Ystäväni naksutin ja perusasioihin keskittymistä
Vappuviikko ja Oulussa on ihan hirveä räntäsade. Tosin niin taitaa olla muuallakin Suomessa, joten yritän päästä tästä ketutuksesta yli. No juu. Kävin huhtikuun alussa Lappeenrannassa viikon harjoittelussa, joten jouduin vaihtamaan treenejä päittäin yhden treenikaverini kanssa. Tässä on nyt sitten viime viikon keskiviikosta asti harrastettu agilityä viidesti pelkästään ohjatuissa treeneissä :D. Milolla olisi vielä yhdet ohjatut ratatreenit tänään, perjantaina käyn omatoimisesta viilailemassa kontakteja ja sunnuntaina onkin sitten kisat molemmilla koirilla.
Viime viikon keskiviikkona eksyttiin Danan kanssa poikkeuksellisesti mölliryhmän treeneihin, koska omantasoiseen ryhmään ei vaihtajaa löytynyt. Täytyy kyllä todeta näin jälkeenpäin, että meille ja erityisesti minulle teki hyvää palata ns. perusasioihin! Harjoittelimme yksittäisellä esteellä päällejuoksuja sekä kävimme läpi kontaktien ja keppien tilaa. Danalla on aina aika ajoin fiilinki kateissa radalla, enkä ole siihen hyvää korjauskeinoa keksinyt. Se kyllä tekee, mutta _passion_ puuttuu. Tämä näkyy erityisesti kepeillä ja A:lla. Kepeillä Dana hölkkäilee eteenpäin ja tipahtaa todella herkästi niiltä pois. A-esteellä Danalla on taas tapana jäädä joko sinne harjalle notkumaan tai sitten puolihuolimattomasti "tipahtaa" pois kakskakkosesta. Mari osasi antaa oikean lääkkeen vaivaan: naksutin!
Kepeillä Mari painotti rehellisen kannustamisen merkitystä. Koiraa pitää aidosti ja rehellisesti kannustaa pujottelemaan nopeammin ja hyvällä asenteella. Ei haittaa, jos joku väli jää pujottelematta, homma jatkuu. Ja muista keppiväleistä riippumatta, jos koira pujottelee viimeisen välin oikein, siitä naksutetaan. Koira saa lisää itsevarmuutta, se kestää toistoja enemmän ja kepeistä tulee kiva este. Uskokaa tai älkää, niin muutos näkyi heti! Dana sai vauhtia lisää ja sattuipa väliin muutama puhdaskin suoritus kaikilla kahdellatoista kepillä :).
Treeneissä emme A-estettä edes tehneet, mutta Mari palautti meidät puomilla ruohonjuuritason harjoituksiin. Eli koira laitetaan suunnilleen puoleenväliin puomin alastulolle ja lasketaan siitä kontaktille. Siinä sitten naksuttimen ja palkan kanssa (meillä nami) pelataan ns. nokkimispeliä. Vapautus kontaktilta tehdään neutraalisti. Eli muistellaan yhdessä koiran kanssa, mikä on paras juttu kontakteilla. Ei se, että sieltä pääsee pois, vaan se, että saa olla siellä kakskakkosessa. Dana tykkäsi tästä harjoituksesta.
Kävin torstaiaamuna sitten omatoimitreenaamassa Evidensia Areenalla ja kokeilin siellä huvikseni, miten naksuttelu vaikuttaisi Danalla A:n suorittamiseen. Teimme A:n kerran sivusta ja hetken kontaktia naksuttelin ja palkkailin. Sitten kokeilimme kokonaisen esteen. Dana teki mallisuorituksen. Täysillä harjan yli ja täydellinen 2on2off ilman epäröintiä! Olisi tehnyt mieli riemusta kiljua. Näin pienestäkö se oli ollut kiinni?
Lauantaina meillä oli taas Activella ohjatut treenit, joissa teemana olivat yhä päällejuoksut. Tällä kertaa teimme niitä myös kepeille ja kontakteille. Dana oli ihan huippu! Teki hyvällä sykkeellä kaikki harjoitukset. Kontaktit olivat kaikki hyviä, kepeilläkin pärjäsimme kahdella lopussa olevalla ohjurilla. Tällä riemulla ei ole loppua :D. Kiitos naksutin ja kiitos Mari <3.
Milon kanssa olemme kerinneet tässä kuussa käydä kolmet kilpailut, eikä loppua tuplanollan metsästykselle näy. Hypäreiltä on kaikissa kisoissa tullut nolla (jee!), mutta agilityradat onnistumme koirakkona aina jotenkin ryssimään. Joko a.) minä olen kämmäillyt jonkun ohjauksen tai b.) Milo on kämmäillyt juoksu-A:n. Turhautumiselta ei ole voitu välttyä, koska tavallaan joka kerta nollarata on ollut lähellä ja itse rataprofiilit eivät meille liian vaikeita ole olleet.
Nyt tuosta Danan naksuttimen tuomasta tuloksesta inspiroituneena aloin Milollakin sitä käyttää enemmän. A-esteellä olenkin sitä käyttänyt, mutta nyt myös puomilla ja keinulla. Jospa niihin varmuutta pikkuhiljaa tulisi :). A-esteelle Mikko antoi ohjeeksi, että kehikko/merkki pitää olla aina treenatessa paikoillaan ja kun A:ta erikseen treenaan, pitää etupalkka olla yhden hypyn takana, että Milolla on selkeä fokus eteen, ei minuun. Mahdollisimman objektiivisesti arvioituna, virheitä on viime aikoina ollut treenatessa vähemmän.
Ja vaikka nyt vähän ehkä negatiivisen oloinen oli tuo äskeinen tilannekatsaus Milon treenaamiseen, niin on meillä hyviäkin hetkiä ollut. Viime torstaina tehtailtiin Milon kanssa ihan älyttömän hieno nollarata treenien päätteeksi ja yläfemmat päästiin koutsin kanssa heittämään. Puomi - no problem, keinu - no problem, A - no problem (!) ja keppien sivuirrotus - no problem. Huippufiilis jäi :).
Eilen oltiin sitten poikkeuksellisesti Danan treeneissä Milon kanssa, koska aihe oli sama kuin lauantaina ja ajattelin, että päällejuoksutreeni tulisi tarpeeseen myös Milolle. Se sieti kontakteilla päällejuoksut paremmin kuin odotin. A:lla meillä oli merkkitikku apuna, mutta keinu ja puomi sujuivat sellaisenaan. Kepeillä käytin etupalkkaa ja ainakin sen kanssa Milo ei päällejuoksusta hämmentynyt. Suurin haaste Milolle oli tehdä töitä siten, että kolme muuta koiraa treenaa ihan vieressä :D. Huomasi, ettei toviin ole tuollaista häiriötä meillä ollut, koska käytännössä aina noissa kolmosten treeneissä tehdään yksitellen tai ainakin isommassa tilassa. Selvisimme kuitenkin haasteesta!
Kirjaanpa tähän vielä opiskeltavia asioita, vaikka ei tuo lista hirveästi ole muuttunut sitten viimeisen.
Dana: viimeisen keppivälin naksuttelu, kontaktipeli oikeastaan kaikilla kontakteilla.
Milo: juoksu-A etupalkalla, merkillä/kehikolla ja naksuttimella oikeiden suoritusten vahvistus, kontaktipeli erityisesti puomilla sekä kepeille lähetykset 10 m etäisyydeltä (alkuun lyhyempikin matka riittää).
Tässä vielä muutama kisakuva maaliskuun Active Dogs RY:n kilpailuista :). Kuvaajana Jarmo Risto.
Viime viikon keskiviikkona eksyttiin Danan kanssa poikkeuksellisesti mölliryhmän treeneihin, koska omantasoiseen ryhmään ei vaihtajaa löytynyt. Täytyy kyllä todeta näin jälkeenpäin, että meille ja erityisesti minulle teki hyvää palata ns. perusasioihin! Harjoittelimme yksittäisellä esteellä päällejuoksuja sekä kävimme läpi kontaktien ja keppien tilaa. Danalla on aina aika ajoin fiilinki kateissa radalla, enkä ole siihen hyvää korjauskeinoa keksinyt. Se kyllä tekee, mutta _passion_ puuttuu. Tämä näkyy erityisesti kepeillä ja A:lla. Kepeillä Dana hölkkäilee eteenpäin ja tipahtaa todella herkästi niiltä pois. A-esteellä Danalla on taas tapana jäädä joko sinne harjalle notkumaan tai sitten puolihuolimattomasti "tipahtaa" pois kakskakkosesta. Mari osasi antaa oikean lääkkeen vaivaan: naksutin!
Kepeillä Mari painotti rehellisen kannustamisen merkitystä. Koiraa pitää aidosti ja rehellisesti kannustaa pujottelemaan nopeammin ja hyvällä asenteella. Ei haittaa, jos joku väli jää pujottelematta, homma jatkuu. Ja muista keppiväleistä riippumatta, jos koira pujottelee viimeisen välin oikein, siitä naksutetaan. Koira saa lisää itsevarmuutta, se kestää toistoja enemmän ja kepeistä tulee kiva este. Uskokaa tai älkää, niin muutos näkyi heti! Dana sai vauhtia lisää ja sattuipa väliin muutama puhdaskin suoritus kaikilla kahdellatoista kepillä :).
Treeneissä emme A-estettä edes tehneet, mutta Mari palautti meidät puomilla ruohonjuuritason harjoituksiin. Eli koira laitetaan suunnilleen puoleenväliin puomin alastulolle ja lasketaan siitä kontaktille. Siinä sitten naksuttimen ja palkan kanssa (meillä nami) pelataan ns. nokkimispeliä. Vapautus kontaktilta tehdään neutraalisti. Eli muistellaan yhdessä koiran kanssa, mikä on paras juttu kontakteilla. Ei se, että sieltä pääsee pois, vaan se, että saa olla siellä kakskakkosessa. Dana tykkäsi tästä harjoituksesta.
Kävin torstaiaamuna sitten omatoimitreenaamassa Evidensia Areenalla ja kokeilin siellä huvikseni, miten naksuttelu vaikuttaisi Danalla A:n suorittamiseen. Teimme A:n kerran sivusta ja hetken kontaktia naksuttelin ja palkkailin. Sitten kokeilimme kokonaisen esteen. Dana teki mallisuorituksen. Täysillä harjan yli ja täydellinen 2on2off ilman epäröintiä! Olisi tehnyt mieli riemusta kiljua. Näin pienestäkö se oli ollut kiinni?
Lauantaina meillä oli taas Activella ohjatut treenit, joissa teemana olivat yhä päällejuoksut. Tällä kertaa teimme niitä myös kepeille ja kontakteille. Dana oli ihan huippu! Teki hyvällä sykkeellä kaikki harjoitukset. Kontaktit olivat kaikki hyviä, kepeilläkin pärjäsimme kahdella lopussa olevalla ohjurilla. Tällä riemulla ei ole loppua :D. Kiitos naksutin ja kiitos Mari <3.
Milon kanssa olemme kerinneet tässä kuussa käydä kolmet kilpailut, eikä loppua tuplanollan metsästykselle näy. Hypäreiltä on kaikissa kisoissa tullut nolla (jee!), mutta agilityradat onnistumme koirakkona aina jotenkin ryssimään. Joko a.) minä olen kämmäillyt jonkun ohjauksen tai b.) Milo on kämmäillyt juoksu-A:n. Turhautumiselta ei ole voitu välttyä, koska tavallaan joka kerta nollarata on ollut lähellä ja itse rataprofiilit eivät meille liian vaikeita ole olleet.
Nyt tuosta Danan naksuttimen tuomasta tuloksesta inspiroituneena aloin Milollakin sitä käyttää enemmän. A-esteellä olenkin sitä käyttänyt, mutta nyt myös puomilla ja keinulla. Jospa niihin varmuutta pikkuhiljaa tulisi :). A-esteelle Mikko antoi ohjeeksi, että kehikko/merkki pitää olla aina treenatessa paikoillaan ja kun A:ta erikseen treenaan, pitää etupalkka olla yhden hypyn takana, että Milolla on selkeä fokus eteen, ei minuun. Mahdollisimman objektiivisesti arvioituna, virheitä on viime aikoina ollut treenatessa vähemmän.
Ja vaikka nyt vähän ehkä negatiivisen oloinen oli tuo äskeinen tilannekatsaus Milon treenaamiseen, niin on meillä hyviäkin hetkiä ollut. Viime torstaina tehtailtiin Milon kanssa ihan älyttömän hieno nollarata treenien päätteeksi ja yläfemmat päästiin koutsin kanssa heittämään. Puomi - no problem, keinu - no problem, A - no problem (!) ja keppien sivuirrotus - no problem. Huippufiilis jäi :).
Eilen oltiin sitten poikkeuksellisesti Danan treeneissä Milon kanssa, koska aihe oli sama kuin lauantaina ja ajattelin, että päällejuoksutreeni tulisi tarpeeseen myös Milolle. Se sieti kontakteilla päällejuoksut paremmin kuin odotin. A:lla meillä oli merkkitikku apuna, mutta keinu ja puomi sujuivat sellaisenaan. Kepeillä käytin etupalkkaa ja ainakin sen kanssa Milo ei päällejuoksusta hämmentynyt. Suurin haaste Milolle oli tehdä töitä siten, että kolme muuta koiraa treenaa ihan vieressä :D. Huomasi, ettei toviin ole tuollaista häiriötä meillä ollut, koska käytännössä aina noissa kolmosten treeneissä tehdään yksitellen tai ainakin isommassa tilassa. Selvisimme kuitenkin haasteesta!
Kirjaanpa tähän vielä opiskeltavia asioita, vaikka ei tuo lista hirveästi ole muuttunut sitten viimeisen.
Dana: viimeisen keppivälin naksuttelu, kontaktipeli oikeastaan kaikilla kontakteilla.
Milo: juoksu-A etupalkalla, merkillä/kehikolla ja naksuttimella oikeiden suoritusten vahvistus, kontaktipeli erityisesti puomilla sekä kepeille lähetykset 10 m etäisyydeltä (alkuun lyhyempikin matka riittää).
Tässä vielä muutama kisakuva maaliskuun Active Dogs RY:n kilpailuista :). Kuvaajana Jarmo Risto.
 |
| © Jarmo Risto |
 |
| © Jarmo Risto |
 |
| © Jarmo Risto |
Kommentit
Lähetä kommentti