Kevään kynnyksellä

Ensimmäiseksi joudun taas kerran pahoittelemaan pitkää kirjoitustaukoa. Syyksi riittää vain yksi sana: kiire. Viimeiseen kuukauteen on mahtunut kaksi isoa tenttiä, agilitytreenejä, omia juoksutreenejä, töitä ja kaikista suurimpana aikasyöppönä koiranpentu. Kyllä, luitte oikein! Helmikuun 12. päivänä sopivasti juuri ennen ystävänpäivää meidän kimppakämppä sai naisvahvistuksen, kun joukkoon liittyi seitsemän viikon ikäinen kääpiöpinserinarttu Rytmiryhmän Clawdeen Wolf eli tuttujen kesken Dana.

Dana 16.3.2014

Ajattelin, että voisin kertoa Danasta ja päätöksestä ottaa toisen koiran ihan omassa blogitekstissä, joten kirjoittelen tähän vain lyhyen tilannekatsauksen siitä, miten meillä on yhteinen arki lähtenyt sujumaan. Kaikki on oikeastaan mennyt yllättävän hyvin. Milo on ottanut uuden tulokkaan alkuepäilyjen jälkeen mukavasti vastaan, Dana on kotiutunut ja päiviin on saatu toimiva rutiini. Pikkumimmi on varustettu erittäin rohkealla ja periksiantamattomalla luonteella, eikä se suostu täysin Milon pompoteltavaksi. Olemme harjoitelleet sisäsiisteyttä vaihtelevalla menestyksellä (onneksi asunnossamme on muovimatot ja älysimme ottaa kaikki matot pois ennen Danan kotiintuloa), luoksetuloa, hihnakäyttäytymistä, ihmisten ilmoilla liikkumista ja istumista käskystä. Pitkä matka on vielä edessä, mutta aina se toivonkipinä siitä, että minulla joku päivä on kaksi yhteiskuntakelpoista kääpiöpinseriä, silloin tällöin pilkahtaa :). Danasta kuitenkin toisella kertaa lisää!

Muutama sananen Milon ja minun agilitykuulumisista. Tällä hetkellä olemme sekä treeni- että kisatauolla, koska Milolla todettiin pari viikkoa sitten anaalirauhasimpaktio ja tonsilliitti. Hoidoksi Milolle määrättiin kahden viikon antibioottikuuri, joka loppuu huomenna. Meidän piti mennä Kuopioon Tanja Lehdon agilitykoulutukseen 8.3. ja Active Dogsin järjestämiin virallisiin kilpailuihin viime sunnuntaina, mutta eipä päästy kumpaankaan :(. Harmitti todella paljon. Kuopion koulutusviikonloppua oltiin kavereiden kanssa suunniteltu jo pitkään ja nämä Activen kilpailut olisivat olleet meidän toiset virallisen kilpailut. 

Toisaalta tämä Milon sairastelu tuli sinänsä hyvään saumaan, että minä sain kuin huomaamatta pienen mietintätauon omaan ohjaamiseeni ja olemiseeni radalla. Sekä kisoissa että treeneissä olen viime aikoina onnistunut leväyttämään pakan ihan huolella joka radalla. Milo toimii juuri niin kuin pitää ja menee sinne, minne ohjaan. Ongelma on siinä, että ohjaan mihin sattuu :D. Kirjoittelen tällä viikolla lisää myös viime viikkojen oivalluksista agilityn saralta sekä tunnelmia ensimmäisistä virallisista kisoistamme, OKK:n järjestämistä epiksistä ja siitä, mitkä asiat ovat päässeet tehotreeniin. Tulevana perjantaina pääsemme V-I-H-D-O-I-N palaamaan treeneihin, kun antibioottikuuri on lusittu!

Sairaslomalla olemme Milon kanssa lähinnä keskittyneet pitkiin lenkkeihin :). Loppuun vielä kuvia tunnelmista. Ne kertokoot nyt enemmän kuin tuhat sanaa, palaan pian asiaan!