Minne se kesä taas katosi?

Kyllä taas hävettää. Niin paljon, etten oikein edes kehtaa aloittaa kirjoittamista. Viimeisestä päivityksestä on kulunut aivan liikaa aikaa. Sinne se kesä taas hävisi. Ja syyskuukin. Mukavasti blogilla on ollut lukijoita siitä huolimatta, että mukakiireinen koiraharrastaja ei ole ehtinyt kuulumisia useammin kirjoittelemaan. No ehkä tämä tästä. Taas kerran.

Mitä meille Milon kanssa nyt sitten tällä hetkellä kuuluu? No heinä- ja elokuu hurahtivat minulla pitkälti töiden ja urheilun parissa. Kävin juoksemassa puolimaratonin neljän vuoden tauon jälkeen Kempeleellä elokuun puolessa välissä suht hyvällä ajalla (1:56:06), jonka jälkeen lähdin viettämään minilomaa Tallinnaan kavereideni kanssa. Koulu jatkui elokuun puolessa välissä, joten ajankäytön suunnittelu joutui oikeasti koetukselle elokuun lopulla, kun piti ehtiä töihin ja luennoille sekä harrastaa. Siitä ruljanssista selvittiin kuitenkin kunnialla.

Milon kanssa ollaan treenattu koko kesä aktiivisesti agilityä ja lenkkeilty. Eläinlääkärissä jouduttiin käymään kerran tulehtuneiden silmien takia ja tässä pari viikkoa sitten hammaskivenpoistossa. Viime viikonloppuna meillä oli Lakeuden koiraharrastajien järjestämä agilitykoulutusviikonloppu, jossa Kuopion vahvistukset Tanja Lehto ja Antti Kurvinen olivat meitä koulimassa parempaan suuntaan. Viikonloppu oli erittäin antoisa ja ajattelin sille ihan oman blogipäivityksen varata mahdollisesti heti huomiselle.

Syksyn ja tulevan talven suhteen meillä on treenit erittäin hyvällä mallilla. Saimme Milon kanssa peruutuspaikan Oulun koirakerhon eli OKK:n koulutusryhmästä, mitä luultavimmin pääsemme Lakeuden koiraharrastajien kilpailevien ryhmään ja sunnuntaille saatiin vielä oma hallivuoro kääpiöpinseriharrastajille Haukkukeitaalle. Tiedossa on siis paljon harjoittelutunteja, kun ohjattujen vuorojen lisäksi OKK:n jäsenyys mahdollistaa treenaamisen vapaavuoroilla. 

Tänään korkkasimmekin OKK:n talvikauden treenit. Ryhmä on tasoltaan kilpailuvalmiit/1-lk, joka ainakin näin ensikosketuksella vaikutti juuri sopivalta meille. Kepit ja keinu ovat Milolla yhä raakoja, joten hetki täytyy vielä malttaa virallisista kilpailuista pysyä poissa, mutta eiköhän me vuoden vaihteessa päästä silläkin saralla debytoimaan :) Tänään kouluttajamme halusi nähdä jokaisen koirakon tason teettämällä meillä suht helpon radan. Milolle parin päivän sulkeiset Tanjan ja Antin opissa olivat tehneet pelkästään hyvää ja se suoritti radan oikein mallikelpoisesti. Ohjaaja oli vähän jäissä parin huonosti nukutun yön jäljiltä, mutta Milo oli tänään anteeksiantavaisella tuulella.

Luulen, että tässä tuli nyt tärkeimmät kuulumiset kerrottua. Huomenna olisi tarkoitus mennä Oulunsaloon treenaamaan keppejä Tanjan ja Antin ohjeiden turvin. Palaan asiaan mitä pikimmiten!