Kilpailuviikonloppu Keminmaassa
Lähdettiin lauantaina kaverini Innan kanssa agilitykilpailuihin Keminmaahan. Siellä oli kaksipäiväiset kisat kaikille tasoluokille, joten kummankin oli tarkoitus juosta kahdeksan startin verran viikonlopun aikana. Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi olimme varanneet huoneen Motel Torniosta, koska 140 km edestakainen ajaminen kahtena päivänä ei houkutellut.
Tuomarina viikonlopun radoilla oli Timo Vertanen. Tarkistin oikein Koiranetistä, että olen Milon kanssa viimeksi kisannut Vertasen radoilla huhtikuussa 2015 heti 3-luokkaan nousun jälkeen. Silloin hänen ratansa olivat meille vielä aivan liian haastavia. Ykkös- ja kakkosluokan radat Vertasella olivat aina olleet mukavia.
Lauantaina Danalla oli kaksi agilityrataa 1-luokassa ja Milolla niin ikään kaksi agilityrataa 3-luokassa. Molemmat kolmosluokan radat tuntuivat rataantutustumisessa sopivan haastavilta, mutta silti sellaisilta, että ne oli tehtävissä nollana. Ensimmäiseltä agilityradalta teimme vitosen A:n alastulolta ja toinen meni hylyksi, koska en ohjannut Miloa tarpeeksi tiukalle käännökselle, jolloin se lukitsi putken puomin sijasta. Tuo A:n alastulon vitonen syö vieläkin, koska muita nollatuloksia ei tullut, teimme muutoin hienon radan ja olisimme saaneet agilitysertin nollatuloksella. Osallistujia ei ollut paljon, joten voitto sertiin vaadittiin tänä viikonloppuna kaikilta minikolmosten radoilta. Mutta positiivista oli se, että radat olivat molemmat profiililtaan meille sopivia, Milo liikkui hyvällä vauhdilla hiekkapohjalla, se oli hyvin kuulolla molemmilla radoilla ja puomin kontaktit olivat hienot! Niin ja pääsimme me sillä vitostuloksella toiselle sijallekin :D.
Ykkösten radat olivat lauantaina kolmosten jälkeen. Kummallakin radalla oli pari sellaista kohtaa, että ohjaajalta vaadittiin radanlukutaitoa niiden selvittämiseen. Linjat olivat kuitenkin reiluja ja radat suht lyhyitä (vain 17 estettä). Dana jäi molemmilla radoilla hienosti lähtöön istumaan ja oli hyvin kuulolla kummatkin radat. Ensimmäiseltä radalta teimme hienon nollan 3,85 m/s etenemällä ja saimme toisen LUVA:n!! Tämäkin piti kisakirjasta tarkistaa, että edellisestä LUVA:sta oli ehtinyt kulua aikaa yli vuosi :O. Toisella radalla oli hieman hankala avokeppikulma, johon tultiin lyhyestä putkesta, joka ei syöttänyt suoraan kepeille. Parhaani mukaan tein putkijarrun ja aloin käskyttää keppejä riittävän ajoissa ja Dana löysikin oikean keppivälin (!), sai kasattua itsensä toiseen keppiväliin, mutta sitten joku haju maassa vei ja aloitimme kepit alusta. A:lla Dana ei sitten juoksarilla osunut kontaktille, joten korjasin sen ja otin hylyn. Eipä se haitannut, kun vitonen oli jo alla, enkä toisaalta halua toista koiraa, jonka kanssa taistelen sitten kolmosissa kontaktien kanssa. Ensimmäisen radan nollatuloksella voitimme kyseisen kisan.
Sunnuntaille olin sitten ilmoittanut Danan vain yhdelle agilityradalle sekä Milon yhdelle agilityradalle ja kahdelle hyppyradalle. Aamu alkoi ykkösten agilityradalla, joten olimme reippaina rataantutustumisessa klo 9.00. Radalla oli harvoin ykkösluokassa nähtävä puomilta kepeille meno siten, että puomilta jatkettiin u-käännöksellä keipeille. Muutoin radassa ei suurempia kommervenkkejä ollut. Dana jäi taas hienosti lähtöön ja keskittyi tekemiseen. Selvitimme tuon puomi-keppivienninkin ongelmitta ja saimme toisen nollan! Edellisen päivän A:n alastulon korjaus tuotti tulosta, koska nyt Danasta oikein näki, kuinka se A:ta suorittaessa keskittyi ottamaan viimeisen laukan riittävän alas :). Tällä radalla etenemä oli meillä 3,65 m/s hieman hitaasta puomin alastulosta ja keppien aloituksesta huolimatta. Saatiin nollatuloksella OIVA-tulos ja todellakin siirryimme kakkosluokkaan! On tuolla ykkösissä riittävän kauan tupeksittu :D. Arctic Agility Team jakoi vielä sertiruusukkeet luokkanousijoille, joten saimme sitten semmoisenkin :).
Kolmoset kisasivat sunnuntaina iltapäivän viimeisinä. Agilityrata oli jälleen teknisesti sen verran haastava, että meidän lähtiessä loppupäässä radalle, oli vain yksi koirakko tehnyt nollatuloksen. Mehän sitten kävimme jo tuttuun tyyliimme hakemassa sieltä A:n alastulolta vitosen......... Milo toimi radalla muutoin hyvin ja minä olin ohjauksissa ajoissa, mutta tuo perhanan A :-/. No tiedänpä, mitä meillä hinkataan nämä muutamat SM-kilpailujen alusviikot!
Hyppyradat kysyivät ohjaajilta juoksukuntoa. Paljon suoria, joiden päässä sitten oli joku källi, joka piti ehtiä ohjaamaan :D. Ensimmäisellä radalla hätiköin keppien lopun ja Milo jätti viimeisen keppiväli pujottelematta (sehän ei tunnetusti kilpailuissa itsenäisesti keppejä loppuun asti tee, jos minä lähden liian kauas). No siitä napsahti sitten vitonen ja yliaikaa. Viimeiselle hypärille lähdin sillä asenteella, että on se yksi nollatulos tänä viikonloppuna saatava! Ja kyllähän se saatiin :). Tehtiin hieno ja reipas rata. Ylpein olen heti alkuradan viskileikkauksesta, jota en ole aikaisemmin kisoissa uskaltanut käyttää, Milo ei sitä vielä 9 kk sitten edes osannut ja jota olemme aika paljon viime aikoina treeneissä tehneet. Nyt viskileikkaus onnistui hyvin. Se ei ole meidän nopein ohjaus, koska minä jään Milon taakse, mutta sain sillä varmistettua alun, koska Milo ei tahdo pysyä lähdöissä. Aikahäviön yritin sitten parhaani mukaan ottaa kiinni loppuradalla ja sain kuin sainkin Milon tsempattua 4,05 m/s etenemään! Olen tuohon tosi tyytyväinen, koska hiekkapohjalla Milolle yli 4 m/s etenemät ovat kiven alla. Varsinkin kun nyt olimme jo juosseet kaksi rataa alle sekä toki eilisenkin kaksi rataa. Palkinnoille pääsimme sekä agilityradan vitosella että tällä hypärinollalla. Hyppysertikään ei ollut kaukana, koska nollatuloksia tuli vain kaksi viimeisellä hyppyradalla.
Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein antoisa viikonloppu :). Aika kului nopeasti kavereiden kanssa hengaillessa, ratoja spekuloidessa ja hienoista ratasuorituksista nauttiessa. Omiin ratoihin olen myös erittäin tyytyväinen. Kolmosten ratojen haastavat kohdat selvitettiin ja ykkösten radoilla tehtiin saumatonta yhteistyötä myös Danan kanssa. Niin ja nyt pääsen vuosien tauon jälkeen starttaamaan kakkosluokan radoille :)! Huomenna pitää viedä herkkuja treenikavereille Danan luokkanousun kunniaksi. Loppuun vielä kuvia Danasta sertiruusukkeensa kanssa.
Tuomarina viikonlopun radoilla oli Timo Vertanen. Tarkistin oikein Koiranetistä, että olen Milon kanssa viimeksi kisannut Vertasen radoilla huhtikuussa 2015 heti 3-luokkaan nousun jälkeen. Silloin hänen ratansa olivat meille vielä aivan liian haastavia. Ykkös- ja kakkosluokan radat Vertasella olivat aina olleet mukavia.
Lauantaina Danalla oli kaksi agilityrataa 1-luokassa ja Milolla niin ikään kaksi agilityrataa 3-luokassa. Molemmat kolmosluokan radat tuntuivat rataantutustumisessa sopivan haastavilta, mutta silti sellaisilta, että ne oli tehtävissä nollana. Ensimmäiseltä agilityradalta teimme vitosen A:n alastulolta ja toinen meni hylyksi, koska en ohjannut Miloa tarpeeksi tiukalle käännökselle, jolloin se lukitsi putken puomin sijasta. Tuo A:n alastulon vitonen syö vieläkin, koska muita nollatuloksia ei tullut, teimme muutoin hienon radan ja olisimme saaneet agilitysertin nollatuloksella. Osallistujia ei ollut paljon, joten voitto sertiin vaadittiin tänä viikonloppuna kaikilta minikolmosten radoilta. Mutta positiivista oli se, että radat olivat molemmat profiililtaan meille sopivia, Milo liikkui hyvällä vauhdilla hiekkapohjalla, se oli hyvin kuulolla molemmilla radoilla ja puomin kontaktit olivat hienot! Niin ja pääsimme me sillä vitostuloksella toiselle sijallekin :D.
Ykkösten radat olivat lauantaina kolmosten jälkeen. Kummallakin radalla oli pari sellaista kohtaa, että ohjaajalta vaadittiin radanlukutaitoa niiden selvittämiseen. Linjat olivat kuitenkin reiluja ja radat suht lyhyitä (vain 17 estettä). Dana jäi molemmilla radoilla hienosti lähtöön istumaan ja oli hyvin kuulolla kummatkin radat. Ensimmäiseltä radalta teimme hienon nollan 3,85 m/s etenemällä ja saimme toisen LUVA:n!! Tämäkin piti kisakirjasta tarkistaa, että edellisestä LUVA:sta oli ehtinyt kulua aikaa yli vuosi :O. Toisella radalla oli hieman hankala avokeppikulma, johon tultiin lyhyestä putkesta, joka ei syöttänyt suoraan kepeille. Parhaani mukaan tein putkijarrun ja aloin käskyttää keppejä riittävän ajoissa ja Dana löysikin oikean keppivälin (!), sai kasattua itsensä toiseen keppiväliin, mutta sitten joku haju maassa vei ja aloitimme kepit alusta. A:lla Dana ei sitten juoksarilla osunut kontaktille, joten korjasin sen ja otin hylyn. Eipä se haitannut, kun vitonen oli jo alla, enkä toisaalta halua toista koiraa, jonka kanssa taistelen sitten kolmosissa kontaktien kanssa. Ensimmäisen radan nollatuloksella voitimme kyseisen kisan.
Sunnuntaille olin sitten ilmoittanut Danan vain yhdelle agilityradalle sekä Milon yhdelle agilityradalle ja kahdelle hyppyradalle. Aamu alkoi ykkösten agilityradalla, joten olimme reippaina rataantutustumisessa klo 9.00. Radalla oli harvoin ykkösluokassa nähtävä puomilta kepeille meno siten, että puomilta jatkettiin u-käännöksellä keipeille. Muutoin radassa ei suurempia kommervenkkejä ollut. Dana jäi taas hienosti lähtöön ja keskittyi tekemiseen. Selvitimme tuon puomi-keppivienninkin ongelmitta ja saimme toisen nollan! Edellisen päivän A:n alastulon korjaus tuotti tulosta, koska nyt Danasta oikein näki, kuinka se A:ta suorittaessa keskittyi ottamaan viimeisen laukan riittävän alas :). Tällä radalla etenemä oli meillä 3,65 m/s hieman hitaasta puomin alastulosta ja keppien aloituksesta huolimatta. Saatiin nollatuloksella OIVA-tulos ja todellakin siirryimme kakkosluokkaan! On tuolla ykkösissä riittävän kauan tupeksittu :D. Arctic Agility Team jakoi vielä sertiruusukkeet luokkanousijoille, joten saimme sitten semmoisenkin :).
Kolmoset kisasivat sunnuntaina iltapäivän viimeisinä. Agilityrata oli jälleen teknisesti sen verran haastava, että meidän lähtiessä loppupäässä radalle, oli vain yksi koirakko tehnyt nollatuloksen. Mehän sitten kävimme jo tuttuun tyyliimme hakemassa sieltä A:n alastulolta vitosen......... Milo toimi radalla muutoin hyvin ja minä olin ohjauksissa ajoissa, mutta tuo perhanan A :-/. No tiedänpä, mitä meillä hinkataan nämä muutamat SM-kilpailujen alusviikot!
Hyppyradat kysyivät ohjaajilta juoksukuntoa. Paljon suoria, joiden päässä sitten oli joku källi, joka piti ehtiä ohjaamaan :D. Ensimmäisellä radalla hätiköin keppien lopun ja Milo jätti viimeisen keppiväli pujottelematta (sehän ei tunnetusti kilpailuissa itsenäisesti keppejä loppuun asti tee, jos minä lähden liian kauas). No siitä napsahti sitten vitonen ja yliaikaa. Viimeiselle hypärille lähdin sillä asenteella, että on se yksi nollatulos tänä viikonloppuna saatava! Ja kyllähän se saatiin :). Tehtiin hieno ja reipas rata. Ylpein olen heti alkuradan viskileikkauksesta, jota en ole aikaisemmin kisoissa uskaltanut käyttää, Milo ei sitä vielä 9 kk sitten edes osannut ja jota olemme aika paljon viime aikoina treeneissä tehneet. Nyt viskileikkaus onnistui hyvin. Se ei ole meidän nopein ohjaus, koska minä jään Milon taakse, mutta sain sillä varmistettua alun, koska Milo ei tahdo pysyä lähdöissä. Aikahäviön yritin sitten parhaani mukaan ottaa kiinni loppuradalla ja sain kuin sainkin Milon tsempattua 4,05 m/s etenemään! Olen tuohon tosi tyytyväinen, koska hiekkapohjalla Milolle yli 4 m/s etenemät ovat kiven alla. Varsinkin kun nyt olimme jo juosseet kaksi rataa alle sekä toki eilisenkin kaksi rataa. Palkinnoille pääsimme sekä agilityradan vitosella että tällä hypärinollalla. Hyppysertikään ei ollut kaukana, koska nollatuloksia tuli vain kaksi viimeisellä hyppyradalla.
Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein antoisa viikonloppu :). Aika kului nopeasti kavereiden kanssa hengaillessa, ratoja spekuloidessa ja hienoista ratasuorituksista nauttiessa. Omiin ratoihin olen myös erittäin tyytyväinen. Kolmosten ratojen haastavat kohdat selvitettiin ja ykkösten radoilla tehtiin saumatonta yhteistyötä myös Danan kanssa. Niin ja nyt pääsen vuosien tauon jälkeen starttaamaan kakkosluokan radoille :)! Huomenna pitää viedä herkkuja treenikavereille Danan luokkanousun kunniaksi. Loppuun vielä kuvia Danasta sertiruusukkeensa kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti