Kehäkiemuroita

Kävimme Milon kanssa näytillä Lappeenrannan kansainvälisissä koiranäyttelyissä tuossa pääsiäisenä ja näin lyhyesti voin vain todeta, että olisi voinut koko reissun jättää tekemättä.

Milo oli alusta asti näyttelypaikalla vähän levoton. Se käyttäytyi lattialla hyvin, mutta pöydällä murisi matalasti sekä kasvattajalleen että yhdelle toiselle naiselle, joka Miloa kävi kokeeksi tutkimassa. Kasvattaja sai kuitenkin valettua minuun uskoa, ettei mitään hätää ollut. Kehä alkoi ja Milo antoi parastaan. Se seisoi kauniisti paikallaan, eikä hötkyillyt, vaikka pari muuta AVO-luokan urosta otti sen verran rajusti yhteen, että tuomari huomautti asiasta.

Menimme Milon kanssa pöydälle ensimmäisinä, kuinkas muuten, kun koiran kennelnimi alkaa A:lla. Milo seisoi pöydällä koko ajan paikallaan ja katsoi eteenpäin tuomarin lähestyessä sitä sivulta. Kun tuomari alkoi silittää Miloa, matala murina alkoi. Tuomari totesi koko ajan Miloa silittäen: "Kuuletko, se murisee mulle." Myönsin asian. Tuomari sanoi, ettei näin vihaista koiraa voisi arvostella, käski Milon lattialle, arvosteli rakenteen ja antoi hylkäyksen "koiran vihaisen käytöksen takia". Minulle annettiin täytettäväksi Kennelliiton virallinen Ilmoitus koiran vihaisesta käyttäytymisestä -lomake, johon sain kertoa tapahtumien kulun omin sanoin. Mielestäni Milo ei ollut käyttäytynyt tuomaria kohtaan millään muotoa uhkaavasti ja samaa mieltä oli moni muukin tilanteen nähnyt henkilö. Se ei nostanut suupieliä näyttääkseen hampaansa uhkaukseksi, saati yrittänyt purra tuomaria. Milo ei väistänyt tuomarin kosketusta tai edes katsonut tuomariin päin. Se ainoastaan murisi matalasti. Ja tämä riitti hylkäykseen vihaisen luonteen vuoksi. Lattialla tuomarin tullessa Milon eteen, se yritti häntä heiluen päästä tekemään tuttavuutta. 

Kehä jatkui, että saman luokan viides arvosteltava uros murisi myös pöydällä. Seurasin kehää aivan arvostelupöydän vierestä ja kuulin, kuinka tuomari totesi koiran esittäjälle, että murina ei ole sallittua. Tämän jälkeen tuomari käski koiran lattialle ja kehotti kiertämään kehän kerran ympäri, jonka jälkeen hän pyysi esittäjää nostamaan koiran takaisin pöydälle. Tuomari arvosteli koiran loppuun ja antoi H:n.

Olin, ja olen edelleen, tästä menettelystä sekä hämmentynyt että vihainen. Ensinnäkin Suomen Kennelliiton näyttelysäännöissä sanotaan, että "selvästi vihainen" koira voidaan hylätä käytöksen vuoksi. Milo ei tosiaankaan täytä vihaisen koiran kriteerejä. Toiseksi tuomarin menettely kokonaisuudessaan ei ollut reilu. Ymmärrän sen, että joillakin tuomareilla on nollatoleranssi koiran mahdollisen protestoinnin suhteen, koska näin vihaisuuden arvostelu pysyy tasapuolisena kaikkia kohtaan, eikä tulkinnanvaraisia tilanteita synny. Jos tuomari siis noudattaa nollatoleranssia jokaisen koiran kohdalla. Mitä hän ei mielestäni tässä tapauksessa tehnyt.

Kävin kehän loputtua kysymässä toimistosta mahdollisuudesta valittaa tuomarin päätöksestä. Minulle sanottiin, ettei tuomarin päätöksestä voinut valittaa. Ainoa mahdollisuuteni vaikuttaa olisi kertoa tähän Kennelliiton Ilmoitus koiran vihaisesta käyttäytymisestä -lomakkeeseen oma näkemykseni tapahtuneeseen. Niinpä selvitin siihen perusteellisesti sekä Miloon liittyvät tapahtumat että kyseenalaistin tuomarin menettelyn toisen murisevan uroksen kohdalla. Lisäsin Milon kasvattajan vielä tapahtuman silminnäkijäksi. Toinen silminnäkijä oli ulkomuototuomariharjoittelija. Muuta en asialle voinut tällä erää tehdä. Kennelliitosta otettaisiin kuulemma yhteyttä.

Vielä ei ole yhteydenottoa kuulunut. Ei puhelimitse, kirjeitse tai sähköpostitse. Kävin tänään kuitenkin huvikseni katsomassa Milon tietoja kennelliiton tietokannasta ja siellä on merkintä AVO-EVA Lappeenrannan näyttelyiden kohdalla. Varmuutta asialle ei ole, mutta kasvattajan kanssa arveltiin, että tuomarin hylkäys ja merkintä vihaisuudesta on mitätöity. Jos kennelliitosta ei mitään viestiä huhtikuun aikana tule, aion vielä varmistaa asian. Tällä hetkellä olo on helpottunut, koska kolme hylkäystä vihaisen käytöksen vuoksi johtaisi elinikäiseen näyttelykieltoon. Vaikka Miloa ei olekaan tarkoitus jalostukseen käyttää, en todellakaan halua, että se leimataan vihaiseksi ilman perusteltua syytä. Nyt voimme ilmoittautua seuraaviin näyttelyihin ilman suurempaa huolta. Loppuun vielä muutama otos Milon parhaista hetkistä Lappeenrannassa.