Joukkuepaikka ja valiohommia ;)
Vuosi 2018 alkoi hieman varkain töiden merkeissä ja nyt on jo toukokuu puolessa välissä. Ihanaa, kun ollaan saatu nauttia helteistä! Tässä neljässä ja puolessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua aika paljon kaikenlaista. Ensinnäkin minä valmistuin. Pitkäaikainen yhteiskunnallinen statukseni "opiskelija" muuttui "työssä käyväksi" :D. Oikeastaan tällä hetkellä olen kesälomalla ja työt OYS:ssa alkavat kesäkuussa, mutta kumminkin. Yksi etappi elämässä on jälleen saavutettu.
Mutta se minusta. Koirienkin kanssa on saavutettu asioita tämän kevään ja kesänkynnyksen aikana. Ensinnäkin huhtikuun alussa Milo sai vihdoin ensimmäisen agilitysertinsä Jouni Kauton radalta! Se on mennyt todella monta kertaa siitä nenän edestä, joten kyllä tuntui hyvältä :). Tämä alkaa olla niitä viimeisiä hetkiä laittaa valiokello tikittämään, koska ensimmäisen ja viimeisen sertin välillä pitää olla yksi vuosi ja yksi päivä. Milo ei tuosta enää nuorru ja realistisesti olen ajatellut, että jos se terveenä pysyy, niin päätämme meidän kilpailu-uran Milon täyttäessä 10 vuotta. Nyt siis vaan ensimmäistä hyppysertiä metsästämään, että saadaan sekin kello tikittämään!
Toisena Milon tämän kevään saavutuksena mainittakoon se, että päästiin edustamaan Oulun koirakerhoa agilityn SM-joukkueeseen! Yksilönollathan Milolle saatiin kasaan muistaakseni jo loppuvuodesta 2017, mutta tämä joukkuepaikka oli kysymysmerkkinä pitkään. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että starttaamme SM-viikonloppuna vain sunnuntaina, mutta niin meidän pisteet vaan joukkueeseenkin riittivät :). Tämäkin tuntuu tosi hyvältä, koska olen syksyllä muuttamassa pois Oulusta ja näin ollen tämä on viimeinen mahdollisuus edustaa OKK:ta joukkueessa.
Siinäpä ne Milon tärkeimmät saavutukset tälle vuodelle, joten voidaan siirtyä Danaan. Danan kanssa agilitykentiltä ei ole jäänyt muuta kerrottavaa jälkipolville kuin, että edelleen kisaradoilla meillä on haasteita löytää yhteistä juonta, koska en vaan osaa ohjata noin hyvin irtoavaa koiraa. Jos olen silmänräpäyksen myöhässä, niin sinne meni :D. En kuitenkaan valita, koska jonain päivänä tuosta sen itsenäisestä tekemisestä on hyötyä. Sitä odotellessa! Mutta sitten niihin Danan saavutuksiin...
Uskokaa tai älkää, niin minulla on nyt elämäni ensimmäinen valionarvon saavuttanut koira kotona! Kävimme viime viikonloppuna Oulun iloisen koiran NORD-näyttelyssä ja Dana sai kolmannen sertifikaattinsa ja valioitui :)! Tuomarina meillä oli Marjo Järventölä. Kävimme itseasiassa hänen kehässään jo tammikuussa Kajaanin kv-näyttelyissä ja silloin tuomari mietti pitkään paras narttu -kehässä, kummalle sertifikaatin antaa. Paras narttu -kehässä oli tuolloin vain kaksi SA:n saanutta koiraa, joista Dana oli toinen. Silloin jouduimme tyytymään varasertiin, mutta tuomari vielä kättelyssä kehui Danan luonnetta aivan ihanaksi. Päätin sitten lähteä revanssille Ouluun ja se kannatti.
Avoin narttu -kehässä oli viisi koiraa, joista Dana arvosteltiin neljäntenä. Neljä koiraa sai ERI:n. Kilpailuluokan alussa meidät sitten järjesteltiin tuttuun tapaan numerojärjestykseen jonoon. Usein tuomari tässä kohtaa pyörittää koiria pari kierrosta ja alkaa sitten järjestellä koiria paremmuusjärjestykseen, mutta tällä kertaa tuomari nosti Danan heti alussa jonon kärkeen. Liikkeitä hän katsoi yhden kierroksen ja kätteli Danan kilpailuluokan voittajaksi :D. Kaksi ensimmäistä sai SA:n. Mietin hiljaa mielessäni, että nyt ollaan sertin syrjässä kiinni. Valiokehästä SA:n sai niin ikään kaksi narttua. Paras narttu -kehässä oli muistaakseni kuusi koiraa. Kaksi nuorten luokasta, kaksi avoimesta ja kaksi valioluokasta. Pari kierrosta tuomari taisi meitä pyörittää ja nosti sitten yhden valionartun luokkavoittajaksi ja Danan kakkospaikalle. Kehäsihteeri kun alkoi luetella palkintoja kysyin hiljaa voittajalta, että "olihan se valio?". Hän vastasi myöntävästi ja aloin samantien tuulettaa hulluna. Sieltä se tuli! Meidän kolmas serti ja sitä myöten Suomen muotovalion arvo!
Tuomari tuli vielä juttelemaan, että jos Danan kuono olisi hieman vahvempi, hän olisi nostanut sen luokkavoittajaksi. Hän myös sanoi, että koira kompensoi tätä pientä heikkouttaan sillä, että se on todella hyvässä lihaskunnossa, kantaa itsensä erittäin tyylikkäästi ja on niin itsevarma esiintyjä. Sanoi hän vielä, että hieno juttu, että sait näin upean koiran valioitua :). Kiittelin kovasti. Onhan se aina mukava kuulla kehuja omasta koirastaan, mutta erityisesti juuri nuo "todella hyvä lihaskunto" ja "itsevarmuus" saivat minut röyhistämään rintaani. Lihaskunnon eteen on tehty ja tehdään edelleen päivittäin töitä monipuolisella liikunnalla ja oikealla ruokinnalla. Tuo kehässä näkyvä Danan itsevarmuus on taas syy, miksi jaksan sen kanssa näyttelyissä käydä. Danasta näkee kauas, että se rakastaa esiintymistä. Se on iloinen ja osaa esittää itsensä edukseen. Häntä heiluu aina, kun se seisoo tai ravaa kehässä. Pöydällä se sitten yrittää nuolla tuomaria naamasta :D.
Aivan erinomaisessa lihaskunnossa esitetty, tiivis, itsevarma ja energinen narttu. Hyvä pään pituus, hiven poskia. Kauniit rungon ääriviivat ja hyväasentoiset raajat. Liikkuu hyvällä asenteella ja tehokkuudella. Väri ja karva kunnossa.
ERI AVK1 SA PN2 SERT NORD VASERT MVA.
Tässäpä nämä meidän tärkeimmät saavutukset tällä vuodelle :). Nähtäväksi jää, mitä muuta tarjottavaa vuodella 2018 meille on. Aurinkoista ja lämmintä kesän alkua kaikille!
Mutta se minusta. Koirienkin kanssa on saavutettu asioita tämän kevään ja kesänkynnyksen aikana. Ensinnäkin huhtikuun alussa Milo sai vihdoin ensimmäisen agilitysertinsä Jouni Kauton radalta! Se on mennyt todella monta kertaa siitä nenän edestä, joten kyllä tuntui hyvältä :). Tämä alkaa olla niitä viimeisiä hetkiä laittaa valiokello tikittämään, koska ensimmäisen ja viimeisen sertin välillä pitää olla yksi vuosi ja yksi päivä. Milo ei tuosta enää nuorru ja realistisesti olen ajatellut, että jos se terveenä pysyy, niin päätämme meidän kilpailu-uran Milon täyttäessä 10 vuotta. Nyt siis vaan ensimmäistä hyppysertiä metsästämään, että saadaan sekin kello tikittämään!
Toisena Milon tämän kevään saavutuksena mainittakoon se, että päästiin edustamaan Oulun koirakerhoa agilityn SM-joukkueeseen! Yksilönollathan Milolle saatiin kasaan muistaakseni jo loppuvuodesta 2017, mutta tämä joukkuepaikka oli kysymysmerkkinä pitkään. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että starttaamme SM-viikonloppuna vain sunnuntaina, mutta niin meidän pisteet vaan joukkueeseenkin riittivät :). Tämäkin tuntuu tosi hyvältä, koska olen syksyllä muuttamassa pois Oulusta ja näin ollen tämä on viimeinen mahdollisuus edustaa OKK:ta joukkueessa.
Siinäpä ne Milon tärkeimmät saavutukset tälle vuodelle, joten voidaan siirtyä Danaan. Danan kanssa agilitykentiltä ei ole jäänyt muuta kerrottavaa jälkipolville kuin, että edelleen kisaradoilla meillä on haasteita löytää yhteistä juonta, koska en vaan osaa ohjata noin hyvin irtoavaa koiraa. Jos olen silmänräpäyksen myöhässä, niin sinne meni :D. En kuitenkaan valita, koska jonain päivänä tuosta sen itsenäisestä tekemisestä on hyötyä. Sitä odotellessa! Mutta sitten niihin Danan saavutuksiin...
Uskokaa tai älkää, niin minulla on nyt elämäni ensimmäinen valionarvon saavuttanut koira kotona! Kävimme viime viikonloppuna Oulun iloisen koiran NORD-näyttelyssä ja Dana sai kolmannen sertifikaattinsa ja valioitui :)! Tuomarina meillä oli Marjo Järventölä. Kävimme itseasiassa hänen kehässään jo tammikuussa Kajaanin kv-näyttelyissä ja silloin tuomari mietti pitkään paras narttu -kehässä, kummalle sertifikaatin antaa. Paras narttu -kehässä oli tuolloin vain kaksi SA:n saanutta koiraa, joista Dana oli toinen. Silloin jouduimme tyytymään varasertiin, mutta tuomari vielä kättelyssä kehui Danan luonnetta aivan ihanaksi. Päätin sitten lähteä revanssille Ouluun ja se kannatti.
Avoin narttu -kehässä oli viisi koiraa, joista Dana arvosteltiin neljäntenä. Neljä koiraa sai ERI:n. Kilpailuluokan alussa meidät sitten järjesteltiin tuttuun tapaan numerojärjestykseen jonoon. Usein tuomari tässä kohtaa pyörittää koiria pari kierrosta ja alkaa sitten järjestellä koiria paremmuusjärjestykseen, mutta tällä kertaa tuomari nosti Danan heti alussa jonon kärkeen. Liikkeitä hän katsoi yhden kierroksen ja kätteli Danan kilpailuluokan voittajaksi :D. Kaksi ensimmäistä sai SA:n. Mietin hiljaa mielessäni, että nyt ollaan sertin syrjässä kiinni. Valiokehästä SA:n sai niin ikään kaksi narttua. Paras narttu -kehässä oli muistaakseni kuusi koiraa. Kaksi nuorten luokasta, kaksi avoimesta ja kaksi valioluokasta. Pari kierrosta tuomari taisi meitä pyörittää ja nosti sitten yhden valionartun luokkavoittajaksi ja Danan kakkospaikalle. Kehäsihteeri kun alkoi luetella palkintoja kysyin hiljaa voittajalta, että "olihan se valio?". Hän vastasi myöntävästi ja aloin samantien tuulettaa hulluna. Sieltä se tuli! Meidän kolmas serti ja sitä myöten Suomen muotovalion arvo!
Tuomari tuli vielä juttelemaan, että jos Danan kuono olisi hieman vahvempi, hän olisi nostanut sen luokkavoittajaksi. Hän myös sanoi, että koira kompensoi tätä pientä heikkouttaan sillä, että se on todella hyvässä lihaskunnossa, kantaa itsensä erittäin tyylikkäästi ja on niin itsevarma esiintyjä. Sanoi hän vielä, että hieno juttu, että sait näin upean koiran valioitua :). Kiittelin kovasti. Onhan se aina mukava kuulla kehuja omasta koirastaan, mutta erityisesti juuri nuo "todella hyvä lihaskunto" ja "itsevarmuus" saivat minut röyhistämään rintaani. Lihaskunnon eteen on tehty ja tehdään edelleen päivittäin töitä monipuolisella liikunnalla ja oikealla ruokinnalla. Tuo kehässä näkyvä Danan itsevarmuus on taas syy, miksi jaksan sen kanssa näyttelyissä käydä. Danasta näkee kauas, että se rakastaa esiintymistä. Se on iloinen ja osaa esittää itsensä edukseen. Häntä heiluu aina, kun se seisoo tai ravaa kehässä. Pöydällä se sitten yrittää nuolla tuomaria naamasta :D.
 |
| © Tiia Virta |
ERI AVK1 SA PN2 SERT NORD VASERT MVA.
Tässäpä nämä meidän tärkeimmät saavutukset tällä vuodelle :). Nähtäväksi jää, mitä muuta tarjottavaa vuodella 2018 meille on. Aurinkoista ja lämmintä kesän alkua kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti