Aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa!
Agilityn saralla on ollut parin viime viikon aikana niin paljon ohjelmaa, että pakko välillä kirjoitella tänne jonkinlaista koontia siitä, mitä on jäänyt käteen ja mitä petrattavan varaa löytyy. Anaali-impaktion takia vietetty parin viikon tauko oli tehnyt hyvää ja tuntuu, että nyt treenit taas kulkevat paremmin.
Maaliskuun viimeisenä perjantaina Henna oli tehnyt meille oikein mukavan radan Lakeuden koiraharrastajien treeneihin. Mukana olivat kaikki kontaktit ja kepit. Milo toimi erinomaisesti koko ajan, omat ohjauskuviot vaativat hienosäätöä senkin edestä. Kontakteille olen nyt ottanut käyttöön sanan "tassut" "odottaa" sijasta ja kotona olemme laudanpätkällä treenailleet 2on2offia ahkerasti. Lisätreeni on kuitenkin tarpeen, koska radalla Milon vauhti ei vielä tahdo pysähtyä kontaktien alastulolla. Henna sanoi, että pari herkkupalaa kontaktien alastulossa pitäisi riittää pysäyttämään se oikeaan kohtaan. Muutamilla toistoilla homma alkoi sujua, joten näitä lisää. Ja tosiaan kontakteilla minun ei pidä alkaa hissutella siellä alastulolla, vaan reippaasti jatkaa eteenpäin, että Milo pikkuhiljaa oppii, ettei niitä kontakteita varasteta, vaikken minä vauhtia hidastakaan.
Itse rata onnistui melko hyvin. Lähtö vaati toistoja, kun omat jalat tuntuivat koko ajan olevan väärinpäin. Ideana lähdössä oli se, että mennään ottamaan koira vastaan kakkoshypyn putken puoleisen siivekkeen kohdalle. Seisotaan vasen kylki koiraa kohti, rintamasuunta kakkoshypyn siivekkeeseen päin. Koira otetaan vastaan vasemmalla hypyllä. Kun koira lähestyy kakkoshyppyä, lähdetään peruuttamaan taakse siten, että vasen jalka astuu oikean eteen samanaikaisesti, kun koira vasemmalla kädellä ohjataan hypylle. Vielä kun mukaan lisätään pieni niiaava liike, saadaan mukaan jarru, jolla koiran saa kuulolle, eikä se rynni A-esteelle. Kun koira sitten hyppää kakkoshyppyä, otetaan askel oikealla jalalla taakse, lähdetään kääntämään rintamasuuntaa kolmosputkea kohti vasemman olan kautta ja koira napataan hypyltä matkaan oikealla kädellä. Siitä koira sitten pukataan putkeen ja ei muuta kuin eteenpäin! Äärettömän toimiva ohjauskuvio ja ainakin Milo luki sen hienosti, kun vain sain oman rytmityksen kohdalleen. Tärkeintä oli seisoa riittävän lähellä kakkoshypyn siivekettä, että käytettävissä olevien kahden askeleen aikana ehti hyvin pois koiran tieltä. Keppikulma onnistui reilulla jarrulla hyvin ja A-esteelle oli vekattava, ettei tulokulma putkelta ollut liian jyrkkä. Toinen haastava kohta meille, tai lähinnä minulle, oli A-esteen jälkeinen hyppy. Siinä alku menee käytännössä samoin kuin kakkoshypyllä. Rintamasuunta puomille, koira otetaan vastaan vasemmalla kädellä, käännytään etukautta kohti hyppyä nro 11 ja koira työnnetään hypyn yli oikealla kädellä. Tämän jälkeen täytyy vielä tehdä vastakäännös oikean kautta ympäri, että koira kääntyy reilusti puomille, eikä syöksy seiskaputken väärään päähän. Muutaman kerran piti tätäkin tehdä, että sain oman liikkeen sujuvaksi. Kaiken kaikkiaan tuli taas paljon oivalluksia ja hauskaa oli jälleen kerran havahtua siihen, kuinka hyvin tuo oma kääkkä lukee ohjausta :).
Heti seuraavana päivänä ajoimme jo aamusta hallille Reetta Rounalan koulutukseen. Reetta treenaa itse Activella ja kilpailee bordercolliensa kanssa kolmosissa. Hän tuli pitämään OKK-laisille kahden päivän koulutusta ja ratana meillä oli kevyt 28 esteen setti, joka oli ollut edellisenä viikonloppuna Kuopiossa opetusratana koulutuksessa, jossa Reetta oli itse ollut oppimassa. Niinpä meille oli luvassa uunituoreita oppeja vähän etelämpää. Pätkissä rataa edettiin ja mukaan tarttui pari uutta ohjauskuviotakin. Kakkoshypylle twist, vitoselle päällejuoksu, kutoselle jaakotus. Puomille lähdettäessä koiraa piti uskaltaa jäädä odottamaan, että puomille päästiin etenemään yhdessä, eikä houkutteleva putkensuu imenyt koiraa sisäänsä.
Keppikulma oli vaikea. Me otimme kepit erikseen. Harjoittelimme sellaista, että koira jätetään kasihypyn alastulon kohdalle ja se vedetään niistolla oikeasta keppivälistä kepeille. Tässä kohtaa ohjaaja seisoo siten, että hänellä on oikea jalka toisen keppivälin kohdalla, oikea käsi kiertää toisen keppivälin kautta ensimmäiseen keppiväliin ja katse on koiraan. Selkä on keppeihin päin. Kun koira tulee kepeille, lähdetään liikkumaan pois sen tieltä siten, että yhdellä askeleella peruutetaan taakse, rintamasuunta kääntyy keppeihin päin ja jatketaan keppien oikealla puolella. Samalla ohjaavaksi kädeksi vaihtuu vasen. Varsinkin alussa, kun tällainen keppiohjaus on koiralle vieras, koiran voi ikään kuin opastaa vielä kolmanteen keppiväliin oikealla kädellä. Rataa ja sen jatkoa ajatellen tämä ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu, koska olisi hyvä päästä vaihtamaan oma puoli jo enne keppejä niiden vasemmalle puolelle, mutta hyvä tämä oli harjoitella. Hypylle nro 16 edettiin ilman sen suurempia kuvioita. Hypyllä nro 16 ohjausvaihtoehtoina olivat oikeastaan helikopteri, twist ja saksalainen. Tämä helikopteri oli aivan uusi tuttavuus, joten sitä oli päästävä koittamaan. Ideana helikopterissa on, että koira ohjataan takakiertoon vasemmalla kädellä, koiran kiertäessa hyppyä ohjaaja pyörähtää oman akselinsa ympäri 360 astetta liikkuen samalla sivusuunnassa pois koiran tieltä, ottaa koiran matkaan vasemmalla kädellä ja yhdessä sitten edetään putkelle. Helikopteri osoittautui todella hyväksi ohjauskuvioksi, jonka koira lukee ilman sen kummempia harjoitteluita puhtaasti. Sen etuna on jatkuvan liikkeen tuoma sujuvuus. Ohjaajan on vain tärkeä pyörimiseltään muistaa, kummalla kädellä hän koiran ottaa vastaan. Helikopterissa se on aina sama käsi kuin se, jolla koira ohjataan takakiertoon, kun twistin ja saksalaisen tapauksessa se on vastakkainen. Hypylle nro 19 jaakotus ja nrolle 21 persjättö heti, kun koira on ohjattu takakiertoon. Hypylle nro 26 jatkoa ajatellen ainoa järkevä ohjaus oli sylkkäri-valssi, jolla koiran sai tuotua pois hyppyneliön sisältä ilman virhehyppyjä. Ennen putkea nro 27 oli vielä tehtävä toinen valssi, että koiran sai työnnettyä putkeen oikealla kädellä.
Reetta on kannustava ja kärsivällinen kouluttaja, joka osasi ainakin meille antaa uusia palasia jatkoa varten. Yleisiksi ohjeiksi hän antoi minulle, että jos Milo yrittää varastaa lähdössä, niin siitä saa ärähtää ihan kunnolla, mutta jos se tekee jonkin virheen radan aikana, en saa turhautua, koska mitä luultavimmin olen itse tehnyt ohjausvirheen. Hän myös neuvoi kehumaan enemmän Miloa silloin, kun se odottaa kiltisti lupaa lähteä liikkeelle joko lähdössä tai kontakteilla. Tällä hetkellä olen lähinnä kieltänyt sitä, kun se liikkuu ilma lupaa, mutta en kehunut, kun se odottaa. Positiivisen kautta siis tämäkin jatkossa :). Reetta sanoi myös, että Milosta näkee, että se nauttii eniten, kun se saa edetä vauhdikkaasti esteeltä toiselle ilman liian tiukkapipoista ja varmistelevaa ohjausta. Minun täytyy vain luottaa siihen, että se osaa ja antaa sille tilaa edetä. Reetan sanoin "nämä ovat tykkejä, kun niiden vain antaa mennä".
Loppuun vielä pikainen kertaus viime maanantain ja samalla maaliskuun viimeisiin treeneihin. Hankalimmaksi kohdaksi radalla osoittautui kakkos- ja kolmoshypyn väli. Milo haki monta kertaa kolmoshypyn väärän puolen, kiitos minun epämääräisen ohjauksen. Onnistunut suoritus tuli muistaakseni siten, että otan oman lähtöpaikkani kakkoshypyn taaemman siivekkeen vierestä, enemmän alastulon puolelta ja seison rintamasuunta Miloa kohti. Otan Milon lähdöstä vastaan vasemmalla kädellä, ja kun olen varma, että se hyppää kakkoshypyn oikealta puolelta, peruutan pari askelta, käännän rintamasuunnan etukautta ympäri ja vaihdan ohjaavaksi kädeksi oikean. Tämän jälkeen vien rintamasuuntari reilusti kohti nelosputkea ja, kun Milo on edennyt riittävän pitkälle putken ja kolmoshypyn väliin, työnnän sen oikealla kädellä kolmoshypyn yli. Tässä kohtaa moni muu ryhmäläisemme teki onnistuneen takaleikkauksen kakkos- ja kolmoshypyn väliin, mutta Milolla takaleikkaus ei ole kovin vahva ja se kääntyi kolmoshypyn jälkeen useamman kerran oikealle, eikä vasemmalle, niin kuin olisi pitänyt. Sen harjoittelu on meillä oikeastaan siksi jäänyt vähemmälle, että Milon vauhti tippuu huomattavasti heti, kun minä jään sen taakse. Mutta luulen, että mitä pidempää lajia harrastamme, sitä enemmän sen vauhti kasvaa ja joskus tulevaisuudessa on hyvä, että takaleikkauskin löytyy ohjauskuviorepertuaaristamme. Takaleikkaus siis tehotreeniin!! Kutoshypyn jälkeen valssi, seiskahypyn jälkeen uusi valssi, ysihypyn takakierto päällejuoksulla ja kymppihypylle takaakierto vastakäännöksellä. Eipä oikeastaan muuta. Radan sivussa otimme kontaktiharjoituksia A-esteellä ja keppejä. Onnistuneet treenit tämänpäiväisiä OKK:n virallisia kisoja varten. Ja tosiaan, tämänpäiväiset kilpailut onnistuivat yliodotusten, koska nappasimme yhden voiton ja pari muutakin rataa olivat sujuvaa menoa. Kisoista kuitenkin lisää, kunhan saan videot itselleni ;).
 |
| Rata 28.3.2014 |
Itse rata onnistui melko hyvin. Lähtö vaati toistoja, kun omat jalat tuntuivat koko ajan olevan väärinpäin. Ideana lähdössä oli se, että mennään ottamaan koira vastaan kakkoshypyn putken puoleisen siivekkeen kohdalle. Seisotaan vasen kylki koiraa kohti, rintamasuunta kakkoshypyn siivekkeeseen päin. Koira otetaan vastaan vasemmalla hypyllä. Kun koira lähestyy kakkoshyppyä, lähdetään peruuttamaan taakse siten, että vasen jalka astuu oikean eteen samanaikaisesti, kun koira vasemmalla kädellä ohjataan hypylle. Vielä kun mukaan lisätään pieni niiaava liike, saadaan mukaan jarru, jolla koiran saa kuulolle, eikä se rynni A-esteelle. Kun koira sitten hyppää kakkoshyppyä, otetaan askel oikealla jalalla taakse, lähdetään kääntämään rintamasuuntaa kolmosputkea kohti vasemman olan kautta ja koira napataan hypyltä matkaan oikealla kädellä. Siitä koira sitten pukataan putkeen ja ei muuta kuin eteenpäin! Äärettömän toimiva ohjauskuvio ja ainakin Milo luki sen hienosti, kun vain sain oman rytmityksen kohdalleen. Tärkeintä oli seisoa riittävän lähellä kakkoshypyn siivekettä, että käytettävissä olevien kahden askeleen aikana ehti hyvin pois koiran tieltä. Keppikulma onnistui reilulla jarrulla hyvin ja A-esteelle oli vekattava, ettei tulokulma putkelta ollut liian jyrkkä. Toinen haastava kohta meille, tai lähinnä minulle, oli A-esteen jälkeinen hyppy. Siinä alku menee käytännössä samoin kuin kakkoshypyllä. Rintamasuunta puomille, koira otetaan vastaan vasemmalla kädellä, käännytään etukautta kohti hyppyä nro 11 ja koira työnnetään hypyn yli oikealla kädellä. Tämän jälkeen täytyy vielä tehdä vastakäännös oikean kautta ympäri, että koira kääntyy reilusti puomille, eikä syöksy seiskaputken väärään päähän. Muutaman kerran piti tätäkin tehdä, että sain oman liikkeen sujuvaksi. Kaiken kaikkiaan tuli taas paljon oivalluksia ja hauskaa oli jälleen kerran havahtua siihen, kuinka hyvin tuo oma kääkkä lukee ohjausta :).
 |
| Reetta Rounalan koulutus 29.3.2014 |
Keppikulma oli vaikea. Me otimme kepit erikseen. Harjoittelimme sellaista, että koira jätetään kasihypyn alastulon kohdalle ja se vedetään niistolla oikeasta keppivälistä kepeille. Tässä kohtaa ohjaaja seisoo siten, että hänellä on oikea jalka toisen keppivälin kohdalla, oikea käsi kiertää toisen keppivälin kautta ensimmäiseen keppiväliin ja katse on koiraan. Selkä on keppeihin päin. Kun koira tulee kepeille, lähdetään liikkumaan pois sen tieltä siten, että yhdellä askeleella peruutetaan taakse, rintamasuunta kääntyy keppeihin päin ja jatketaan keppien oikealla puolella. Samalla ohjaavaksi kädeksi vaihtuu vasen. Varsinkin alussa, kun tällainen keppiohjaus on koiralle vieras, koiran voi ikään kuin opastaa vielä kolmanteen keppiväliin oikealla kädellä. Rataa ja sen jatkoa ajatellen tämä ei välttämättä ole kovin toimiva ratkaisu, koska olisi hyvä päästä vaihtamaan oma puoli jo enne keppejä niiden vasemmalle puolelle, mutta hyvä tämä oli harjoitella. Hypylle nro 16 edettiin ilman sen suurempia kuvioita. Hypyllä nro 16 ohjausvaihtoehtoina olivat oikeastaan helikopteri, twist ja saksalainen. Tämä helikopteri oli aivan uusi tuttavuus, joten sitä oli päästävä koittamaan. Ideana helikopterissa on, että koira ohjataan takakiertoon vasemmalla kädellä, koiran kiertäessa hyppyä ohjaaja pyörähtää oman akselinsa ympäri 360 astetta liikkuen samalla sivusuunnassa pois koiran tieltä, ottaa koiran matkaan vasemmalla kädellä ja yhdessä sitten edetään putkelle. Helikopteri osoittautui todella hyväksi ohjauskuvioksi, jonka koira lukee ilman sen kummempia harjoitteluita puhtaasti. Sen etuna on jatkuvan liikkeen tuoma sujuvuus. Ohjaajan on vain tärkeä pyörimiseltään muistaa, kummalla kädellä hän koiran ottaa vastaan. Helikopterissa se on aina sama käsi kuin se, jolla koira ohjataan takakiertoon, kun twistin ja saksalaisen tapauksessa se on vastakkainen. Hypylle nro 19 jaakotus ja nrolle 21 persjättö heti, kun koira on ohjattu takakiertoon. Hypylle nro 26 jatkoa ajatellen ainoa järkevä ohjaus oli sylkkäri-valssi, jolla koiran sai tuotua pois hyppyneliön sisältä ilman virhehyppyjä. Ennen putkea nro 27 oli vielä tehtävä toinen valssi, että koiran sai työnnettyä putkeen oikealla kädellä.
Reetta on kannustava ja kärsivällinen kouluttaja, joka osasi ainakin meille antaa uusia palasia jatkoa varten. Yleisiksi ohjeiksi hän antoi minulle, että jos Milo yrittää varastaa lähdössä, niin siitä saa ärähtää ihan kunnolla, mutta jos se tekee jonkin virheen radan aikana, en saa turhautua, koska mitä luultavimmin olen itse tehnyt ohjausvirheen. Hän myös neuvoi kehumaan enemmän Miloa silloin, kun se odottaa kiltisti lupaa lähteä liikkeelle joko lähdössä tai kontakteilla. Tällä hetkellä olen lähinnä kieltänyt sitä, kun se liikkuu ilma lupaa, mutta en kehunut, kun se odottaa. Positiivisen kautta siis tämäkin jatkossa :). Reetta sanoi myös, että Milosta näkee, että se nauttii eniten, kun se saa edetä vauhdikkaasti esteeltä toiselle ilman liian tiukkapipoista ja varmistelevaa ohjausta. Minun täytyy vain luottaa siihen, että se osaa ja antaa sille tilaa edetä. Reetan sanoin "nämä ovat tykkejä, kun niiden vain antaa mennä".
Loppuun vielä pikainen kertaus viime maanantain ja samalla maaliskuun viimeisiin treeneihin. Hankalimmaksi kohdaksi radalla osoittautui kakkos- ja kolmoshypyn väli. Milo haki monta kertaa kolmoshypyn väärän puolen, kiitos minun epämääräisen ohjauksen. Onnistunut suoritus tuli muistaakseni siten, että otan oman lähtöpaikkani kakkoshypyn taaemman siivekkeen vierestä, enemmän alastulon puolelta ja seison rintamasuunta Miloa kohti. Otan Milon lähdöstä vastaan vasemmalla kädellä, ja kun olen varma, että se hyppää kakkoshypyn oikealta puolelta, peruutan pari askelta, käännän rintamasuunnan etukautta ympäri ja vaihdan ohjaavaksi kädeksi oikean. Tämän jälkeen vien rintamasuuntari reilusti kohti nelosputkea ja, kun Milo on edennyt riittävän pitkälle putken ja kolmoshypyn väliin, työnnän sen oikealla kädellä kolmoshypyn yli. Tässä kohtaa moni muu ryhmäläisemme teki onnistuneen takaleikkauksen kakkos- ja kolmoshypyn väliin, mutta Milolla takaleikkaus ei ole kovin vahva ja se kääntyi kolmoshypyn jälkeen useamman kerran oikealle, eikä vasemmalle, niin kuin olisi pitänyt. Sen harjoittelu on meillä oikeastaan siksi jäänyt vähemmälle, että Milon vauhti tippuu huomattavasti heti, kun minä jään sen taakse. Mutta luulen, että mitä pidempää lajia harrastamme, sitä enemmän sen vauhti kasvaa ja joskus tulevaisuudessa on hyvä, että takaleikkauskin löytyy ohjauskuviorepertuaaristamme. Takaleikkaus siis tehotreeniin!! Kutoshypyn jälkeen valssi, seiskahypyn jälkeen uusi valssi, ysihypyn takakierto päällejuoksulla ja kymppihypylle takaakierto vastakäännöksellä. Eipä oikeastaan muuta. Radan sivussa otimme kontaktiharjoituksia A-esteellä ja keppejä. Onnistuneet treenit tämänpäiväisiä OKK:n virallisia kisoja varten. Ja tosiaan, tämänpäiväiset kilpailut onnistuivat yliodotusten, koska nappasimme yhden voiton ja pari muutakin rataa olivat sujuvaa menoa. Kisoista kuitenkin lisää, kunhan saan videot itselleni ;).
Kommentit
Lähetä kommentti