toimintakykykoe ilman uhkaa
Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. "pimeässä
huoneessa". Pimeä huone on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei se
aiheuta vaaraa koiralle. Pimeä huone ei ole täysin pimeä, vaan hämärä, jossa
(luonnon)valon määrää voi säädellä. Huoneessa tulee olla esteitä, jotka koira
pystyy kiertämään ja lattialla tulisi olla vaihtuvaa materiaalia, esim.
levitettyä muovia. Laskettaessa koiraa huoneeseen, sitä saa käsitellä vain
tuomari.
Erikoiskokeen aikana pimeässä huoneessa ovat vain tuomarit,
koiranohjaaja ja koira. Siirryttäessä pimeään huoneeseen, toinen tuomareista
ottaa koiran hallintaansa. Ohjaaja siirtyy huoneen ovelle, kutsuu koiraa ja
siirtyy huoneeseen sulkien oven perässään. Ohjaajan paikka on huoneen perällä
ja koiran kulkeman matkan huoneessa tulee olla vähintään 10 metriä. Huoneessa
oleva tuomari antaa ohjaajalle toimintaohjeet. Toinen tuomari päästää koiran
hetken kuluttua huoneeseen. Jos koira ei oma-aloitteisesti etene ja etsi
ohjaajaa, sille annetaan apuja seuraavassa ohjeellisessa järjestyksessä:
ohjaajan niiskautus, yskäisy, koiran nimen kuiskaaminen, koiran kutsuminen,
koiran houkuttelu luokse, ohjaajan siirtäminen lähemmäs koiraa, valaistuksen
lisääminen.
Dana tuli tuomareiden sanojen mukaan innokkaasti pimeään huoneeseen
etsimään minua, mutta se ei oikein hoksannut lähteä minua varsinaisesti
etsimään. Useampaan kertaan Dana kävi moikkaamassa sitä tuomaria, joka oli
minun kanssa pimeään huoneeseen tullut. Se tarvitsi tuomarin opastusta ja
taskulampun valoa, ennen kuin hoksasi, että pimeä tila jatkuikin pidemmälle.
Näillä avuilla Dana minut varsin nopeasti löysi, eikä minun tarvinnut sille
ääniapuja antaa.
Dana saoi toimintakyvystä +1 pistettä eli kohtuullinen. (Koira ottaa
kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä
ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.)
Terävyys
Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti
sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen
ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään
aggressio, sitä korkeampi on terävyysaste.
Erikoiskokeena on ns. "seinäkoe". Seinäkoetta varten on
seinään kiinnitetty noin 60-70 cm mittainen muovitettu vaijeri tai vastaava.
Seinässä ei saa olla kulmia niin, että koira vahingoittaisi itseään. Yleisön on
oltava riittävän etäällä seinästä, jotta koira tuntee itsensä yksinäiseksi tai hylätyksi.
Koe alkaa, kun ohjaaja kytkee koiran seinässä olevaan vaijeriin. Ohjaaja
poistuu koiran näköetäisyyden ulkopuolelle vaikuttamatta mitenkään koiraan.
Toinen tuomareista on jo sitä ennen piiloutunut hyökätäkseen kohti koiraa.
Hyökkäystä ei pidä aloittaa heti ohjaajan poistuttua. Tarvittavan väliajan
pituus riippuu koiran käytöksestä. Hyökkäävä tuomari lähestyy koiraa
uhkaavasti, liikkuen matalana. Lähestymisvaiheessa käytetään uhkaavia,
epämääräisiä liikkeitä, vältetään suoraviivaista etenemistä. Kädet eivät nouse
lähestymisvaiheessa hartialinjan yläpuolelle. Loppuhyökkäys suoritetaan
yksilöllisesti koiran mukaan. Vahvalle koiralle hyökkäys suoritetaan loppuun
saakka, heikolle koiralle lopetetaan hyökkäys jo lähestymisvaiheessa ja
lähestytään koiraa rauhallisesti. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa
käytöstään täysin päinvastaiseksi eli ystävälliseksi ja sovittelevaksi. Tehdään
selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Tarkkaillaan koiran
palautumiskykyä. Ohjaaja kutsutaan paikalle ja seurataan koiran reaktioita.
Erikoiskokeen lisäksi terävyyttä arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Dana jäi seinän viereen odottamaan suht rauhallisesti. Jonkin verran se
haukkui perääni, mutta oli kuitenkin siinä mielentilassa, että tuomarin
arvioimana osakoe voitiin aloittaa. Kuulin itsekin Danan äänestä, milloin
toinen tuomari oli aloittanut hyökkäyksen. Haukku muuttui matalaksi.
Jännityksellä odotin, jatkuisiko haukku vai joutuisiko tuomari keskeyttämään
hyökkäyksen. Haukku jatkui ja muuttui pikkuhiljaa sävyltään korkeammaksi.
Arvasin, että tuomari oli jo lähellä koiraa ja Danalla alkoi paniikki tulla
päälle. Sitten haukku loppui ja minä sain luvan palata koiran luo. Tuomari
kertoi myöhemmin palautetilaisuudessa, että Dana oli tässä testissä palautunut
nopeammin tuomarin hyökkäyksestä ja syynä oli varmaankin se, etten minä ollut
näköpiirissä ns. lisätukena. Se ei suoranaisesti ollut mennyt tuomarin luo,
mutta oli vedettävissä hihnasta tuomarin lähelle ja antoi tämän jälkeen koskea
itseensä.
Dana sai terävyydestä +3 pistettä eli kohtuullinen ilman jäljelle
jäävää hyökkäyshalua. (Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen,
hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti.)
Puolustushalu
Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta
hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään,
laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden,
ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran
käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran
kuvittelema ärsyke.
Koe toteutetaan tuomarin hyökkäyksenä kohti koirakkoa. Hyökkäävä
tuomari on piilossa ja toinen tuomareista antaa toimintaohjeet koiran
ohjaajalle. Taluttimena voi käyttää lyhyttä, noin 50 cm pitkää nahkahihnaa.
Ohjaaja lähtee liikkeelle määrätyltä paikalta kävelemään kohti piiloutunutta tuomaria;
koiran kiinnipitämistä korostetaan. Tuomari hyökkää piilosta ja ohjaaja
pysähtyy. Hyökkäys suoritetaan kohti ohjaajaa ja toissijaisesti kohti koiraa.
Tuomari käyttää apuvälineenä joko puun vitsaa tai ratsupiiskaa, kuitenkin niin,
että koiran ollessa taisteluhaluinen hyökätään ns. "paljain käsin".
Hyökkäys ei tapahdu yleisön joukosta. Hyökkäyksen voimakkuutta säädellään
koiran toiminnan mukaan. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käyttäytymisen
ystävälliseksi, eli tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille.
Mikäli mahdollista, tuomari ottaa koiran hallintaansa ja ohjaaja siirtyy
takaisin lähtöpaikalle. Tuomari tekee tuttavuutta koiran kanssa, jonka jälkeen
ohjaaja kutsuu koiraa ja koira päästetään ohjaajan luokse. Tarkkaillaan koiran
palautumiskykyä. Puolustushalun arvostelussa ei pidä arvostella vain koiran
suorittamia hyökkäyksiä, vaan myös pienintäkin pyrkimystä aktiiviseen
puolustukseen. Hyökkäysyrityksetkin ovat arvostelun kannalta yhtä arvokkaita ja
luotettavia kuin varsinaiset hyökkäykset. Puolustushalua arvioidaan testin
kaikissa osasuorituksissa.
Dana reagoi tuomarin hyökkäykseen hyvin samoin kuin kelkkaan. Heti kun
hyökkääjä tuli näkyviin, se alkoi haukkua raivokkaasti ja kaikki selkäkarvat
nousivat pystyyn. Vaikka hyökkääjä tuli lähemmäs minua, Dana pysyi vierelläni,
eikä yrittänyt karkuun. Hyökkäyksen loputtua Dana lähti hieman vastahakoisesti
tuomarin matkaan ja tuomari vei sen auton taakse siten, ettei Danalla ollut
enää näköyhteyttä minuun. Auton takaa kuului kehuja, joten kaipa kääpiöpinseri
oli tuomarille lämmennyt :D.
Tulokseksi Dana sai puolustushalusta +3 pistettä kohtuullinen,
hillitty. (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee
hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu
nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.)
Taisteluhalu
Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia
taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan
kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi - leikiksi, jonka olennainen osa on
taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.
Testivälineenä voidaan käyttää mm. motivointipatukkaa, keppiä, rättiä
jne. myös ohjaajan omaa esinettä. Taisteluhalukokeen tulisi olla ensisijaisesti
koiran leikkiä testituomarin kanssa, toissijaisesti ohjaajan leikkiä koiran
kanssa. Koiran pidättyväisyys voi vaikuttaa niin, että todellista leikkihalua
ei saada esille. Koe alkaa tavallisesti pienillä ärsykkeillä. Ärsykkeillä on
pyrittävä siihen, että koira käy kiinni testiesineeseen ja säilyttää otteensa.
Dana ei alkuun suostunut alkamaan tuomarin kanssa millekään. Se
oikeastaan vain haukkui, vaikka tuomari kuinka yritti saada sitä leikkimään.
Minunkaan kanssa Dana ei antanut parastaan. Kuitenkin sain sen siinä määrin
innostumaan lelusta, että tuomarikin pääsi kokeilemaan leikkiä Danan kanssa.
Missään vaiheessa Dana ei varsinaisesti aloita perinteistä vetoleikkiä, jossa
vedetään kilpaa jotakin tavaraa. Jos minä tai tuomari yhtään yrittää lelusta
vetää, Dana laskee irti. Keppiä se jäisi mielummin pureskelemaan.
Dana sai taisteluhalun osakokeesta -1 pistettä eli pieni. (Koira
tarttuu esineeseen, mutta ei taistele vaan pureskelee ja laskee heti irti, kun
esineestä vedetään; tai koira ei ota lainkaan esinettä suuhunsa, mutta osoittaa
jonkin verran taisteluhalua kelkalla ja muissa osasuorituksissa.)
Hermorakenne
Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai
vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin tai vaihteleviin sisäisiin
jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita
jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä
sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm.
voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu
ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja
epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo),
ripuli tai oksentelu.
Koiran reaktion, teon tai mielentilan määrittäminen hermostuneeksi
edellyttää, että sen toiminta on epänormaalia suhteessa ärsykkeisiin ja/tai
ärsytykseen. Myös vahvahermoinen koira voi käyttäytyä hermostuneesti, jos
ärsykkeiden voimakkuus kasvaa liian suureksi. Hermorakenteen lujuus
arvostellaan ja luokitellaan eri testisuorituksissa näkyvien reaktioiden
avulla. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Dana sai hermorakenteesta +1 pistettä eli hermostunein pyrkimyksin. (Koira
selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä
merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä.
Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.)
Temperamentti
Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn
nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja
ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas
koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä
ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat
vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on
liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa
häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä
keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös
fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan
liikkeellä.
Erikoiskokeessa koiralle aiheutetaan yllättävä takaapäin tuleva
ääniärsyke. Koe toteutetaan siten, että ohjaaja kulkee koiransa kanssa
merkittyä kävelylinjaa aivan äänilähteen vierestä jatkaen kulkuaan suoraan
eteenpäin. Yllättäen takaapäin lasketaan rämisevä tynnyri sopivaa laskusiltaa
myöten siten, että räminä alkaa koiran takaa ja lisääntyy lähestyessään koiraa
(takaa-ajo). Ohjaaja ei saa lisätä koiran tarkkaavaisuutta etenemisen aikana.
Erikoiskokeessa havainnoidaan koiran väistämisrefleksien nopeutta ja suuntaa,
sekä koiran käyttäytymistä sen väistettyä vaaraa. Reaktion nopeus riippuu
koiran temperamentistä. Mitä temperamenttisempi koira on, sitä nopeammat ovat
sen reaktiot. Arvostelussa huomioidaan koiran yleistä tarkkaavaisuutta,
käytöstä ja reagointinopeutta. Temperamenttia voidaan arvioida testin kaikissa
osasuorituksissa.
Vierivään tynnyriin Dana reagoi siten, että se kiepsahti heti äänen
alettua sen suuntaan ja alkoi haukkua tynnyrille raivokkaasti. Jos koko testiä
miettii temperamentin näkökulmasta, niin Dana siirtyi reippaasti ja omana
iloisena itsenään vaiheesta toiseen. Tämän asian tuomarikin mainitsi
loppuarvostelussa.
Dana sai temperamentikseen +3 pistettä eli vilkas. (Koiran pitää
reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu,
lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään
reipasta ja iloista yleisolemusta.)
Kovuus
Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla
muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia
.
Koe toteutetaan kahdessa melkein samanlaisessa jaksossa, joiden välille
muodostuu lyhyt tauko. Ensimmäisen jakson aikana koiralle aiheutetaan
psyykkinen epämiellyttävyys, pelästyminen. Toisessa jaksossa, se lyhyen ajan
kuluttua tuodaan uudestaan samaan paikkaan, missä se pelästytettiin, ei
aiheuteta minkäänlaista ärsykettä. Jos koira reagoi ärsykkeeseen voimakkaasti,
on jaksojen väliaikaa pidennettävä. Jaksojen välisen ajan on oltava suhteessa
epämiellyttävyyden suuruuteen. Koiran reaktioita tarkkailemalla todetaan,
kuinka hyvin se muistaa paikan ja siinä aiheutetun epämiellyttävän ärsykkeen.
Rakennuksen nurkan tai vastaavan esteen taakse on piilotettu hahmo (esim.
suojapuku tai sateenvarjo). Koira kulkee ohjaajansa kanssa pitkin seinän vierustaa
(tai vastaavaa), mieluiten ohjaajansa etupuolella. Koiran pään ollessa noin
puolen metrin etäisyydellä hahmosta, se vedetään tai työnnetään nopeasti
hetkeksi koiran eteen siten, että koira ei ehti tunnistaa sitä. Ohjaaja kääntyy
nopeasti ympäri ja palaa koiransa kanssa tulosuuntaan käsketyn matkan. Toisessa
jaksossa lyhyen ajan kuluttua ohjaaja ja koira palaavat samaan paikkaan,
jolloin arvioidaan aiheutetun psyykkisen epämiellyttävyyden vaikutusta koiran
käyttäytymiseen. Koiran reaktioiden voimakkuus on suhteessa siihen psyykkiseen
epämiellyttävyyteen, jonka se kokee, kun se tuodaan uudetsaan paikkaan, missä
se pelästytettiin. Koira voi vaikuttaa pehmeämmältä, kun sen kokema
epämiellyttävyys aiheutuu suoraan ihmisestä, mutta vastaavasti huomattavasti kovemmalta,
kun se ymmärtää epämiellyttävyyden tulevan jostain elottomasta kohteesta. Koira
kokee usein ihmisen, erityisesti ohjaajansa aiheuttaman epämiellyttävyyden,
paljon voimakkaammin kuin jonkin muunlaisen epämiellyttävyyden.
Dana lähestyi reippaasti paikkaa, jossa se oli tarkoitus säikyttää. Kun
lakana kiskaistiin ylös, Dana alkoi haukkua lakanalle ja haukkui taaksepäin
koko matkan, jonka palasimme tuomarin luo. Vielä kun odottelimme lupaa aloittaa
osakokeen toinen vaihe, Dana jatkoi haukkumista. Uudelleen se suostui
ohittamaan säikytyspaikan vain siten, että minä jäin maassa olevan lakanan ja
Danan väliin. Tässä vaiheessa se ei enää haukkunut.
Dana sai kovuudesta +1 pistettä eli hieman pehmeä. (Koira, joka
osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se
pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästymispaikan suhteellisen läheltä
ohjaajan tukemana.)
Luoksepäästävyys
Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin
henkilöihin. Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti
hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka
selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä
joutuessaan kosketuksiin vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi.
Hyväntahtoinen on koira, joka osoittaa hyökkäävyyttä vain uhkaavissa
tilanteissa. Hyväntahtoisuus riippuu paljon koiran terävyydestä. Terävän koiran
tarkkaavaisuus pieniäkin uhkaärsykkeitä kohtaan aiheuttaa sen, että se tekee
virhearvioinnin helpommin kuin vähemmän terävät koirat. Avoimuus tarkoittaa
sitä, että koiran todellinen meiliala selvästi ilmenee sen käyttäytymisestä
riippumatta siitä, onko tuo käyttäytyminen ihmisen kannalta myönteistä tai
kielteistä. Luoksepäästävyyden arviointiin ei tarvita mitään erikoiskoetta,
vaan arviointi perustuu täysin testituomareiden havaintoihin koiran
käyttäytymisestä sen kohdatessa ihmisiä.
Luoksepäästävyyden arviointia suoritetaan koko testin aja; mm.
alkuhaastattelun jälkeen, puolustushalun erikoiskokeen loppuvaiheessa,
terävyyskokeen loppuvaiheessa ja päästettäessä koiraa pimeään huoneeseen.
Alkuhaastattelussa tuomari kysyi minulta, oliko yleisössä joku tuttu
ihminen, koska Dana katsoi koko ajan yleisön joukkoon, vaikka minä olin
keskustellut tuomarin kanssa useamman minuutin ajan. Tuomariin se ei ollut
tässä vaiheessa katsonut kertaakaan. Mitään suurta hinkua sillä ei siis ollut
tutustua tähän uuteen ihmiseen. Loppuarvioinnissa tuomari sanoi, että Dana ei
itse hakeudu silitettäväksi osakokeiden lopussa, mutta sen saa vedettyä
hihnasta käden ulottuville, eikä tarvitse pelätä, että Dana näissä tilanteissa
purisi tai käyttäytyisi muuten aggressiivisesti.
Luoksepäästävyydestä napsahti +2b pistettä eli luoksepäästävä, hieman
pidättyväinen. (Koira, joka ei itse etsi kosketusta vieraaseen ihmiseen ja
joka vaatii houkuttelua ennen kuin suostuu tutustumaan.)
Laukauspelottomuus
Koiran laukauspelottomuus testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla
vähintään kaksi ja enintään viisi laukausta. Laukaukset ammutaan n. 20 - 50
metrin etäisyydeltä huomioiden ympäristöolosuhteet, kuten maaston kaikupohja.
Laukauspelottomuus testataan aina testin viimeisenä osasuorituksena. Ampuja
sijoitetaan koiralta näkymättömiin, koiran etupuolelle. Tuomarin antamasta
merkistä ammutaan ensimmäinen laukaus koiran liikkeellä ollessa. Toinen laukaus
ammutaan tuomarin merkistä, ohjaajan ja koiran ollessa paikoillaan. Mikäli on
tarpeen,koiran reaktioiden selvittämiseksi, voidaan ampua lisälaukauksia.
Liikkeestä ammuttu laukaus sai Danan hieman säpsähtämään, mutta se
jatkoi reippaasti eteenpäin. Pysähdyksistä ammuttuun laukaukseen Dana reagoi
lähinnä siten, että kääntyi äänen suuntaan ja tuijotti sinne korvat hörössä.
Lisälaukauksia ei tarvittu.
Dana sai tästä osakokeesta +++ eli laukausvarma. (Koira, joka
käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä
kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.)
Kommentit
Lähetä kommentti