Puolen vuoden catch up

Mietin tuossa yksi päivä blogiani ja hetken jopa harkitsin, että ehkä minun pitäisi laittaa tämän suhteen pillit pussiin, kun tuntuu, ettei aika yksinkertaisesti riitä päivittelyyn. Mutta tänään taas pitkästä aikaa koin jonkinlaisen inspiraation, kun kotiharjoittelut koirien kanssa meni nappiin ja ulkonakin on niin huono sää, että istahdan mielummin hetkeksi alas päivittelemään meidän kuulumisiamme kuin lähden tuonne loskaan lenkkeilemään.

Mistähän sitä aloittaisi. Ehkäpä Milon agilitykuulumisista, koska niihin tuo viimeisinkin postaus tuolta huhtikuulta keskittyi. Tosiaan alkukeväästä starttasimme ensimmäisissä virallisissa kisoissamme ja siitä eteenpäin oikeastaan kuukausittain kävimme kisoissa tässä lähiseudulla. Kepit tuottivat yhä haasteita radoilla. Minä onnistuin kehittämään niihin itselleni aivan suunnattoman rimakauhun, enkä vaan uskaltanut luottaa Miloon. Tämä ei tietenkään auttanut koiraa, jolle kepit vielä itselleenkin olivat epävarmat ja aina sieltä kepeiltä vähintään se vitonen tuli, kun oikea aloitusväli ei tahtonut löytyä. Kun kesäkausi OKK:lla alkoi, omatoimitreenaaminen helpottui, kun itse tein vuorotyötä. Aamulla oli kentällä hiljaista ja sai rauhassa keskittyä omiin ongelmakohtiin. Teimme melkein viikoittain keppisulkeisia, joissa lähettelin Miloa eri suunnista hyppyjen ja putkien kautta kepeille. Lopussa odotti aina namipalkka lautasella. Pikkuhiljaa sisäänmenot kepeille varmentuivat ja uskalsin antaa Milolle vapauden suorittaa kepit itsenäisesti menemättä itse liian lähelle. Tässä sain taas kerran huomata, että agilitykoira saa suurimman riemun tekemisestä, kun se saa itse oivaltaa ja onnistua. Sieltä se itsevarmuus sitten siihen suorittamiseen tulee. Ihan perusasia sinänsä, mutta tuppaa ainakin itsellä unohtumaan helposti. 

Helteinen Kokkola ja KLAG.

Heinäkuussa lähdimme Kokkolaan KLAG:iin koko viikonlopuksi. Helteinen viikonloppu sisälsi neljä rataa, itse asetin hiljaisen tavoitteen, että nyt se nollatili olisi saatava auki. Ja kyllähän se sieltä irtosi! Vähän ehkä takkuisesti, mutta kuitenkin. Olin erittäin tyytyväinen Miloon ja sen suorituksiin kaikilla radoilla, koska vauhtia alkoi olla selkeästi enemmän ja liikkumisemme radoilla oli sujuvaa. Etenimme yhdessä. Heinäkuun lopulla oli sitten OKK:n omat iltakisat. Kaksi rataa, molemmilta nollatulos, jälkimmäiseltä voitto, sertifikaatti ja menolippu kakkosiin. Nyt olivat palaset loksahtaneet paikoilleen.

Kakkosten radoille uskaltauduimme heti elokuussa. Sinänsä kaikki toimi hyvin, mutta paljon tuli tehtyä hölmöjä kämmejä, joiden takia nollatulokset jäivät saamatta. Parhaiten jäivät mieleen Milon kontaktivarastelut yhdellä radalla sekä puomin että A-esteen alastuloilla. Ykkösten radoilla ehdin vielä hyvin hidastaa itse vauhtia kontaktin lopussa ja sillä varmistaa, että Milo varmasti ottaa kontaktin. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa konkreettisesti malta pysähtyä 2on2off-asentoon kontaktin alastuloon ja nyt, kun minun pitäisi voida jatkaa matkaa reippaammin kontaktin ohi, Milo keksikin, että hän voi loikata vähän sieltä ylempää alas. Syyskuun OKK:n kisoissa sain oikeastaan huomata saman asian, joten kontaktit pääsivätkin sitten niiden kisojen jälkeen meillä tehosyyniin.

Syyskauden pääsimme korkkaamaan tuliterällä Animagi Areenalla. Päätin nyt pitää hetken mietintätauon kisoista ja seuraavat startit ovat vasta marraskuussa. Tämän kauden aikana olisi tarkoitus hioa keppejä sillä lailla varmemmiksi, että Milo alkaisi sietää minulta vähän vapaampaa liikkumista radalla sillä aikaa, kun se itse suorittaa keppejä. Tällä hetkellä olen vielä melko sidottu juoksemaan sen rinnalla keppien lähellä. Sitten niiden kontaktien kanssa aloitimme nenäkosketuksen opiskelun. Vaatimuksena on, että joka kerta, kun Milo tulee kontaktin alastulolle, sen on mentävä 2on2off-asentoon ja kosketettava nenällä maata. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että "tassut"-käskyllä, Milo hakeutuu oikeaan asentoon, koskettaa nenällä maata ja saa siitä palkan. Lisäksi meillä on vähän kauempana kontaktipinnasta etupalkka, jonka Milo saa vapautuskäskyn jälkeen. Ohjauskuvioarsenaalia pitäisi myös kasvattaa tässä pikkuhiljaa, että työnsarkaa ihan varmasti riittää vuoden loppuun.

Palkintosaalis heinäkuun iltakisoista.

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset ja tämän hetken tavoitteet Milon kanssa. Siirrytäänpä tähän nuorempaan tapaukseen. Dana sai oikeastaan kesän loppuun kasvaa melko rauhassa. Tietysti perusasioita, kuten odottamista, istumista, seisomista ja luoksetuloa, harjoiteltiin ahkerasti arjen askareiden ohessa. Se oppi vähän kuin huomaamatta monta asiaa. Kisareissuilla Dana kulki tietysti aina mukana ja sai hyvää treeniä hälinään. Oulun keskustassa pyrimme käymään säännöllisesti ja esimerkiksi Stockmannin alakerta on tullut Danalle jo hyvin tutuksi :). Mätsäreissä kävimme myös mahdollisuuksien mukaan ja jonkin sortin luonnonlahjakkuus tuo pieni neiti on, pääsimme näet palkinnoille joka kerta. Elokuussa Limingassa järjestettiin epäviralliset pentunäyttelyt ja siellä Dana hurmasi tuomarin siinä määrin, että ROP ja KP saatiin kotiintuomisiksi. Seuraavana kulmantakana odottelevat Jyväskylän kv-näyttelyt marraskuun toisena viikonloppuna.

Syyskuussa alkoi sitten haku Active Dogin treeniryhmiin ja koetinpa onnea päästä Danan kanssa mukaan agilityyn valmistelevalle kurssille. Kurssi on ensisijaisesti suunniteltu nuorille koirille, joiden kanssa on tarkoitus aloittaa agilityharrastus, kun koiran ikä siihen riittää. Kurssilla on tarkoitus harjoitella sellaisia asioita, joita voidaan myöhemmin soveltaa agilityyn ja hyödyntää esimerkiksi kontakteja opiskellessa. Myös helpoimpiin esteisiin päästään tutustumaan. Nämä Active Dogin kurssit ovat todella suosittuja ja uutena niihin voi olla joskus hankala päästä, mutta meillä kävi tuuri ja ryhmäpaikka irtosi. Meillä on yt kahtena keskiviikkona ollut treenit ja uutta asiaa on tullut niin paljon, että täytyy melkein muistiinpanot joka kerrasta kirjoittaa, että tulee sitten varmasti kaikkea kotonakin harjoiteltua. Parasta tässä kurssissa on se, että monta uutta oppia voin soveltaa myös Miloon! Tämä on niin hieno tunne, kun saa kokea näitä ahaa-elämyksiä, eikä tarvitse jokaista virhettä toistaa, joita Milon kanssa silloin aikanaan tuli tietämättömyyttään tehtyä.

Eniten taisin ennen kurssin alkua kuitenkin jännittää sitä, onko tuosta Danasta mihinkään. Johan se on moneen kertaan lyhyen elämänsä aikana väläytellyt selväpäisyyttään ja halua työskennellä yhdessä, mutta uusi halli, vieraat koirat ja se todellisuus, että niitä töitä on oikeasti alettava tehdä, saattaisivat hyvinkin olla yllätys nuorelle koiralle. Halusin kuumeisesti tietää, oliko viimetalvinen pitkä pennunetsintäurakka onnistunut. Ja näin kahden kurssikerran jälkeen voin sanoa, että en minä pusikkoon mennyt, kun Danan omaksi koirakseni valitsin. Se omaksuu nopeasti uusia asioita ja nauttii selvästi siitä, kun saa touhuta yhdessä. Kun johonkin uuteen juttuun on alettu tutustua, sen silmistä oikein näkee, kun pienessä päässä raksuttaa, että miten sen namipalkan itselleen tällä kertaa saakaan :). Ja toisten koirien läsnäolo ei ole haitannut yhtään. Muut saavat touhuta omiaan, Danan keskittyy hienosti meidän sen hetkiseen harjoitukseen. Mahtava koira, ei voi muuta sanoa, ja vaikka oma kehu saattaakin vähän haista, niin haiskoon!

Voisin tähän loppuun laittaa vielä lyhyesti nuo meidän kahden viime kerran opit, niin pysyn itse hyvin kartalla, missä mennään. En tähän sen tarkemmin ala kuvailemaan, mitä mikäkin tarkoittaa, mutta kysyä saa, jos jokin enemmän kiinnostaa :).

16.10. Paikallaanolo, jalkojen välissä istuminen sekä edellä mainittujen yhdistäminen. Palkkaan fokusointi. Putki. Seuraavalle kerralle mukaan naksutin ja nenäkosketustarketti.

23.10. Nenäkosketus. Siivekkeen/tolpan kierto. Paikallaanolo. Koiran viisi venyttelyliikettä. Hypyn yhdistäminen palkan fokusointiin. Seuraavalle kerralle mukaan laatikko, jossa koira mahtuu seisomaan.

Tässäpä tärkeimmät tällä erää. Lopuksi vielä kuvasaastetta viime kuukausien ajalta. Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!