Mölleilyä ja takakiertoja
Jospa sitä sitten jatkaisi treenipäiväkirjaa. Eli viime sunnuntaina 6.10.2013 Koirakoulu Vietti järjesti epäviralliset agilitykilpailut Hiukkavaarassa. Päivä oli mukavan aurinkoinen, osallistujia oli sopivasti ja tunnelma rento. Puitteet kivalle kilpailulle olivat siis koossa. Mölliradalla oli 17 estettä ja rata oli sopivan haastava. Ei pelkkää suoraan juoksua, vaan omia ohjauskuvioita sai paikoitellen oikeasti miettiä.
Radan startti oli hauskasti keskellä rataa. Aiemmin emme Milon kanssa ole tällaista lähtöä päässeetkään kokeilemaan. Jätin Milon lähtöpaikalle ja menin omiin asemiin kakkoshypyn taa siten, että Milo näkee minut hyppyjen yli. Ohjaavana kätenä on vasen. Lähtökäsky, ohjaan Milon hyppyjen yli putkeen. Milon ollessa putkessa vaihdan persjätöllä ohjauspuolen ja ohjaavaksi kädeksi oikean, jotta pääsen blokkaamaan Milolta nelosputken ulostulosuun, joka on koiralle otollisempi ilman selkeää ohjausta. Milon ollella putkessa, siirryn kutoshypylle. Ohjaavana kätenä on jälleen vasen. Pussilla Milo hetken epäröi, mutta menee sitten sisään. Kun Milo tulee pussista, käännän Milon "tässä" käskyllä seiskahypylle. Kasihypyn jälkeen taas "tässä" käsky ja Milo ysin kautta kymppiputkeen. Tällä koko pätkällä ohjaavan kätenä on vasen. Kun Milo on kymppiputkessa, vaihdan ohjauspuolen persjätöllä. Meinasin unohtaa 11-hypyn välistä, ja ohjasin Miloa seuraavalle putkelle. Onneksi tajusin korjata virheen ennen kuin Milo meni putkeen ja meille tuli vain viisi virhepistettä ohituksesta. Ohjasin siis Milon 11-hypylle ja siitä edelleen 12-putkeen. Seuraava 13-putki oli loppusuoran linjasta sen verran sivussa, että päätin tässä testata, kuinka hyvin Milo irtoaa. Lähetin sen suorittamaan itsenäisesti 13-putkea, ja siirryin itse jo 14-hypyn läheisyyteen. Milo irtosi todella hyvin, eikä epäröinyt 13-putkella ollenkaan, vaan hoiti sen mallikkaasti. Loppusuora olikin sitten yhdessä suortitettu maaliin juoksu. En vielä kovin paljon uskaltanut lähteä vedettämään Miloa loppusuoralla, ettei se ohita esteitä lähtiessään minun perään, enkä toisaalta antaa "eteen" käskyä, koska mitä luultavimmin aikamme olisi ollut jonkin verran huonompi, kun imu esteille ei aina ole riittävä. Olin Milon suoritukseen erittäin tyytyväinen. Se toimi juuri niin kuin ohjasin, eikä välittänyt radan laidoilla olevista koirakoista ollenkaan, vaan keskittyi tekemiseen. Tuloksena oli toinen sija kahdeksasta minikoirakosta.
Maanantaina meillä oli taas OKK:n treenit pallohallilla. Terhi oli suunnitellut meille mukavan pikku ratapätkän, jonka teemana oli takakierrot. Minulla oli hirveitä hahmotusongelmia radan kanssa ja jouduin varmistelemaan moneen Terhiltä, kummalta puolelta mikäkin este piti hypätä. Kuinka ollakaan, saimme aloittaa, koska esteet oli minikorkeudessa ja me olemme yhä ryhmän ainoa minikoirakko.
Vieressä on jonkinlainen hahmotelma radasta. Jätän Milon aloituspaikalle siten, että se oli vinossa linjassa ykköshypyn yli kohti kolmoshyppyä. Itse menen aloitukseen ykköshypyn laskeutumispuolelle, oikealle. Rintamasuuntani on Milosta poispäin ja ohjaavana kätenä vasen. Kun annan Milolle lähtöluvan siirryn peruuttaen sen alta pois, kun olen varma, että se hyppää ykköshypyn. Kakkoshypyn, jonka numeron huomasin juuri tätä tekstiä kirjoittaessani olevan väärällä puolella, yli ohjaan Milon pakkovalssilla. Kolmoshypylle ohjaan Milon vasemmalla kädellä. Neloshypylle teen ensin pari kertaa päällejuoksun, mutta vaikka nelosen ylitys tällä ohjauskuviolla onkin lähes varma, vitosputkella tulee ongelmia, koska koiralle putken ulostulopää on ottavampi, jos ohjaan sen päällejuoksun jälkeen vasemmalla kädellä putkelle. Tämän vuoksi vaihdan ohjauskuvion persjätöksi. Teen siis persjätön neloshypyn laskeutumispuolelle sillä aikaa, kun Milo kiertää esteen taakse ja vaihdan ohjaavaksi kädeksi oikean, jolloin saan tehtyä laajemman kaaren koiralle ja pystyn itse blokkaamaan putken ulostulopään.. Tässä kohtaa ajoitus on erittäin tärkeä. Jos persjätöstä myöhästyy yhtään, koira tulee neloshypyn ohi ja ainoastaan kiertää sen. Pari kertaa saimme tähän onnistuneen suorituksen. Kutos- ja seiskahypyllä testailtiin useampia variaatioita. Yhdessä ohjaan Milon oikealla kädellä takakiertoon. Vasen käsi tukee takakiertoa. Milon ollessa takakierrossa, jään itse vasemman siivekkeen (koiran hyppysuunnasta katsottuna) kohdalle ottamaan koiran jälleen vastaan oikealla kädellä. Seiskahypyllä tehdään sama. Tästä jatkamme sitten kasihypylle, oikea käsi jatkaa yhä ohjaavana kätenä. Ysihypyn ylitys menee helposti. Kymppihypyllä teen takakierron vasemman siivekkeen (koiran hyppysuunnasta katsottuna) ympäri ja ohjaan tämän jälkeen Milon 11-hypylle oikealla kädellä.
Terhi sanoi, että teen takakierrot herkästi vähän sinnepäin. Tällä hän tarkoitti sitä, että ikään kuin heitän koiran esteen yli, jolloin sille jää epäselväksi, mihin suuntaan pitäisi jatkaa hypyn jälkeen. Toinen keskeinen mieleen jäänyt juttu takakierroista on se, että kierrettävää siivekettä ei saa peittää omalla kehollaan, vaan itse täytyy olla ylitettävän riman kohdalla laskeutumispuolella. Näin koira näkee hyvin sekä koko esteen, että siivekkeen joka sen tulee kiertää. Kun kaikki koirakot olivat menneet radan, meille jäi vielä kymmenisen minuuttia aikaa, jonka sai käyttää haluamallaan tavalla. Menimme Milon kanssa itse rataa pariin kertaan ja nyt homma sujui paremmin. Lopuksi teimme vielä improvisoitua rataa, joho yhdistelin putkea, paria hyppyä A-estettä ja puomia.
Pikkuisena lisänä vielä meidän keppien edistymisestä. Koska olimme maanantaina sen verran ajoissa paikalla ennen varsinaisia treenejä, ehdimme ottaa Milolla keppitsulkeiset ennen radan rakennusta. Jenniina avusti palkkaajan roolissa ja minä lähettelin Miloa toiseksi viimeiseltä kepiltä palkalle. Parilla kerralla Milo hetken mietti, mistä välistä hänen pitikään mennä ja tarjosi sitten oikeaa väliä. Jotain oivallusta on pienessä päässä täytynyt tapahtua. Ostin eilen nettikaupasta kuuden kepin sarjan, jolla pystymme harjoittelemaan myös kotona. Sen pitäisi viimeistään ensi maanantaina olla perillä täällä Oulussa, joten silloin saan kuvin ja sanoin selitettyä vähän tarkemmin tämän Tanjan meille opettaman keppiopiskelun. Siitä lisää ensi viikolla :)
Nyt taitaa olla aika lähteä nukkumaan, joten lukemisiin! Yritän viikonlopun aikana saada tänne aikaiseksi sen paljon puhumani koosteen Tanjan ja Antin koulutusviikonlopusta. Hyvää yötä!
 |
| Möllirata 6.10.2013 |
Maanantaina meillä oli taas OKK:n treenit pallohallilla. Terhi oli suunnitellut meille mukavan pikku ratapätkän, jonka teemana oli takakierrot. Minulla oli hirveitä hahmotusongelmia radan kanssa ja jouduin varmistelemaan moneen Terhiltä, kummalta puolelta mikäkin este piti hypätä. Kuinka ollakaan, saimme aloittaa, koska esteet oli minikorkeudessa ja me olemme yhä ryhmän ainoa minikoirakko.
 |
| Treenit OKK 7.10.2013 |
Terhi sanoi, että teen takakierrot herkästi vähän sinnepäin. Tällä hän tarkoitti sitä, että ikään kuin heitän koiran esteen yli, jolloin sille jää epäselväksi, mihin suuntaan pitäisi jatkaa hypyn jälkeen. Toinen keskeinen mieleen jäänyt juttu takakierroista on se, että kierrettävää siivekettä ei saa peittää omalla kehollaan, vaan itse täytyy olla ylitettävän riman kohdalla laskeutumispuolella. Näin koira näkee hyvin sekä koko esteen, että siivekkeen joka sen tulee kiertää. Kun kaikki koirakot olivat menneet radan, meille jäi vielä kymmenisen minuuttia aikaa, jonka sai käyttää haluamallaan tavalla. Menimme Milon kanssa itse rataa pariin kertaan ja nyt homma sujui paremmin. Lopuksi teimme vielä improvisoitua rataa, joho yhdistelin putkea, paria hyppyä A-estettä ja puomia.
Pikkuisena lisänä vielä meidän keppien edistymisestä. Koska olimme maanantaina sen verran ajoissa paikalla ennen varsinaisia treenejä, ehdimme ottaa Milolla keppitsulkeiset ennen radan rakennusta. Jenniina avusti palkkaajan roolissa ja minä lähettelin Miloa toiseksi viimeiseltä kepiltä palkalle. Parilla kerralla Milo hetken mietti, mistä välistä hänen pitikään mennä ja tarjosi sitten oikeaa väliä. Jotain oivallusta on pienessä päässä täytynyt tapahtua. Ostin eilen nettikaupasta kuuden kepin sarjan, jolla pystymme harjoittelemaan myös kotona. Sen pitäisi viimeistään ensi maanantaina olla perillä täällä Oulussa, joten silloin saan kuvin ja sanoin selitettyä vähän tarkemmin tämän Tanjan meille opettaman keppiopiskelun. Siitä lisää ensi viikolla :)
Nyt taitaa olla aika lähteä nukkumaan, joten lukemisiin! Yritän viikonlopun aikana saada tänne aikaiseksi sen paljon puhumani koosteen Tanjan ja Antin koulutusviikonlopusta. Hyvää yötä!
Kommentit
Lähetä kommentti