Talviterveiset

Aikaa on taas pääsyt kulumaan kohtuuttoman paljon edellisestä kirjoituksesta. Joulu oli ja meni. Vuosikin kerkesi vaihtua. Molemmat toteutettiin meillä rauhallisissa merkeissä. Heti vuoden vaihteen jälkeen kävin muutaman päivän visiitillä vanhempieni luona Lappeenrannassa. Siellä koirat saivat viettää lomaa kaupungin hälinän ulkopuolella. Päivät kuluivat lähinnä metsässä lenkkeillessä ja äitini ruoista nauttiessa.

Loppiaisen jälkeen piti sitten palata ruotuun sekä opintojen että koiraharrastusten suhteen. Kajaanin tamminäyttely järjestettiin 10.-11.1. ja sinne lähdettiin arvostelua hakemaan Danan kanssa. Pallohalli oli tuttuun tapaan aivan tupaten täynnä ja kääpiöpinserikehä oli ikävästi sijoitettu yhden hallin sivuoven viereen, joten ei siellä liikaa lämpöäkään päässyt valittamaan. Danalla oli onneksi häkissään lämmikkeitä riittämiin, niin jaksoi neiti esiintyä mallikkaasti kehässä, kun oma vuoro tuli. Juniorinarttuja oli vain kolme. Danan tulos oli JUNERI, JUK2 ja SA seuraavanlaisella arvostelulla: Very nice bitch with nice proportions. Well muscled. Excellent head and expressions. Beautiful topline. Could be more wide. Kaikkien narttujen loppukehässä ei enää lisäpalkintoja tullut, mutta olin Danaan erittäin tyytyväinen. Tällä hetkellä näyttelyissä on selkeä trendi sen suhteen, että ruskeat jäävät mustien taakse, joten tuosta SA:sta saa olla kiitollinen. Danasta oli kiva huomata jälleen kerran sen into esiintyä. Sillä on kauniit liikkeet ja ilmeikäs pää. Lisäksi Dana ei turhia stressaa kehän laidalla.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli sitten vuorossa Milon kanssa oman seuran viralliset agilitykilpailut. Meillä oli nousu kolmosiin kiinni siitä kuuluisasta viimeisestä LUVA:sta, joten voin sanoa, että jo kilpailua edeltävä iltana jännitti. Itse kisa-aamu menikin sitten oksennellessa. Toivon todella, että tämä mahan näin voimakas reagointi jännitykseen ei ala yleistyä! Kakkosten radat tuomaroi Timo Teileri ja päivä aloitettiin hypärillä. Rata ei ollut mitenkään itsestään selvyys, vaan vaati ohjaajalta tarkkaa radanlukutaitoa sen suhteen, kuinka koira sen näkee. Rataantutustumisessa itselleni jäi pari kohtaa avoimeksi niin, että käytettävissä oli kaksi mahdollista ohjauskuviota ja valinta täytyi tehdä vasta radalla, kun tiesi, kuinka kovaa Milo liikkuisi. Myös keppikulma oli haastava. Radalle lähdettiin nollatulos takaraivossa hakaten ja varmisteluksihan se meni. Milo ei liikkunut läheskään samaa vauhtia kuin treeneissä johtuen siitä, että ohjaaja muistutti varmasti sen silmissä enemmän rautakankea. Varmistellen tai ei, kaikki suunnittelemani ohjauskuviot onnistuivat, tärkeimpinä vekkaus ennen keppejä, jolloin sain keppikulman Milolle reilummaksi ja pakkovalssi keppien jälkeen. Tuota pakkovalssia keppien jälkeiselle hypylle mietin pitkään ratiksessa, koska toinen mahdollinen vaihtoehto, jos en pakkovalssiin olisi ehtinyt, minulla oli päällejuoksu. Tällöin kuitenkin jatkon kannalta olisin joutunut tekemään putkelle poispäinkäännön, jota emme Milon kanssa ole kovin paljon harjoitelleet. Tuloksena voittonolla, viimeinen LUVA, sertifikaatti ja menolippu kolmosiin. Loppukisapäivän sain sitten katsella kavereiden suorituksia Teilerin agilityradoilla, jotka eivät nekään olleet helpoimmasta päästä, vaikka todella mukavilta radoilta ainakin sivusta katsottuna näyttivät. Paljon oli sellaisia kohtia, joita olisi kiva treeneissä kokeilla ja päästä testaamaan erilaisia ohjauskuvioita ja niiden toimivuutta.

Luokkanousun ja kisojen jälkeen ollaan keskitytty treenailemaan. Danan kanssa aloitettiin tammikuun toisella viikolla Active Dogilla agilityn alkeiskurssi. Valmistelevan kurssin opit siirrettiin oikeille agilityesteille, fokusointia ja esteille imua on harjoiteltu jo tutuilla hypyillä ja putkilla. Uusia tuttavuuksia ovat puolestaan olleet kepit, keinu ja pussi. Olen joka keskiviikko saanut huomata, että pikkuhiljaa Danasta on kasvamassa hieno aksakoira. Vielä sillä ei keskittyminen riitä useisiin toistoihin ja välillä mielenkiinto tekemiseen lopahtaa hetkellisesti, mutta se ei ole kuitenkaan menoa ja kehitystä haitannut. Tämän asian tiedostaminen on kuitenkin tärkeää, koska hyvin nopeasti koiralta saa tapettua innokkuuden lajiin, jos se menee liian verenmaku suussa -tekemiseksi. Ja koska meillä ei Danan kanssa ole hoppu kisakentille, olen jo nyt päättänyt, että tämän alkeiskurssin jälkeen pidän vähän taukoa, jolloin Dana saa miettiä jo oppimaansa sekä kasvaa vielä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kesän voin sitten treenailla sitä omatoimisesti ja syksyllä voimme hakea taas treeniryhmään.

Milon kanssa meillä on nyt viikoittaisten ohjattujen treenien lisäksi ollut kisojen jälkeen jo parit keppi- ja kontaktisulkeiset. Kepeille Milo tarvitsee lisää varmuutta niiden itsenäiseen suorittamiseen. Milo kyllä tekee kepit hyvin, jos minä etenen sen vierellä suhteellisen lähellä. En kuitenkaan voi liikkua kovin paljon sivusuunnassa ja luottaa, että Milo silti suorittaa kepit loppuun. Tätä ollaan treenailtu etupalkalla ja uskon, että tulosta saadaan, kun vaan jaksan olla kärsivällinen. Kontakteilla Milolla on yhä tapana varastaa alastulosta ennen kuin annan sille luvan lähteä liikkeelle. Nyt ollaan kuitenkin edetty siihen, että se kyllä tietää, että sen olisi toivottavaa pysähtyä 2on2off-asentoon, mutta se vielä kyseinalaistaa, onko se aivan pakko. Sain eilen hyvän vinkin toiselta kouluttajaltamme tähän. Tähän asti olen aina palkannut Milon namilla, kun olen korjannut sen virheen. Eli kun se lähtee liikkeelle alastulosta ilman lupaa, palautan Milon oikeaan asentoon ja palkkaan namilla. Kouluttajamme neuvoi, että kannattaa ennemmin tehdä niin, että jos koira varastaa alastulolta, palauttaa sen oikein, mutta kehuukin koiraa vain sanallisesti. Tämän jälkeen vapauttaa koiran kontaktilta ja ottaa koko kontaktin alusta uudelleen. Jos koira uudella yrityksellä jälleen varastaa, taas korjaus ja vain sanallinen kehuminen. Jos ja kun koira sitten suorittaa kontaktin oikein, eli ei varasta, niin sitten palkataan herkulla. Tämä laitetaan meillä testiin heti viikonloppuna!

Eipä tällä erää muuta. Ensi viikolla meillä olisi ensimmäiset kisat kolmosissa. Niistä lisää sitten myöhemmin! Loppuun vielä muutamia otoksia alkuvuodelta :).

Dana juniorinarttukehässä Kajaanin tamminäyttelyssä.

SA:n arvoinen minimimmi.

Milo ylpeänä sertifikaattipalkintojensa kanssa.

Väsynyt agiliitäjä kilpailujen jälkeen.