Treeniä, treeniä..

No niin, jospa minä sitten vihdoin aloittaisin näiden viimeaikaisten treenien ja episten puimisen. Ostin eilen Agility iMap sovelluksen puhelimeeni, niin sain radat vihdoin koneelle! Näin ensikosketuksen perusteella tuo sovellus on osoittautunut todella hyväksi työkaluksi, jos agilitya yhtään enemmän harrastaa ja haluaa radat nopeasti tallennettua. Puhelin kun kulkee treeneissä ja kisoissa aina mukana, voi radat piirrellä muistiin heti paikan päällä. En ole vielä erityisen hyvin perillä esteiden välisistä etäisyyksistä, joten ratapohjissakin niiden paikat ovat suuntaa-antavia. Älkää antako sen kuitenkaan häiritä :) Sitten itse asiaan.

Lakeuden koiraharrastajat RY järjesti 24.9. syyskarkelot, joissa oli saman illan aikana sekä match show että epäviralliset agilitykilpailut. Itse olin sekä tapahtuman palkintovastaavana että kehäsihteerinä epiksissä. Halusin käydä yhden radan itsekin Milon kanssa juoksemassa, koska kilpailutilanteita ei voi koskaan harjoitella liikaa. Luokkina epiksissä oli supermöllit, aloittelijat ja konkarit. Harkitsin ensin aloittelijoiden rataa, mutta koska siellä oli sekä keinu että kepit, ilmoittauduin suosiolla supermölleihin. En halua mennä kisoihin harjoittelemaan esteitä, vaan saamaan koiralle hyvän fiiliksen onnistuneesta suorituksesta. Supermöllien rata oli erittäin helppo ja estekorkeuskin oli vain 15 cm. Meillä kuitenkin suurin haaste kilpailuissa on saada hyvä draivi päälle heti alussa. Milo saattaa joskus heittäytyä kesken radan sellaiseksi egoistiksi, että alkaa tuijotella radan laidoilla olevia koiria ja unohtaa itse asian. Niinpä jännitin vuoroamme radan helppoudesta huolimatta. Onneksi jouduin kuitenkin keskittymään kehäsihteerin hommaan, niin säästyin pahimmalta paniikilta.

Supermöllirata 24.9.2013

Vieressä on kyseisten supermöllien ratapohja. Eli jätän Milon istumaan lätöpaikalle siten, että sillä on suht suora näkyvyys ykköshypyn yli putkelle. Itse menen asemiin ykkösesteen taakse. Lähtökäsky ja matkaan. Ohjaan Milon ykköshypyn yli ja siitä putkeen. Ohjaavana kätenä on oikea. Milon ollessa putkessa siirryn itse putken ja kolmoshypyn välistä persjätöllä kolmoshypyn oikealle puolelle. Samalla ohjaavaksi kädeksi vaihtuu vasen. Ohjaan Milon kolmos- ja neloshypyille sekä putkeen. Milon ollessa putkessa teen persjätön kutos- ja seiskahypyn väliin, jolloin Milon tullessa ulos putkesta sillä on suora näköyhteys minuun kutoshypyn yli. Samalla ohjaavaksi kädeksi vaihtuu oikea. Ohjaan Milon kutos- ja seiskahypyn yli. Siitä edelleen putkeen ja jälleen Milon ollessa putkessa teen persjätön ja huudan vielä siirryttyäni kasiputken ulostuloaukon oikealle puolelle "tässä", jotta Milo tietää, kumpaan suuntaan jatketaan putkelta. Ohjaan Milon ysi- ja kymppihyppyjen kautta putkeen ja siitä viimeisen hypyn kautta maaliin. Tällä kertaa kaikki meni juuri niin kuin piti, Milo teki puhtaan radan, minä olin tilanteen tasalla ohjauskuvioineni ja aika oli 18,57 sekuntia. Tällä irtosi ensimmäinen sija. Voitto oli mukava pikkulisä, mutta erittäin tyytyväinen olin siihen, että Milo unohti radalla kaiken muun ja keskittyi täysin suorittamiseen. Persjättö oli meille vielä alkukesästä uusi ja jokseenkin haastava ohjauskuvio, koska minä myöhästyin sen kanssa aina, enkä ehtinyt vaihtaa ohjaavaa kättä riittävän nopeasti, jolloin Milo jäi arpomaan taakseni, kumpaan suuntaan sen pitäisi mennä. Kesän aikana persjätöstä on kuitenkin kehittynyt nopea ja varma tapa edetä radalla. Kaksi sekuntia kovempi aika kakkoseksi tulleeseen puhuu tämän puolesta. Tästä oli hyvä taas jatkaa eteenpäin.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Tanjan ja Antin koulutuksessa, mutta kirjoittelen siitä tarkemmin loppuviikosta. Oulun koirakerhon syyskausi alkoi 30.9. OKK-areenalla. Tuttuun halliin oli helppo mennä treenaamaan ja vielä mukavampaa oli, kun sai huomata, että suurin osa koulutusryhmäläisistä oli jo naamatuttuja. Kouluttajalle Terhi Luirolle oltiin lähes kaikki uusia koirakoita, joten hän halusi nähdä radan muodossa, millä tasolla jokainen on. Niinpä rakennettiin rata, jonka jokainen sai sitten suorittaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Treenit 30.9.2013

Rata oli itseasiassa tosi mukava. Sopivan vaativa, kontakteja mukana, mutta kuitenkin suoritettavissa. Ollaan Milon kanssa ryhmän ainoa minikoirakko, joten päästiin suorittamaan rata vasta viimeisinä. Jätin Milon lähtöpaikalle odottamaan ja menin itse starttia varten renkaan ja puomin välille. Koska rengas oli vielä muutama kuukausi sitten Milolla vähän epävarma, eikä sitä ollut pitkä aikaan radalla ollut, seisoin sillä lailla, että Milo näki minut renkaan läpi. Ohjaavana kätenä oli vasen. Alkurata sujui ongelmitta. Puomin lopussa Milo hidasti itsenäisesti, mutta "odottaa" käskyllä pysäytin sen asianmukaisesti etutassut hiekalla, takatassut puomilla. Palkkasin ja menin rauhassa asemiin jatkoa varten neloshypyn viereen. Yhä ohjaavana kätenä jatkoi vasen. Milon ollessa vitoshypyllä, minun oli tarkoitus kääntää se kutoshypylle "tässä" käskyllä, mutta myöhästyin hieman ja hetken Milo harkitsi putkea. Sain sen kuitenkin käännettyä kutoselle, josta ohjasin sen yli hyvin epämääräisellä pyörityksellä. Ohjasin Milon vielä vasemmalla kädellä putkeen, jonka jälkeen tein takaleikkauksen. Takaleikkaukset ovat olleet Milolle aiemmin epävarmoja, joten varmistin "tässä" käskyllä, että se tietää jatkaa oikealle tullessaan putkesta ulos. Käskyni tuli kuitenkin jälleen vähän myöhässä, mutta siitä huolimatta Milo lähti oikealle, kuten piti. Ilokseni sain siis huomata, että takaleikkauksen idea on auennut Milolle. Ohjasin Milon A-esteelle vasemmalla kädellä. Milo hidasti jälleen oma-aloitteisesti alastulossa, mutta korjasin asennon oikeaksi ja palkkasin sen. Muuria varten menin melko pitkälle näyttämään koiralle oikean linjan. Ohjaavana kätenä jatkoi vasen. Muurilta putkeen ja Milon ollessa putkessa valssilla ohjauspuolen vaihto ja muurille ohjaus oikealla kädellä.

Terhi sanoi, että menomme on jo aika varmaa ja vauhdikasta, mutta jälleen sain kuulla sen, että varmistelen koiran suoritusta liikaa. Minulla on paikoitellen turhan yksityiskohtaista ohjaamista ja toisaalta taas joskus myöhästyn tai jätän koiran yksin silloin, kun ei pitäisi. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan koira kyllä osaa, mutta ohjaaja ei osaa luottaa koiraansa. Eipä siis auta muu kuin treenata enemmän.

Tämän päivityksen kirjoittamiseen on nyt tuhraantunut aikaa toista tuntia ja Milo alkaa luoda tuossa vieressä aika vaativia katseita iltalenkille lähdön suhteen, joten taidan jättää yhdet epikset ja yhdet treenit huomiselle. Palaillaan siis huomenna! Loppuun vielä muutama kuva Milosta!

Milo innostui niin kovin kämppikseni kotiintulosta, että kaatoi omat ruoat pitkin lattioita.. ja meillä oli juuri siivottu :'D

Voittaja <3

Päiväkävelyllä silloin kun aurinko vielä paistoi.