Välienselvittelyä
Meillä kävi eilen vähän ikävä juttu lenkillä. Olimme menossa Milon kanssa jäälle nauttimaan hienosta kevätsäästä. Rannalla oli nainen kahden koiransa kanssa tekemässä lähtöä jään yli mökilleen ja hääräsi jotain autonsa luona. Koirat olivat auton luona ja alkoivat haukkua, kun huomasivat meidät. Toinen koirista oli rhodesiankoira ja toinen borderterrieri. Rhodesiankoira näytti olevan hihnassa, borderista en ollut varma. Milo oli minulla kytkettynä. Koska koirat näyttivät pysyvän auton luona, jatkoimme matkaa.
Olimme juuri päässeet jäälle, kun huomasin borderterrierin livahtaneen naisen luota ja tuli nyt meitä kohti. Sillä oli häntä jännittyneenä ja kaikki selkäkarvat pystyssä. Huomasin sen samantien olevan uros. Vaikka Milo onkin kiltti ja tulee yleisesti ottaen toimeen toisten koirien kanssa, se ei leikkaamattomana uroksena välttämättä katso lämmöllä toista vahvaluontoista urosta. Borderterrieri tuli päättäväisesti lähemmäs hyvin jännittyneenä ja Milo alkoi murista. Siirryin Milon ja terrierin väliin ja sanoin borderille napakasti "ei". Koira ei reagoinut. Toistin kiellon ja vein käden koiran näkökentälle. Vieläkään koira ei väistynyt, vaan kiersi minun ohi ja hyökkäsi Milon kimppuun. Siinä vaiheessa minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vetää Milo hihnan avulla irti borderista ja potkaista terrieriä kylkeen voimasanojen saattelemana. Se sai terrierin väistymään. Kuulin naisen huutavan terrieriä luokseen. Hän oli varmaankin havahtunut aiheuttamaamme mekkalaan. Borderterrieri lähti omistajansa luo. Itse tarkistin pikaisesti, ettei Milolle ollut tullut mitään vammoja välikohtauksesta, ja kun varmistuin sen olevan kunnossa, jatkoimme matkaa.
Olemme aiemminkin joutuneet vastaaviin tilanteisiin. Kerran Milon päälle kävi suomenlapinkoira uros ja toisella kerralla snautseri. Molemmilla kerroilla Milo oli kytkettynä ja jouduin valitettavasti turvautumaan voimaan saadakseni vieraan uroksen väistymään tilanteesta. Suomenlapinkoiran hyökkäyksestä Milo selvisi naarmuitta, mutta snautserin jäljiltä se ontui hetken ja selästä lähti karvoja parista kohdasta, joihin hampaat olivat osuneet.
Kyseiset kohtaamiset eivät ole mitenkään mieltä lämmittäviä. Milo on luonteeltaan terävä, eikä alistu, vaikka sen kimppuun kävisi sitä monta kertaa suurempi uros. Siksi näihin tilanteisiin on jouduttu. En koskaan olisi halunnut joutua turvautumaan niinkin radikaaliin tekoon kuin potkaisemaan vierasta koiraa, mutta siinä vaiheessa, kun vapaana oleva uros käy oman koirani kimppuun, voin vannoa, että puolustan sitä. Ja jos asiaa hetken miettii, jokainen näistä konflikteista olisi voitu välttää sillä, että omistajat olisivat pitäneet paremmin silmällä omia koiriaan.
Harva koiranomistaja miettii, että jos oma koira vahingoittaa toisen henkilön koiraa esimerkiksi tappelussa, on kyseessä omaisuusrikos. Rotukoirat maksavat useita satoja euroja ja vuosien saatossa niiden arvoa ei voi enää mitata rahassa, kyse on kuitenkin perheenjäsenestä. Pienikokoisen koiranomistaja saa valitettavan usein olla lenkillä sydän syrjällään isojen koirien varalta. Yksi puraisu oikeaan kohtaan voi viedä hengen. Moni koira, Milo mukaan lukien, on ihmisiä kohtaan kiltti ja viihtyy toisten koirien seurassa ilman sen suurempia jännitteitä. On kuitenkin hyvä muistaa, että loppupeleissä koirat käyttäytyvät laumassa kuin susi. Jos kaksi yhtä vahvaluontoista urosta kohtaa, eikä arvojärjestys muuten selviä, ne ratkaisevat tilanteen tappelemalla. Tämän vuoksi oman koiran totuttuun käytökseen ei sataprosenttisesti tulisi luottaa.
Mielestäni jokaisen vastuuntuntoisen koiranomistajan täytyisi tiedostaa tämä. Ei riitä, että huolehtii oman koiransa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Jotta turhilta välienselvittelyiltä ja vammoilta vältyttäisiin, on muistettava huomioida myös vieraiden koirien turvallisuus. Pidetään siis koirat kytkettyinä ja jokaisessa kohtaamisessa uuden tuttavuuden kanssa pidetään mielessä, että kemiat eivät välttämättä sittenkään kohtaa.
Olimme juuri päässeet jäälle, kun huomasin borderterrierin livahtaneen naisen luota ja tuli nyt meitä kohti. Sillä oli häntä jännittyneenä ja kaikki selkäkarvat pystyssä. Huomasin sen samantien olevan uros. Vaikka Milo onkin kiltti ja tulee yleisesti ottaen toimeen toisten koirien kanssa, se ei leikkaamattomana uroksena välttämättä katso lämmöllä toista vahvaluontoista urosta. Borderterrieri tuli päättäväisesti lähemmäs hyvin jännittyneenä ja Milo alkoi murista. Siirryin Milon ja terrierin väliin ja sanoin borderille napakasti "ei". Koira ei reagoinut. Toistin kiellon ja vein käden koiran näkökentälle. Vieläkään koira ei väistynyt, vaan kiersi minun ohi ja hyökkäsi Milon kimppuun. Siinä vaiheessa minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vetää Milo hihnan avulla irti borderista ja potkaista terrieriä kylkeen voimasanojen saattelemana. Se sai terrierin väistymään. Kuulin naisen huutavan terrieriä luokseen. Hän oli varmaankin havahtunut aiheuttamaamme mekkalaan. Borderterrieri lähti omistajansa luo. Itse tarkistin pikaisesti, ettei Milolle ollut tullut mitään vammoja välikohtauksesta, ja kun varmistuin sen olevan kunnossa, jatkoimme matkaa.
Olemme aiemminkin joutuneet vastaaviin tilanteisiin. Kerran Milon päälle kävi suomenlapinkoira uros ja toisella kerralla snautseri. Molemmilla kerroilla Milo oli kytkettynä ja jouduin valitettavasti turvautumaan voimaan saadakseni vieraan uroksen väistymään tilanteesta. Suomenlapinkoiran hyökkäyksestä Milo selvisi naarmuitta, mutta snautserin jäljiltä se ontui hetken ja selästä lähti karvoja parista kohdasta, joihin hampaat olivat osuneet.
Kyseiset kohtaamiset eivät ole mitenkään mieltä lämmittäviä. Milo on luonteeltaan terävä, eikä alistu, vaikka sen kimppuun kävisi sitä monta kertaa suurempi uros. Siksi näihin tilanteisiin on jouduttu. En koskaan olisi halunnut joutua turvautumaan niinkin radikaaliin tekoon kuin potkaisemaan vierasta koiraa, mutta siinä vaiheessa, kun vapaana oleva uros käy oman koirani kimppuun, voin vannoa, että puolustan sitä. Ja jos asiaa hetken miettii, jokainen näistä konflikteista olisi voitu välttää sillä, että omistajat olisivat pitäneet paremmin silmällä omia koiriaan.
Harva koiranomistaja miettii, että jos oma koira vahingoittaa toisen henkilön koiraa esimerkiksi tappelussa, on kyseessä omaisuusrikos. Rotukoirat maksavat useita satoja euroja ja vuosien saatossa niiden arvoa ei voi enää mitata rahassa, kyse on kuitenkin perheenjäsenestä. Pienikokoisen koiranomistaja saa valitettavan usein olla lenkillä sydän syrjällään isojen koirien varalta. Yksi puraisu oikeaan kohtaan voi viedä hengen. Moni koira, Milo mukaan lukien, on ihmisiä kohtaan kiltti ja viihtyy toisten koirien seurassa ilman sen suurempia jännitteitä. On kuitenkin hyvä muistaa, että loppupeleissä koirat käyttäytyvät laumassa kuin susi. Jos kaksi yhtä vahvaluontoista urosta kohtaa, eikä arvojärjestys muuten selviä, ne ratkaisevat tilanteen tappelemalla. Tämän vuoksi oman koiran totuttuun käytökseen ei sataprosenttisesti tulisi luottaa.
Mielestäni jokaisen vastuuntuntoisen koiranomistajan täytyisi tiedostaa tämä. Ei riitä, että huolehtii oman koiransa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Jotta turhilta välienselvittelyiltä ja vammoilta vältyttäisiin, on muistettava huomioida myös vieraiden koirien turvallisuus. Pidetään siis koirat kytkettyinä ja jokaisessa kohtaamisessa uuden tuttavuuden kanssa pidetään mielessä, että kemiat eivät välttämättä sittenkään kohtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti