Missio KEPIT

 Olen jo jokin aika sitten luvannut postausta keppien opiskeluun lopusta alkuun -tekniikalla, jonka Tanja Lehto meille kertoi ja havainnollisti koulutusviikonloppunaan.

Kepit on rankattu useasti agilityn haastavimmaksi estetyypiksi sekä opetuksen kannalta että itse kilpailuissa. Opetustapoja on useita erilaisia, joista itse olen kokeillut Milolla hihnalla ohjaamista, ohjureita, käsin ohjaamista ja nyt viimeisimpänä tätä lopusta alkuun -tekniikkaa. Hihnalla ohjatessa Milo ei tuntunut tajuavan, että kepit ovat este ylipäänsä. Kyllä se ne pujotteli, kun hihnalla vänkäsin, mutta heti, kun oli tarkoitus kokeilla edes neljän kepin suoritusta vapaana, se varasti jostakin välistä palkalle. Ohjureiden kanssa ei päästy alkua pidemmälle, Milo joko hyppi ohjureista yli tai ryömi ali. Käsiohjaasen alkeet sujui ihan mukavasti, mutta niin moni tuttuni kritisoi kyseistä tekniikkaa sillä, että koira ei opi itsenäiseksi keppien suorittajaksi, että luovuin hankkeesta. Niinpä kun Tanja kertoi lopusta alkuun -tekniikasta, jolla heidän agilityuraa vasta aloitteleva groenendael oppi suorittamaan kaikki kaksitoista keppiä viidennellä treenikerralla, ajattelin, että kannattaisi ainakin yrittää.

Aluksi tarvitsin kepit. Pääsimme hallille kahdesta kolmeen kertaan viikossa, enkä halunnut tuhlata ratatreenejämme keppien opiskeluun. Toisaalta varsinkin opettelun alkuvaiheessa harjoitteluhetkien tulisi olla riittävän lyhyitä ja niitä tulisi olla riittävän usein. Niinpä etsin nettikaupoista sopivia harjoittelukeppejä, jotka olisivat edulliset ja veisivät suht vähän tilaa. Zooplus.fi osasi vastata tarpeisiini. Sieltä löytyi kuuden kepin sarja rungolla. Kepit olisi helppo koota, runko oli kokoontaittuva, niillä oli oma säilytyskassi ja ne olivat kevyet. Hintaa koko lystillä oli 39,90€, joka pienen hintavertailun jälkeen osoittautui erittäin inhimilliseksi. Tein tilauksen, maksu onnistui helposti luottokortilla ja viikon päästä paketti oli noudettavissa postista. Helppoa kuin mikä! Postauksen lopussa on muutama kuva kyseisistä kepeistä. Kun tarvittava välineistö oli hankittu, keppisulkeiset saivat alkaa :)

Lopusta alkuun -tekniikassa idea on siinä, että nimensä mukaisesti harjoittelu etenee viimeisestä keppivälistä kohti ensimmäistä. Jos mahdollista harjoittelussa on hyvä käyttää avustajaa, joka on palkan luona keppien lopussa. Erittäin tärkeää tässä tekniikassa on se, että palkkalautanen asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa. Itse olen arviolta sijoittanut palkkalautasen noin kolmenkymmenen sentin päähän viimeisestä kepistä. Alla on piirretty kuvasarja harjoittelun etenemisestä kolmanneksi viimeiseen keppiväliin asti. Samalla lailla edetään aina lähemmäs alkua sitä mukaan, kun koira kehittyy. Keppien koulutuksessa kärsivällisyyttä ja etenemistä koiran ehdoilla ei voi liiaksi korostaa. Vasta sitten kun koira suorittaa tietyn vaiheen epäröimättä ja puhtaasti, kannattaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Näin vältytään turhilta epäonnistumisilta ja positiivisen palkan määrä maksimoidaan. Jos koira tekee virheen, sitä ei palkata, mutta ei myöskään rankaista. Virhe ikään kuin jätetään huomiotta ja kokeillaan uudestaan. Kun onnistuminen tulee, koira palkataan herkuin ja vuolain kehuin.

Vaihe 1.

Vaihe 1. Koira asetetaan seisomaan viimeiseen keppiväliin siten, että sen etutassut ovat ylittäneet poikkipuun ja takajalat eivät. Koira on hyvä linjata siten, että se on vinossa etenemissuunnan mukaisesti. Palkka näytetään koiralle, se asetetaan suoraan linjaan keppien kanssa, sanotaan "kepit" ja koira vapautetaan palkalle. Koiran ohjaaja on se, joka asettelee koiran oikeaan paikkaan, antaa suorituskäskyn ja vapauttaa koiran. Näin koira oppii jo alusta asti, että ohjaaja jää pois näkyvistä, eikä hänen olinpaikallaan ole väliä keppien suorituksen aikana.

Vaihe 2.

Vaihe 2. Koira asetetaan seisomaan samoin kuin edellä, mutta sitä siirretään sen verran taaksepäin, että koiran vasen kylki osuu toiseksi viimeiseen keppiin. Kun koira heti alussa oppii, että keppeihin voi osua, sen suoritusnopeus tulevaisuudessa kasvaa, koska sen ei tarvitse väistellä osumasta keppeihin. Taas palkka viedään paikalleen, varmistetaan, että koiran katse on kohti palkkaa, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan.

Vaihe 3.

Vaihe 3. Koira taivutetaan mutkalle toiseksi viimeisen kepin ympärille kuvan osoittamalla tavalla. Tässä on tärkeää, että koira on suorassa kontaktissa kepin kanssa. Jälleen palkka paikalleen, annetaan käsky "kepit" ja koira vapautetaan. Kun koira pikkuhiljaa oppii yhdistämään kepit-sanan siihen, että se saa lähteä etenemään palkalle, koiraa ei enää tarvitse pitää kiinni, vaan ohjaaja voi asetella koiran paikalleen, mennä itse vähän kauemmas (kuitenkin siten, ettei ole koiraa lähempänä keppien loppua) ja antaa käskyn "kepit", jolloin koira saa lähteä liikkeelle. Itse jää yleensä joko kyykkyyn tai seisoaltaan yhden kepin verran alkuunpäin Milosta keppien viereen.

Vaihe 4.

Vaihe 4. Pikkuhiljaa edellisestä vaiheesta siirrytään siten, että koira asetellaan kuviteltua etenemislinjaa noudattaen alkua kohti sen vasemman kyljen ollessa joka kerta kontaktissa toiseksi viimeisen kepin kanssa. Kun koira epäröimättä hakee viimeisen keppivälin, vaikka sen nenä osoittaa ikään kuin väärään suuntaan ja koiran nopein reitti palkalle kulkisi viimeisen kepin oikealta puolelta, voidaan koira siirtää kontaktiin kolmanneksi viimeisen kepin kanssa kuvan osoittamalla tavalla. Tämä vaihe tuotti meillä alussa eniten haastetta. Kun Milon nenä näytti viistosti eteen oikealle, se koki huomattavasti miellyttävämmäksi varastaa palkalle suoraan, kiertämättä viimeistä keppiväliä. Niinpä pyrin asettelemaan Milon mahdollisimman tarkasti kuvitellun etenemislinjan mukaan siten, että se seisoi lähes suoralla rungolla kontaktissa kolmanneksi viimeisen kepin kanssa ja sen nenä osoitti vain aavistuksen toiseksi viimeisen kepin oikealle puolelle. Tämä auttoi ja onnistuneita toistoja alkoi tulla.

Vaihe 5.

Vaihe 5. Koira tavutetaan mutkalle nyt kolmanneksi viimeisen kepin ympärille kuvan mukaisesti. Kuten toiseksi viimeisenkin kepin kohdalla, taivuttamisen jyrkkyyttä ja koiran sijoittumista keppien keskilinjaan nähden muutetaan edistymisen mukaan pikkuhiljaa alkua kohden. Suorituksen varmistuessa voidaan siirtyä kontaktiin neljänneksi viimeisen kepin kanssa ja niin edelleen. Samaa kaavaa noudattaen edetään keppien alkuun asti ja jonakin päivänä ne kaikki kaksitoista keppiä menee kunnialla alusta loppuun :) Me ollaan Milon kanssa nyt kuudenneksi viimeisen kepin kohdalla ja huomenna olisi tarkoitus kokeilla seitsemättä keppiä. Maaginen puolivälin raja on siis saavutettu!

Kellotaululähetys. Esimerkkipaikat, joista koira
lähetetään, on merkitty rasteilla.

Kun se kaunis päivä sitten joskus koittaa ja koira menee kaikki kaksitoista keppiä epäröimättä, on aika alkaa harjoitella lähettämistä kepeille. Mitä korkeammassa luokassa agilitya kilpaillaan, sitä haastavampia keppikulmia tuomarit keksivät radalle laittaa. Tanjalla oli hyvä vinkki keppikulmienkin opetteluun. Hän sanoi sitä ns. kellotaululähettämiseksi. Ensimmäinen keppi on kuvitellun kellon keskiö ja koira jätetään odottamaan eri kellotaulun numeron kohdalle, josta se sitten lähetetään käskyllä "kepit" suorittamaan keppejä. Alussa jokaisen uuden numeron kohdalla ohjaaja antaa käskyn koiran viereltä, mutta kun koira tarjoaa epäröimättä ensimmäistä keppiväliä lähtöpaikasta riippumatta, ohjaaja voi siirtyä kauemmas koirasta antamaan käskyn.

Itse olen ollut erittäin tyytyväinen tähän lopusta alkuun -tekniikkaan. Lähes kaikissa muissa kuulemissani opetustavoissa on aina jokin tekijä, joka ei kuulu lopulliseen esteeseen ja koira täytyy jossain vaiheessa opettaa siitä pois. Esimerkiksi hihna- ja käsiohjauksessa koira oppii suorittamaan kepit yhdessä ohjaajan kanssa, koska ohjaaja ikään kuin opastaa koiran pujottelun läpi. Ohjureissa taas on se huono puoli, että koira alkaa suorittaa ohjureita keppien sijasta ja koira menee aivan hämilleen, kun ohjurit poistetaan. Tämän vuoksi ohjureiden kanssa opettelussa ohjureiden poisotto juuri oikea-aikaisesti korostuu. Lopusta alkuun -tekniikassa kaikki muiden tekniikoiden kompastuskivet on mielestäni onnistuttu minimoimaan. Ensinnäkin alusta asti mukana opiskelussa on vain ja ainoastaan kepit, eikä muuta. Näin ollen mitään ylimääräistä ei tarvitse ottaa pois. Eikä ole pelkoa, että jotakin vaihetta harjoittelisi liian pitkään. Jokainen onnistunut toisto vain vahvistaa haluttua lopputulosta. Toiseksi koira oppii suorittamaan kepit alusta asti itsenäisesti, kun ohjaaja antaa alusta asti koiran tarvitseman tilan suoritukselle. Koira tottuu siihen, että silloin kun keppejä suoritetaan, ohjaajan paikalla ei ole väliä. Ohjaaja voi radalla siirtyä jatkon kannalta hyviin asemiin ja luottaa, että koira silti suorittaa kepit loppuun. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että kepit ylipäänsä ovat osana rataa, mutta olen varma, että olemme oikealla tiellä.

Toivottavasti saitte jotain irti lopusta alkuun -tekniikasta ja sen käytännöistä. Itse en ollut koskaan aiemmin kyseiseen tekniikkaan törmännyt, eikä kovin moni tuntemani koiraharrastaja sitä ole testannut ainakaan täällä Oulun suunnalla. Lopussa on vielä muutama kuva ostamistani kepeistä, joilla sujuvasti treenaamme kerrostaloasunnon olohuoneessa ;) Milo lähettää alkutalven terveiset lämpimästä peiton alta!

Kepit valmiina harjoittelua varten.

Kevyt runko taittuu mukavasti kasaan.

Kepit ja runko omassa säilytyskassissaan.

Säilytyskassi valmiina varastointia varten.