Ajatuksia radiohiljaisuuden jälkeen

Istun olohuoneessa sohvalla tietokone sylissäni ja mietin, mistähän sitä pitäisi aloittaa. Kiitos opiskelukiireiden, töiden ja aktiivisen harrastamisen en ole blogiani reiluun kahteen vuoteen (!!) päivittänyt. Viime viikolla aloin mietiskellä, jos vielä kerran yrittäisin tehdä tästä puuhasta säännöllistä. Tavoitteena on tällä kertaa oikeasti kerran viikossa istahtaa alas ja koota ajatuksia treeneistä, tavoitteista sekä Milon ja Danan kanssa vietetystä arjesta.

Milo OKK:n agilitykilpailuissa 15.5.2016 © Marjut Färman

Alkuun on varmaan ihan hyvä kertoa, missä mennään nykyisin. Milon kanssa olemme jatkaneet aktiivista kilpailua 3-luokassa. Kesän SM-kilpailuja varten meillä on tällä hetkellä kuusi nollatulosta kasassa, tuplanollan metsästys jatkuu yhä :). Edustusseuramme on yhä Oulun koirakerho, mutta treenaamme nykyisin Milonkin kanssa Active Dogin valmennusryhmässä. Viime syksynä tuli ostettua useampi irtovuoro Activelta ja oma tekeminen parani siinä määrin, että päätin Milollekin ryhmäpaikkaa hakea. Kun joka viikko joutuu pois mukavuusalueelta ja näkee, kuinka paljon koira osaa, kilpailuissakin uskaltaa kokeilla erilaisia ohjauskuvioita ja ottaa jopa riskejä. Oma radanlukukin on tehokkaampaa.

Meidän Akilleen kantapää on tällä erää vain ja ainoastaan A-esteen alastulo. Olen jo varmaan vuosi sitten vaihtanut Milolle juoksu-A:n, koska 2on2off ei siinä vaan toiminut. Milo paineistui minusta niin paljon, että alkoi hypätä A:n kontaktin korkeammalta ja korkeammalta joka kerta. Samalla myös puomi ja keinu kärsivät. Nyt juoksu-A:n lanseeraamisen jälkeen puomin ja keinun kanssa tehtiin kilpailuissa töitä, että niille pysähdytään ja tätä nykyä sekä puomi että keinu ovat paremmat. A:n alastulolta Milo yhä säännöllisesti hyppää pois ennen kontaktia ja se on meille useamman nollatuloksen, sekä yhden sertin, maksanut. Seuraavien viikkojen ajan tuo A-este on tehotreenissä, että maaliskuun kisaputkesta se tuplanolla saataisiin puristettua. Saa nähdä, kuinka käy :).

Dana Active Dogin kilpailuissa 28.3.2016 © Jarmo Risto

Ja sitten Danan kuulumisiin. Danan kanssa aloitimme virallisissa agilitykilpailuissa maaliskuussa 2016. Olin ehkä turhan hätäinen kilpailujen kanssa, koska takapakkia tuli. Dana ei tuolloin ollut vielä valmis kilpailemaan. Se oli epävarma, eikä kestänyt minun jännittämistäni yhtään. Ensimmäiset kilpailut tutulla One Mind Dog -areenalla menivät vielä hyvin, mutta toiset kilpailut Animagi areenalla olivat yksi katastrofi. Dana meni startissa aivan lukkoon, eikä uskaltanut hypätä kunnolla edes tavallista estettä. Se ei nauttinut tekemisestä yhtään, alkoi haistella maata ja sai minut turhautumaan. Kyseisten kilpailujen jälkeen olin ihan varma, ettei Danasta agilitykoiraa ikinä tulisi. Löin kuitenkin jäitä hattuun ja leuan rintaan. Päätin, että nyt otetaan time out kilpailemiseen ja keskitytään vain treenaamiseen sekä vahvistetaan Danan itseluotttamusta.

Miloon verrattuna Dana on kovin pehmeä koulutustilanteissa. Se ottaa herkästi itseensä ja lamaantuu, kun huomaa "epäonnistuneensa". Minun turhautuminen saa sen vielä pahemmin lukkoon. Sijaistoimintana Dana alkaa haistella maata, jolloin minä turhaudun entisestäni ja noidankehä on valmis. Noiden maaliskuun OKK:n fiaskokilpailujen jälkeen oli minun itsetutkistelun aika. Enää en voinut treeneissä keskittyä saamaan ykkösellä puhdasta rataa, vaan tärkeintä oli, että Danalla oli hauskaa tehdä töitä minun kanssa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, etten saanut turhautua, vaikka homma ei heti luonnistunutkaan. Ikuiselle perfektionistille tämä oli kovan työn ja tuskan takana. Näin jälkeenpäin katsottuna olen erittäin tyytyväinen, että Dana pakotti minut muuttamaan ajatuksiani agilityyn.

Aloitimme Danan kanssa kilpailemisen uudelleen niin sanotusti puhtaalta pöydältä loppuvuodesta 2016. Kilpailuissa keskityin samaan asiaan kuin treeneissäkin. Virheet eivät haittaa, tärkeintä on, että meillä on KIVAA yhdessä! Se alkoi tuottaa tulosta. Yhdessä tehdään ja hauskaa on :). Paras anti on ehkä ollut se, että minun oli pakko lopettaa liika jännittäminen! Uskokaa vaan, niin rataa on paljon kivempi tehdä näin ohjaajankin näkökulmasta, kun onnistuu takomaan päähänsä, ettei kisakentällä ole kyse elämästä ja kuolemasta ;). Eilen saimme sitten yhdessä tahkottua ensimmäisen merkinnän kilpailukirjaan, kun teimme Danan kanssa hypärillä nollaradan <3. Tästä on hyvä jatkaa. Paljon tarvitaan vahvistusta kepeille ja kontakteille kilpailutilanteessa. Itse ratasuorituksen aikana Dana vaatii paljon kannustusta ja positiivista palautetta, mutta oikeastaan on ihan mukava, kun uskallan kovaan ääneen koiraa kehua radalla :D.

ERI SA NUK1 SERT VACACIB 11.7.2015

Loppuun vielä lyhyt catch up Danan näyttelytilanteesta. Jokuset näyttelyt kävimme sekä 2015 että 2016 ja nyt olisi kaunis tyttöseni yhtä sertifikaattia vaille Suomen muotovalio :). Se on pärjännyt kehässä tasaisesti. Danan ehdoton vahvuus on se, että se nauttii kehässä. Tuomarille pitää aina heiluttaa häntää ja ravi on lennokasta. Viime kesänä Igoris Zizevskis sai Danalta pusujakin, kun se pääsi tuomarin pöydällä yllättämään :''D. Onneksi tuomari ole mukana jutussa ja myhäili vain tyytyväisenä. Dana sai arvosteluun maininnan erinomaisesta luonteesta, voitti oman luokkansa sekä sai toisen sertinsä ja VACACIBin. Tuossa viereisessä kuvassa Dana poseeraa ensimmäisen sertifikaattiruusukkeensa kanssa. Ensi kesänä tavoitteena olisi saada Danalle se viimeinen MVA-arvoon vaadittava serti. Koska olen kesän töissä Lappeenrannassa, pääsemme katselemaan näyttelykuvioita tuonne etelämmäs. Ainakin Hamina, Alavuksen Miljoona Koira, Saarijärvi ja Kuopio käydään katsastamassa.

Jospa tämä riittäisi tällä erää. Loppuviikosta olen taas viisaampi, kun käydään molempien koirien kanssa treenailemassa :).