Linjat kuntoon!
Tässäpä tulisi nyt koostetta kaksista viimeisimmistä treeneistä. Viime viikolla sekä Milon että Danan ryhmä tekivät ratatreeniä. Milon ryhmähän treenaa rataa joka viikko, mutta Danan ryhmässä teemme joka toinen viikko tekniikkatreeniä pienemmällä kentällä ja joka toinen viikko varsinaista ratatreeniä isommalla kentällä. Anyway, viime viikolla molempien ryhmien ratatreenissä teemana olivat ohjauslinjat. Ohjeena oli, että radalla pitäisi keskittyä ohjaamaan ns. kuvitteellisia linjoja, joilla haluaa koiran liikkuvan esteeltä seuraavalle. Ei saanut ohjata esteitä tai numeroita. Sinänsä ihan agilityn perusjuttu, mutta nyt siihen piti oikeasti keskittyä.
Olen itse ollut aikanaan erittäin innokas esteiden ohjaaja, mutta pikkuhiljaa Activella olen oppinut merkkaamaan koiralle ponnistuspaikan sekä "piirtämään" koiralle linjaa, jota sen tulisi edetä radalla. Ponnistuspaikan hahmottaminen ei loppujen lopuksi ollut vaikeaa, kun vaan siirti ajatukset esteen päältä (esim. rimasta) maahan siihen kohtaan, josta koira ponnistaa.
Tuo linjojen piirtäminen ei sitten ollutkaan niin helppo juttu. Samoin kuin rintakehän pitää merkata koiralle ponnistuspaikka, rintakehän pitää piirtää koiralle etenemislinjaa. Ideana se ei ole vaikea, mutta itse en vaan uskaltanut luottaa siihen, että koira tulkitsee ohjaukset oikein. En vieläkään uskaltanut ohjata kauempaa, vaan etenin koiran kanssa yhdessä. Vähän niin kuin väänsin koiralle koko ajan rautakangesta, mihin pitää mennä. Ainoa asia, mitä sellaisella ohjaamisella aikaan, on koiran epävarmuuden kasvaminen ja vauhdin tippuminen.
En ihan tarkkaan muista, milloin sitten sain ahaa-elämyksen noista linjoista. En edes muista, kuka kouluttajista ratkaisevat sanat sanoi. Ohje kuului jotakuinkin näin: "Kuvittele, että sun rintojen välistä lähtee punainen laser. Piirrä sillä laserilla koiralle sitä linjaa." No niinpä! Jos rintojen välistä lähtee laservalonsäde, ei ole väliä, kuinka kaukana olet koirasta. Laser kyllä näyttää linjan kauempaakin. Tämän ajatusleikin avulla aloin vihdoin hahmottaa, miten rintakehällä voi piirtää linjaa. En vieläkään ohjaa kumpaakaan koiraani mitenkään superkaukaa, mutta luotan kuitenkin koiran itsenäiseen suorittamiseen enemmän. Kun vaan selkeästi kerron, mihin linja jatkuu, koira kyllä hoitaa homman kotiin.
Molemmille koirille on tullut vauhtia lisää tämän oivaltamisen myötä. Erityisesti Milolle, koska sitä olen aiemmin ohjannut läheltä vielä enemmän kuin Danaa. On ollut mukava huomata, miten hyvin Milo tekee itsenäisesti töitä, kun sille vihdoin siihen on annettu mahdollisuus. Sen ilmeestä oikein näkee, että "tän mä osaan". Dana taas antaa suoran palautteen, jos ns. pureskelen sille kaikki asiat liian valmiiksi. Siltä loppuu kiinnostus. Se minun yliohjaaminenhan on epävarmuuden merkki, niin Danalla alkaa tulla virheitä, koska sekään ei enää luota, että onko lukenut ohjaukset oikein. Se osaa irrota ja sillä on hyvä estefokus. Miksi sitä pitäisi viedä esteille tassusta pitäen? Ei tarvitse. Pikkuhiljaa se on alkanut minullekin aueta :).
Palataanpa sitten niihin viime viikon treeneihin. Tuossa vieressä on kuva Danan treenien ratapohjasta. Kuten voi huomata, esteitä ei ole numeroitu, vaan ainoastaan koiran haluttu linja on piirretty avuksi. Katkoviivat puolestaan näyttävät, mihin koiran liike jatkuu, jos ohjaaja ei ohjauskuviolla kerro, että suunta muuttuu. Danalla meni tämä rata hyvin. Sille hankalin kohta oli puomin alastulo, koska siinä oli toiveena, että ohjaaja voisi irrota reilusti sivulle ja leijeröidä yhden hypyn. Dana ei malttanut ottaa 2on2off, kun minä jäin hieman takaviistoon. Oman lisähaasteen sille toi varmasti tuo, että puomi päättyi seinään. Minulle taas eniten mietintää vaati tuon kohta, jossa tullaan A-esteen alta putkesta tekemään ns. U-käännös kahden hypyn kautta. Minulla on huonona tapana tuollaisissa kohdissa liikkua herkästi peruuttamalla. Eli merkkaan koiralle ensimmäisen hypyn ponnistuspaikan ja sitten peruutan koiraa katsoen jälkimmäisen hypyn laskeutumispuolelle vastaanottamaan koiran. Se ei kuitenkaan ole mikään ohjauskuvio ja sillä saa ainoastaan opetettua koiran siihen, että on okei kiertää ohjaajan selän taakse. Milon kanssa ollaan tätä nykyä ajoittain ongelmissa, koska sen kanssa olen tuota peruuttelua harrastanut. Siitä myöhemmin lisää. Tosiaan tuossa kyseisessä kohdassa pitää tehdä rehellinen rytmitys ja jatkaa sitten rintamasuunta toista estettä kohti, jolloin pääsee näyttämään ponnistuspaikan. Danalla oli koko treenien ajan hyvä tekemisen meininki :).
Torstaina sitten Milon kanssa tahkottiin samalla ratapohjalla, mutta eri reitillä :). Haasteita toivat rengas, juoksu-A ja keinu. Itse rata meni tosi hyvin. Minulle oli selkeästi tehnyt hyvää, kun olin jo tiistaina Danan kanssa saanut samoja pätkiä tehdä. Sekä Activella että TORKK:lla on sellainen kisarengas, jossa rengas on ketjujen varassa kiinni. Pienen koiran on tuhottoman helppo livahtaa kehikon ja ketjun välistä sen sijaan, että hyppäisi siitä renkaasta läpi. Tästä siis keskustelimme useampaan kertaan Milon kanssa. A-esteellä meillä oli rima näyttämässä, mihin kohtaan se viimeinen loikka pitää sovittaa, mutta kerran Milo rimasta huolimatta roimaisi alastulon kontaktin huolella. Yksi toisto riitti korjaamaan tilanteen. Keinulla Milo ei olisi millään malttanut valua 2on2off-paikalle asti. Se jäi seisomaan kaikki neljä jalkaa kontaktilla, kun menin kauemmas asemiin jatkoa varten. Toistoilla tämäkin parani. Kokonaisuuteen olin silti ihan älyttömän tyytyväinen! Kepeillä Milo kesti hyvin sen, että hieman irtosin sivulle tekemään pakkovalssia.
Nyt sitten päästään tähän viikkoon. Danalla oli tosiaan tiistaina tekniikkatreenit ja aiheena takaleikkaukset. Milon kanssa en hirveästi takaleikkauksia käytä, koska se on ns. perässä vedettävää mallia. Eli toisin sanoen olen sen opettanut siihen, että minä menen edellä. Niinpä tiistainen takaleikkaustreeni oli varmasti minulle hankalampi kuin Danalle. Herkästi valun turhan lähelle estettä, jota ennen minun pitäisi leikata. Itsenäisesti teimme kontakteille takaleikkauksia. Ne ovat Danalla varmat, koska se rakastaa kontakteja, eikä jää kyselemään, mihin minä jäin, vaan painelee reippaasti kontaktille :). Kepeille teimme takaleikkauksia kouluttajan kanssa. Dana kyllä sietää leikkaukset, mutta tiistaina oli taas sellainen päivä, ettei se malttanut mennä keppejä loppuun, vaan tipahti kymmenennen kepin kohdalla pois ja rynnisti etupalkalle. Ohjureiden avustuksella pääsimme haluttuun lopputulokseen.
Oltiin yhden treenikaverin kanssa sovittu, että tehdään SM-tason rataa tällä viikolla, joten pakkohan se oli ensimmäistä kertaa ikinä uskaltautua kokeilemaan kyseistä serpentiinihässäkkää :D. Kuten kuvasta näkyy, jälleen keskityttiin linjoihin, ei esteisiin. Löysin jo rataantutustuessa meidän Akilleen kantapään tuosta muurin jälkeisestä putkesta. Meillä on nyt alkuvuodesta ollut useammissa treeneissä tuollainen tilanne, että koiran pitäisi tulla valssilla pois putkeen vievältä linjalta. Joka kerta Milo jatkaa putkeen minun selän taakse, vaikka valssini olisikin ajoissa ja tilanne muutenkin selkeä. Mikko sanoi, että olen Milon vaivihkaa tässä vuosien saatossa opettanut siihen, että on ok mennä minun selän taakse, eikä tulla ohjaukseen. Isoin syy tähän on se, että aika ajoin sorrun "ohjaamaan" Miloa ilman selkeää ohjauskuviota. Näin koira ikään kuin oppii, että joskus voi itse olettaa, mihin pitää mennä. Tuota kohtaa sitten tehtiin useampaan kertaan. Nyt tarvittiin kuitenkin aiempiin viikkoihin verrattuna vähemmän toistoja, että päästiin onnistuneeseen suoritukseen :). Toinen haastava kohta oli ennen keppejä oleva okserista alkava kolmen esteen pätkä. Siinä sorruin juuri siihen "ei ohjauskuviota -ohjaukseen" ja Milon vauhti tippui. Päästiin opettelemaan uutta valssi + persjättö -komboa. Mikko sanoi tälle kuviolle oman nimenkin, mutta enhän minä sitä enää muista. Se oli ehkä flippi? No kuitenkin ajoitus on siinä erityisen tärkeä, ettei koira tule ohi jälkimmäisestä hypystä. Pari onnistunutta suoritusta saatiin. Tämä kuvio pääsee treenauslistalle. Se on onnistuessaan nopea, koska ohjaaja pääsee koko ajan etenemään. Lopuksi teimme kepeille etupalkalla takaleikkausta ja sivuirrotusta. Milo teki kepit hienosti loppuun, vaikka kepit päättyivätkin seinään.
Omatoimiseen opiskeluun:
Tänään me sitten kävimme Evidensia Areenalla omatoimitreenaamassa. Danan kanssa teimme keppejä etupalkan kanssa. Tavoitteena oli ensisijaisesti vauhti sekä toissijaisesti kaikkien 12 kepin suorittaminen. Minna sanoi minulle jokunen viikko sitten, että silloin kun haluan saada Danaan enemmin vauhtia, ei haittaa, jos se ei keppejä loppuun asti tee. Tärkeintä on, että se on innokas. Vähemmällä kannustamisella se malttoi tehdä hienosti kaikki 12 keppiäkin. Näihin puhtaisiin suorituksiin lopetimme keppisulkeiset :). Teimme myös keinua, puomia ja A-estettä. A:lle Dana tarvitsee vielä etupalkkaa, että se ei jää ihmettelemään esteen harjanteelle ja toisaalta siksi, että se saa paremmin koottua itsensä alastulon 2on2off:iin. Kontakteilla Danan teki hyvää työtä.
Milon kanssa treenailimme lähinnä puomia, A-estettä ja keppien sivuirrotusta. Kaikki menivät oikeastaan nappiin sen kanssa. A:lla meillä oli kehikko apuna ja naksuttimella palkkasin sen jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Keppien sivuirrotuksiinn olen todella tyytyväinen, koska teimme ne ilman etupalkkaa ja minä leijeröin yhden hypyn. Milolla oli hyvä fokus eteenpäin, eikä se irronnut kertaakaan kepeiltä liian aikaisin.
Tässäpä nämä meidän treenikuulumiset tällä erää :). Katsotaan, jos viikonloppuna olisi aurinkoinen ilma, niin voisin pitkästä aikaa valokuvata koiria ulkona.
Olen itse ollut aikanaan erittäin innokas esteiden ohjaaja, mutta pikkuhiljaa Activella olen oppinut merkkaamaan koiralle ponnistuspaikan sekä "piirtämään" koiralle linjaa, jota sen tulisi edetä radalla. Ponnistuspaikan hahmottaminen ei loppujen lopuksi ollut vaikeaa, kun vaan siirti ajatukset esteen päältä (esim. rimasta) maahan siihen kohtaan, josta koira ponnistaa.
Tuo linjojen piirtäminen ei sitten ollutkaan niin helppo juttu. Samoin kuin rintakehän pitää merkata koiralle ponnistuspaikka, rintakehän pitää piirtää koiralle etenemislinjaa. Ideana se ei ole vaikea, mutta itse en vaan uskaltanut luottaa siihen, että koira tulkitsee ohjaukset oikein. En vieläkään uskaltanut ohjata kauempaa, vaan etenin koiran kanssa yhdessä. Vähän niin kuin väänsin koiralle koko ajan rautakangesta, mihin pitää mennä. Ainoa asia, mitä sellaisella ohjaamisella aikaan, on koiran epävarmuuden kasvaminen ja vauhdin tippuminen.
En ihan tarkkaan muista, milloin sitten sain ahaa-elämyksen noista linjoista. En edes muista, kuka kouluttajista ratkaisevat sanat sanoi. Ohje kuului jotakuinkin näin: "Kuvittele, että sun rintojen välistä lähtee punainen laser. Piirrä sillä laserilla koiralle sitä linjaa." No niinpä! Jos rintojen välistä lähtee laservalonsäde, ei ole väliä, kuinka kaukana olet koirasta. Laser kyllä näyttää linjan kauempaakin. Tämän ajatusleikin avulla aloin vihdoin hahmottaa, miten rintakehällä voi piirtää linjaa. En vieläkään ohjaa kumpaakaan koiraani mitenkään superkaukaa, mutta luotan kuitenkin koiran itsenäiseen suorittamiseen enemmän. Kun vaan selkeästi kerron, mihin linja jatkuu, koira kyllä hoitaa homman kotiin.
Molemmille koirille on tullut vauhtia lisää tämän oivaltamisen myötä. Erityisesti Milolle, koska sitä olen aiemmin ohjannut läheltä vielä enemmän kuin Danaa. On ollut mukava huomata, miten hyvin Milo tekee itsenäisesti töitä, kun sille vihdoin siihen on annettu mahdollisuus. Sen ilmeestä oikein näkee, että "tän mä osaan". Dana taas antaa suoran palautteen, jos ns. pureskelen sille kaikki asiat liian valmiiksi. Siltä loppuu kiinnostus. Se minun yliohjaaminenhan on epävarmuuden merkki, niin Danalla alkaa tulla virheitä, koska sekään ei enää luota, että onko lukenut ohjaukset oikein. Se osaa irrota ja sillä on hyvä estefokus. Miksi sitä pitäisi viedä esteille tassusta pitäen? Ei tarvitse. Pikkuhiljaa se on alkanut minullekin aueta :).
Nyt sitten päästään tähän viikkoon. Danalla oli tosiaan tiistaina tekniikkatreenit ja aiheena takaleikkaukset. Milon kanssa en hirveästi takaleikkauksia käytä, koska se on ns. perässä vedettävää mallia. Eli toisin sanoen olen sen opettanut siihen, että minä menen edellä. Niinpä tiistainen takaleikkaustreeni oli varmasti minulle hankalampi kuin Danalle. Herkästi valun turhan lähelle estettä, jota ennen minun pitäisi leikata. Itsenäisesti teimme kontakteille takaleikkauksia. Ne ovat Danalla varmat, koska se rakastaa kontakteja, eikä jää kyselemään, mihin minä jäin, vaan painelee reippaasti kontaktille :). Kepeille teimme takaleikkauksia kouluttajan kanssa. Dana kyllä sietää leikkaukset, mutta tiistaina oli taas sellainen päivä, ettei se malttanut mennä keppejä loppuun, vaan tipahti kymmenennen kepin kohdalla pois ja rynnisti etupalkalle. Ohjureiden avustuksella pääsimme haluttuun lopputulokseen.
Omatoimiseen opiskeluun:
- Puomille sivuirrotukset, A-esteen 2on2off vahvistukset (Dana 14.2.).
- Kontaktit (Milo 16.2.).
- Kepit (21.2.)
- Poisopiskelua selän taakse karkaamisesta, flippi, sivuirrotukset kepeille (Milo 23.2.).
Tänään me sitten kävimme Evidensia Areenalla omatoimitreenaamassa. Danan kanssa teimme keppejä etupalkan kanssa. Tavoitteena oli ensisijaisesti vauhti sekä toissijaisesti kaikkien 12 kepin suorittaminen. Minna sanoi minulle jokunen viikko sitten, että silloin kun haluan saada Danaan enemmin vauhtia, ei haittaa, jos se ei keppejä loppuun asti tee. Tärkeintä on, että se on innokas. Vähemmällä kannustamisella se malttoi tehdä hienosti kaikki 12 keppiäkin. Näihin puhtaisiin suorituksiin lopetimme keppisulkeiset :). Teimme myös keinua, puomia ja A-estettä. A:lle Dana tarvitsee vielä etupalkkaa, että se ei jää ihmettelemään esteen harjanteelle ja toisaalta siksi, että se saa paremmin koottua itsensä alastulon 2on2off:iin. Kontakteilla Danan teki hyvää työtä.
Milon kanssa treenailimme lähinnä puomia, A-estettä ja keppien sivuirrotusta. Kaikki menivät oikeastaan nappiin sen kanssa. A:lla meillä oli kehikko apuna ja naksuttimella palkkasin sen jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Keppien sivuirrotuksiinn olen todella tyytyväinen, koska teimme ne ilman etupalkkaa ja minä leijeröin yhden hypyn. Milolla oli hyvä fokus eteenpäin, eikä se irronnut kertaakaan kepeiltä liian aikaisin.
Tässäpä nämä meidän treenikuulumiset tällä erää :). Katsotaan, jos viikonloppuna olisi aurinkoinen ilma, niin voisin pitkästä aikaa valokuvata koiria ulkona.
 |
| Loppuun vielä vähän vanha kuva meistä :). |
Kommentit
Lähetä kommentti