Luonnetestissä
Eilen koitti vihdoin se päivä, kun Milon luonne pääsi viralliseen testiin Haukiputaalla. Olin oikeastaan aina haaveillut pääsystä Palveluskoiraliiton viralliseen luonnetestiin, mutta koska suurimpaan osaan testeistä ovat etusijalla palveluskoirarodut, eikä yhden päivän aikana arvostella kuin enintään kymmenen koiraa, olemme aina jääneet rannalle ruikuttamaan. Toukokuussa bongasin sattumalta Palveluskoiraliiton sivuilta, että täällä Oulussa luonnetestin järjestää kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Pohjois-Suomen Snautseri- ja Pinseriharrastajat ja etusijalla testiin olisivat snautseri- ja pinserirodut. Whipii!! Ilmoitin Milon mukaan heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä ja eilen koitti sitten totuuden hetki.
Luonnetestissä kaksi Kennelliiton hyväksymää luonnetestituomaria arvioi koiran käyttäytymistä erilaisissa demonstroiduissa tilanteissa, joissa koiran hermosto joutuu rasitetuksi. Joillakin palveluskoiraroduilla luonnetesti on ns. pakollinen, eli siitä on saatava hyväksytty arvosana, jotta koira voi esimerkiksi saada muotovalion arvon. Testiin ovat kuitenkin oikeutettuja kaikki Kennelliiton rekisterissä olevat puhdasrotuiset, tunnistusmerkityt ja rokotetut koirat, jotka ovat vähintään kaksi- ja enintään kuusivuotiaita. Kennelliitto rohkaisee viemään oman koiran testattavaksi, koska testi antaa tietoa koirasta, sen tavasta käyttäytyä tietyissä tilanteissa ja koulutettavuudesta. Lisäksi rotujärjestöt saavat lisämateriaalia rotumääritelmiä varten.
Luonnetesti koostuu yhdeksästä osasuorituksesta, joita arvioidaan joko erillisenä tehtävänä tai sitten koko testin ajan. Osasuorituksia ovat toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukausvarmuus. Testin loppupisteet vaihtelevat välillä -300 ja +300 pistettä. Olen koonnut alle infoa siitä, mitä jokaisessa osasuorituksessa arvioidaan ja millaisilla tehtävillä koiraa testataan. Kaikki kursivoitu teksti on suoraa lainausta Kennelliiton hyväksymistä luonnetestin säännöistä ja ohjeista. Linkki tiedostoon löytyy tämän blogipäivityksen lopusta.
Toimintakyky
Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan.
Toimintakykykoe uhan alla
Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. "kelkkakokeena". Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään asteittain piilosta lähemmäs koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää ihmiseltä, mutta toisesta suunnasta hahmo on täysin tunnistamaton. Siltä puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja haju. Koira luulee hahmon olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi. Täten syntyy ristiriitatilanne.
Alussa hahmon täytyy olla piilossa koiralta, joten se on sijoitettava pensaikkoon, mäennyppylän tai rakennuksen kulman taakse. Testiä valmisteltaessa tarkistetaan hahmon näkyvyys tulosuunnasta, koiran näkötasolta ja sijaintialueelta. Hahmo on laitettava paikalleen ennen koirakon saapumista testipaikalle. Yleensä hahmo on kiinnitetty pulkkaan tai jalaksille, jotta sitä voidaan vetää vähintään 25 m pituisen narun avulla. Narun avulla voidaan tehdä sivuliikkeitä hahmoa vedettäessä sekä vaihdella vetämisen nopeutta, eli säädellä uhan voimakkuutta.
Koetta aloitettaessa ohjaajalle annetaan toimintaohjeet. Ohjaajan tulee olla passiivinen ja ainoastaan pitää kiinni taluttimen päästä ja katsella vain lähestyvää kelkkaa, ei koiraa. Koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan aloitetaan hahmon liikuttaminen. Ensimmäisen kelkan nykäisyn tulee aiheuttaa ääni, joka kiinnittää koiran huomion. Kelkkaa vedetään uhan määrää säännöstellen koiran kestokyvyn mukaisesti. Paras tulos saadaan yleensä vaihtelevilla liikkeillä, esim. täydellinen liikkumattomuus, lyhyitä nykiviä liikkeitä, epäröiviä liikkeitä ja lopuksi hyökkäys kohti koiraa ohjaajan jalkojen viereen. Lopullisen hyökkäyksen jälkeen hahmo jää paikalleen ja seurataan koiran käyttäytymistä. Odotetaan, tuleeko koira itsenäisesti kelkan luokse. Mikäli koira ei tule, tuomari antaa ohjaajalle tarkemmat toimintaohjeet.
Kelkkakoe oli meillä testissä toisena osakokeena. Milo ensireaktio kelkkaan oli odotettavissa. Se seisoi hihna tiukalla lähestyvän kelkan ja minun välissä, mutta kun kelkka jatkoikin Milon lähestymistä hurjasta haukkumisesta huolimatta, kantti petti ja Milo siirtyi pikkuhiljaa minun taakse. Ennen kelkan lopullista hyökkäystä Milo veti taaksepäin niin paljon kuin jaksoi ja olisi kyllä ottanut ritolat, jos otteeni hihnasta olisi irronnut. Kelkkaa Milo suostui tulemaan haistelemaan vasta, kun olin kyykyssä kelkan vieressä ja tarjosin sille ihmishahmon hihaa haisteltavaksi.
Toimintakykykoe ilman uhkaa
Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. "pimeässä huoneessa". Pimeä huone on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei se aiheuta vaaraa koiralle. Pimeä huone ei ole täysin pimeä, vaan hämärä, jossa (luonnon)valon määrää voi säädellä. Huoneessa tulee olla esteitä, jotka koira pystyy kiertämään ja lattialla tulisi olla vaihtuvaa materiaalia, esim. levitettyä muovia. Laskettaessa koiraa huoneeseen, sitä saa käsitellä vain tuomari. Erikoiskokeen aikana pimeässä huoneessa ovat vain tuomarit, koiranohjaaja ja koira. Siirryttäessä pimeään huoneeseen, toinen tuomareista ottaa koiran hallintaansa. Ohjaaja siirtyy huoneen ovelle, kutsuu koiraa ja siirtyy huoneeseen sulkien oven perässään. Ohjaajan paikka on huoneen perällä ja koiran kulkeman matkan huoneessa tulee olla vähintään 10 metriä. Huoneessa oleva tuomari antaa ohjaajalle toimintaohjeet. Toinen tuomari päästää koiran hetken kuluttua huoneeseen. Jos koira ei oma-aloitteisesti etene ja etsi ohjaajaa, sille annetaan apuja seuraavassa ohjeellisessa järjestyksessä: ohjaajan niiskautus, yskäisy, koiran nimen kuiskaaminen, koiran kutsuminen, koiran houkuttelu luokse, ohjaajan siirtäminen lähemmäs koiraa, valaistuksen lisääminen.
Pimeä huone testattiin meillä kolmanneksi viimeisenä. Milo tuli pimeään huoneeseen aktiivisena ja minua etsien. Se selkeästi haistoi minut ja hyppäsi välissämme olevalle pitkälle penkille. Penkillä se käveli edestakaisin, mutta ei uskaltanut hypätä siltä alas, jotta se olisi päässyt minun luokse. Toinen tuomareista kehoitti minua kuiskaamaan Milon nimen. Jouduin kuiskaamaan nimen yhteensä kolmesti ja lopulta, kun penkin jalkoihin annettiin lisävaloa, Milo rohkaistui, hyppäsi penkiltä alas ja tuli luokseni.
Milo sai toimintakyvystä +1, kohtuullinen. (Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.)
Terävyys
Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggressio, sitä korkeampi on terävyysaste.
Erikoiskokeena on ns. "seinäkoe". Seinäkoetta varten on seinään kiinnitetty noin 60-70 cm mittainen muovitettu vaijeri tai vastaava. Seinässä ei saa olla kulmia niin, että koira vahingoittaisi itseään. Yleisön on oltava riittävän etäällä seinästä, jotta koira tuntee itsensä yksinäiseksi tai hylätyksi. Koe alkaa, kun ohjaaja kytkee koiran seinässä olevaan vaijeriin. Ohjaaja poistuu koiran näköetäisyyden ulkopuolelle vaikuttamatta mitenkään koiraan. Toinen tuomareista on jo sitä ennen piiloutunut hyökätäkseen kohti koiraa. Hyökkäystä ei pidä aloittaa heti ohjaajan poistuttua. Tarvittavan väliajan pituus riippuu koiran käytöksestä. Hyökkäävä tuomari lähestyy koiraa uhkaavasti, liikkuen matalana. Lähestymisvaiheessa käytetään uhkaavia, epämääräisiä liikkeitä, vältetään suoraviivaista etenemistä. Kädet eivät nouse lähestymisvaiheessa hartialinjan yläpuolelle. Loppuhyökkäys suoritetaan yksilöllisesti koiran mukaan. Vahvalle koiralle hyökkäys suoritetaan loppuun saakka, heikolle koiralle lopetetaan hyökkäys jo lähestymisvaiheessa ja lähestytään koiraa rauhallisesti. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käytöstään täysin päinvastaiseksi eli ystävälliseksi ja sovittelevaksi. Tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä. Ohjaaja kutsutaan paikalle ja seurataan koiran reaktioita. Erikoiskokeen lisäksi terävyyttä arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Meillä tämä seinäkoe oli koko testin toiseksi viimeinen osakoe. Itse en tietenkään kyseisen erikoiskokeen suoritusta nähnyt, mutta kuulin kyllä. Kun tuomari aloitti hyökkäyksen Milo aloitti raivokkaan haukkimisen ja jatkoi sitä hyökkäyksen loppuun asti. Molemmat tuomarit sanoivat, että tuomarin muuttaessa käytöksen hyökkäävästä ystävälliseksi, Milon käytös muuttui samalla sekunnilla ja se hyppäsi iloisesti hyökänneen tuomarin syliin. Nappisuoritus siis!
Milo sai terävyydestä +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. (Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti.)
Puolustushalu
Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.
Koe toteutetaan tuomarin hyökkäyksenä kohti koirakkoa. Hyökkäävä tuomari on piilossa ja toinen tuomareista antaa toimintaohjeet koiran ohjaajalle. Taluttimena voi käyttää lyhyttä, noin 50 cm pitkää nahkahihnaa. Ohjaaja lähtee liikkeelle määrätyltä paikalta kävelemään kohti piiloutunutta tuomaria; koiran kiinnipitämistä korostetaan. Tuomari hyökkää piilosta ja ohjaaja pysähtyy. Hyökkäys suoritetaan kohti ohjaajaa ja toissijaisesti kohti koiraa. Tuomari käyttää apuvälineenä joko puun vitsaa tai ratsupiiskaa, kuitenkin niin, että koiran ollessa taisteluhaluinen hyökätään ns. "paljain käsin". Hyökkäys ei tapahdu yleisön joukosta. Hyökkäyksen voimakkuutta säädellään koiran toiminnan mukaan. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käyttäytymisen ystävälliseksi, eli tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Mikäli mahdollista, tuomari ottaa koiran hallintaansa ja ohjaaja siirtyy takaisin lähtöpaikalle. Tuomari tekee tuttavuutta koiran kanssa, jonka jälkeen ohjaaja kutsuu koiraa ja koira päästetään ohjaajan luokse. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä. Puolustushalun arvostelussa ei pidä arvostella vain koiran suorittamia hyökkäyksiä, vaan myös pienintäkin pyrkimystä aktiiviseen puolustukseen. Hyökkäysyrityksetkin ovat arvostelun kannalta yhtä arvokkaita ja luotettavia kuin varsinaiset hyökkäykset. Puolustushalua arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Meillä tämä osakoe oli testin alkuvaiheessa kelkkakokeen jälkeen. Milo haukkui hyökkäävälle tuomarille koko hyökkäyksen ajan, alussa minun edessäni, josta se pikkuhiljaa siirtyi sivulleni, mutta ei missään vaiheessa taakseni. Tuomarin vaihdettua käytöksensä ystävälliseksi, Milo lopetti haukkumisen, mutta lähti tuomarin mukaan vähän epävarmana. Hetken se pyrki minun luokse, mutta rauhoittui sitten, suostui istumaan tuomarin viereen ja antoi silitellä itseään.
Milo sai puolustushalusta +3, kohtuullinen, hillitty. (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.)
Taisteluhalu
Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi - leikiksi, jonka olennainen osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.
Testivälineenä voidaan käyttää mm. motivointipatukkaa, keppiä, rättiä jne. myös ohjaajan omaa esinettä. Taisteluhalukokeen tulisi olla ensisijaisesti koiran leikkiä testituomarin kanssa, toissijaisesti ohjaajan leikkiä koiran kanssa. Koiran pidättyväisyys voi vaikuttaa niin, että todellista leikkihalua ei saada esille. Koe alkaa tavallisesti pienillä ärsykkeillä. Ärsykkeillä on pyrittävä siihen, että koira käy kiinni testiesineeseen ja säilyttää otteensa.
Meillä kyseinen osakoe oli heti alkuhaastattelun jälkeen. Milo ei aluksi innostunut vetoleikistä tuomarin kanssa, mutta kun minä olin hetken sen kanssa leikkinyt, se innostui tuomarinkin kanssa narusta repimään. Leikki ei kuitenkaan ollut yhtä vauhdikasta kuin kotona.
Milo sai taisteluhalusta +2, kohtuullinen. (Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa, sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.)
Hermorakenne
Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin tai vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu.
Koiran reaktion, teon tai mielentilan määrittäminen hermostuneeksi edellyttää, että sen toiminta on epänormaalia suhteessa ärsykkeisiin ja/tai ärsytykseen. Myös vahvahermoinen koira voi käyttäytyä hermostuneesti, jos ärsykkeiden voimakkuus kasvaa liian suureksi. Hermorakenteen lujuus arvostellaan ja luokitellaan eri testisuorituksissa näkyvien reaktioiden avulla. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Milo sai hermorakenteesta +2, tasapainoinen. (Tasapainoinen koira selviytyy kaikista osasuorituksista hyvin. Se ei ole hermostunut. Koira hallitsee kaikki tilanteet oikea-aikaisesti ja palautuu niistä nopeasti, pystyy käyttäytymään koko testin ajan tasapainoisesti.)
Temperamentti
Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.
Erikoiskokeessa koiralle aiheutetaan yllättävä takaapäin tuleva ääniärsyke. Koe toteutetaan siten, että ohjaaja kulkee koiransa kanssa merkittyä kävelylinjaa aivan äänilähteen vierestä jatkaen kulkuaan suoraan eteenpäin. Yllättäen takaapäin lasketaan rämisevä tynnyri sopivaa laskusiltaa myöten siten, että räminä alkaa koiran takaa ja lisääntyy lähestyessään koiraa (takaa-ajo). Ohjaaja ei saa lisätä koiran tarkkaavaisuutta etenemisen aikana. Erikoiskokeessa havainnoidaan koiran väistämisrefleksien nopeutta ja suuntaa, sekä koiran käyttäytymistä sen väistettyä vaaraa. Reaktion nopeus riippuu koiran temperamentistä. Mitä temperamenttisempi koira on, sitä nopeammat ovat sen reaktiot. Arvostelussa huomioidaan koiran yleistä tarkkaavaisuutta, käytöstä ja reagointinopeutta. Temperamenttia voidaan arvioida testin kaikissa osasuorituksissa.
Milo sai temperamentin arvioinnista +1, erittäin vilkas. (Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.)
Kovuus
Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.
Luonnetestissä kaksi Kennelliiton hyväksymää luonnetestituomaria arvioi koiran käyttäytymistä erilaisissa demonstroiduissa tilanteissa, joissa koiran hermosto joutuu rasitetuksi. Joillakin palveluskoiraroduilla luonnetesti on ns. pakollinen, eli siitä on saatava hyväksytty arvosana, jotta koira voi esimerkiksi saada muotovalion arvon. Testiin ovat kuitenkin oikeutettuja kaikki Kennelliiton rekisterissä olevat puhdasrotuiset, tunnistusmerkityt ja rokotetut koirat, jotka ovat vähintään kaksi- ja enintään kuusivuotiaita. Kennelliitto rohkaisee viemään oman koiran testattavaksi, koska testi antaa tietoa koirasta, sen tavasta käyttäytyä tietyissä tilanteissa ja koulutettavuudesta. Lisäksi rotujärjestöt saavat lisämateriaalia rotumääritelmiä varten.
Luonnetesti koostuu yhdeksästä osasuorituksesta, joita arvioidaan joko erillisenä tehtävänä tai sitten koko testin ajan. Osasuorituksia ovat toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukausvarmuus. Testin loppupisteet vaihtelevat välillä -300 ja +300 pistettä. Olen koonnut alle infoa siitä, mitä jokaisessa osasuorituksessa arvioidaan ja millaisilla tehtävillä koiraa testataan. Kaikki kursivoitu teksti on suoraa lainausta Kennelliiton hyväksymistä luonnetestin säännöistä ja ohjeista. Linkki tiedostoon löytyy tämän blogipäivityksen lopusta.
Toimintakyky
Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan.
Toimintakykykoe uhan alla
Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. "kelkkakokeena". Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään asteittain piilosta lähemmäs koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää ihmiseltä, mutta toisesta suunnasta hahmo on täysin tunnistamaton. Siltä puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja haju. Koira luulee hahmon olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi. Täten syntyy ristiriitatilanne.
Alussa hahmon täytyy olla piilossa koiralta, joten se on sijoitettava pensaikkoon, mäennyppylän tai rakennuksen kulman taakse. Testiä valmisteltaessa tarkistetaan hahmon näkyvyys tulosuunnasta, koiran näkötasolta ja sijaintialueelta. Hahmo on laitettava paikalleen ennen koirakon saapumista testipaikalle. Yleensä hahmo on kiinnitetty pulkkaan tai jalaksille, jotta sitä voidaan vetää vähintään 25 m pituisen narun avulla. Narun avulla voidaan tehdä sivuliikkeitä hahmoa vedettäessä sekä vaihdella vetämisen nopeutta, eli säädellä uhan voimakkuutta.
Koetta aloitettaessa ohjaajalle annetaan toimintaohjeet. Ohjaajan tulee olla passiivinen ja ainoastaan pitää kiinni taluttimen päästä ja katsella vain lähestyvää kelkkaa, ei koiraa. Koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan aloitetaan hahmon liikuttaminen. Ensimmäisen kelkan nykäisyn tulee aiheuttaa ääni, joka kiinnittää koiran huomion. Kelkkaa vedetään uhan määrää säännöstellen koiran kestokyvyn mukaisesti. Paras tulos saadaan yleensä vaihtelevilla liikkeillä, esim. täydellinen liikkumattomuus, lyhyitä nykiviä liikkeitä, epäröiviä liikkeitä ja lopuksi hyökkäys kohti koiraa ohjaajan jalkojen viereen. Lopullisen hyökkäyksen jälkeen hahmo jää paikalleen ja seurataan koiran käyttäytymistä. Odotetaan, tuleeko koira itsenäisesti kelkan luokse. Mikäli koira ei tule, tuomari antaa ohjaajalle tarkemmat toimintaohjeet.
Kelkkakoe oli meillä testissä toisena osakokeena. Milo ensireaktio kelkkaan oli odotettavissa. Se seisoi hihna tiukalla lähestyvän kelkan ja minun välissä, mutta kun kelkka jatkoikin Milon lähestymistä hurjasta haukkumisesta huolimatta, kantti petti ja Milo siirtyi pikkuhiljaa minun taakse. Ennen kelkan lopullista hyökkäystä Milo veti taaksepäin niin paljon kuin jaksoi ja olisi kyllä ottanut ritolat, jos otteeni hihnasta olisi irronnut. Kelkkaa Milo suostui tulemaan haistelemaan vasta, kun olin kyykyssä kelkan vieressä ja tarjosin sille ihmishahmon hihaa haisteltavaksi.
Toimintakykykoe ilman uhkaa
Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. "pimeässä huoneessa". Pimeä huone on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei se aiheuta vaaraa koiralle. Pimeä huone ei ole täysin pimeä, vaan hämärä, jossa (luonnon)valon määrää voi säädellä. Huoneessa tulee olla esteitä, jotka koira pystyy kiertämään ja lattialla tulisi olla vaihtuvaa materiaalia, esim. levitettyä muovia. Laskettaessa koiraa huoneeseen, sitä saa käsitellä vain tuomari. Erikoiskokeen aikana pimeässä huoneessa ovat vain tuomarit, koiranohjaaja ja koira. Siirryttäessä pimeään huoneeseen, toinen tuomareista ottaa koiran hallintaansa. Ohjaaja siirtyy huoneen ovelle, kutsuu koiraa ja siirtyy huoneeseen sulkien oven perässään. Ohjaajan paikka on huoneen perällä ja koiran kulkeman matkan huoneessa tulee olla vähintään 10 metriä. Huoneessa oleva tuomari antaa ohjaajalle toimintaohjeet. Toinen tuomari päästää koiran hetken kuluttua huoneeseen. Jos koira ei oma-aloitteisesti etene ja etsi ohjaajaa, sille annetaan apuja seuraavassa ohjeellisessa järjestyksessä: ohjaajan niiskautus, yskäisy, koiran nimen kuiskaaminen, koiran kutsuminen, koiran houkuttelu luokse, ohjaajan siirtäminen lähemmäs koiraa, valaistuksen lisääminen.
Pimeä huone testattiin meillä kolmanneksi viimeisenä. Milo tuli pimeään huoneeseen aktiivisena ja minua etsien. Se selkeästi haistoi minut ja hyppäsi välissämme olevalle pitkälle penkille. Penkillä se käveli edestakaisin, mutta ei uskaltanut hypätä siltä alas, jotta se olisi päässyt minun luokse. Toinen tuomareista kehoitti minua kuiskaamaan Milon nimen. Jouduin kuiskaamaan nimen yhteensä kolmesti ja lopulta, kun penkin jalkoihin annettiin lisävaloa, Milo rohkaistui, hyppäsi penkiltä alas ja tuli luokseni.
Milo sai toimintakyvystä +1, kohtuullinen. (Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan.)
Terävyys
Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggressio, sitä korkeampi on terävyysaste.
Erikoiskokeena on ns. "seinäkoe". Seinäkoetta varten on seinään kiinnitetty noin 60-70 cm mittainen muovitettu vaijeri tai vastaava. Seinässä ei saa olla kulmia niin, että koira vahingoittaisi itseään. Yleisön on oltava riittävän etäällä seinästä, jotta koira tuntee itsensä yksinäiseksi tai hylätyksi. Koe alkaa, kun ohjaaja kytkee koiran seinässä olevaan vaijeriin. Ohjaaja poistuu koiran näköetäisyyden ulkopuolelle vaikuttamatta mitenkään koiraan. Toinen tuomareista on jo sitä ennen piiloutunut hyökätäkseen kohti koiraa. Hyökkäystä ei pidä aloittaa heti ohjaajan poistuttua. Tarvittavan väliajan pituus riippuu koiran käytöksestä. Hyökkäävä tuomari lähestyy koiraa uhkaavasti, liikkuen matalana. Lähestymisvaiheessa käytetään uhkaavia, epämääräisiä liikkeitä, vältetään suoraviivaista etenemistä. Kädet eivät nouse lähestymisvaiheessa hartialinjan yläpuolelle. Loppuhyökkäys suoritetaan yksilöllisesti koiran mukaan. Vahvalle koiralle hyökkäys suoritetaan loppuun saakka, heikolle koiralle lopetetaan hyökkäys jo lähestymisvaiheessa ja lähestytään koiraa rauhallisesti. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käytöstään täysin päinvastaiseksi eli ystävälliseksi ja sovittelevaksi. Tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä. Ohjaaja kutsutaan paikalle ja seurataan koiran reaktioita. Erikoiskokeen lisäksi terävyyttä arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Meillä tämä seinäkoe oli koko testin toiseksi viimeinen osakoe. Itse en tietenkään kyseisen erikoiskokeen suoritusta nähnyt, mutta kuulin kyllä. Kun tuomari aloitti hyökkäyksen Milo aloitti raivokkaan haukkimisen ja jatkoi sitä hyökkäyksen loppuun asti. Molemmat tuomarit sanoivat, että tuomarin muuttaessa käytöksen hyökkäävästä ystävälliseksi, Milon käytös muuttui samalla sekunnilla ja se hyppäsi iloisesti hyökänneen tuomarin syliin. Nappisuoritus siis!
Milo sai terävyydestä +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. (Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti.)
Puolustushalu
Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.
Koe toteutetaan tuomarin hyökkäyksenä kohti koirakkoa. Hyökkäävä tuomari on piilossa ja toinen tuomareista antaa toimintaohjeet koiran ohjaajalle. Taluttimena voi käyttää lyhyttä, noin 50 cm pitkää nahkahihnaa. Ohjaaja lähtee liikkeelle määrätyltä paikalta kävelemään kohti piiloutunutta tuomaria; koiran kiinnipitämistä korostetaan. Tuomari hyökkää piilosta ja ohjaaja pysähtyy. Hyökkäys suoritetaan kohti ohjaajaa ja toissijaisesti kohti koiraa. Tuomari käyttää apuvälineenä joko puun vitsaa tai ratsupiiskaa, kuitenkin niin, että koiran ollessa taisteluhaluinen hyökätään ns. "paljain käsin". Hyökkäys ei tapahdu yleisön joukosta. Hyökkäyksen voimakkuutta säädellään koiran toiminnan mukaan. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käyttäytymisen ystävälliseksi, eli tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Mikäli mahdollista, tuomari ottaa koiran hallintaansa ja ohjaaja siirtyy takaisin lähtöpaikalle. Tuomari tekee tuttavuutta koiran kanssa, jonka jälkeen ohjaaja kutsuu koiraa ja koira päästetään ohjaajan luokse. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä. Puolustushalun arvostelussa ei pidä arvostella vain koiran suorittamia hyökkäyksiä, vaan myös pienintäkin pyrkimystä aktiiviseen puolustukseen. Hyökkäysyrityksetkin ovat arvostelun kannalta yhtä arvokkaita ja luotettavia kuin varsinaiset hyökkäykset. Puolustushalua arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Meillä tämä osakoe oli testin alkuvaiheessa kelkkakokeen jälkeen. Milo haukkui hyökkäävälle tuomarille koko hyökkäyksen ajan, alussa minun edessäni, josta se pikkuhiljaa siirtyi sivulleni, mutta ei missään vaiheessa taakseni. Tuomarin vaihdettua käytöksensä ystävälliseksi, Milo lopetti haukkumisen, mutta lähti tuomarin mukaan vähän epävarmana. Hetken se pyrki minun luokse, mutta rauhoittui sitten, suostui istumaan tuomarin viereen ja antoi silitellä itseään.
Milo sai puolustushalusta +3, kohtuullinen, hillitty. (Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähestyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasti ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan.)
Taisteluhalu
Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi - leikiksi, jonka olennainen osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.
Testivälineenä voidaan käyttää mm. motivointipatukkaa, keppiä, rättiä jne. myös ohjaajan omaa esinettä. Taisteluhalukokeen tulisi olla ensisijaisesti koiran leikkiä testituomarin kanssa, toissijaisesti ohjaajan leikkiä koiran kanssa. Koiran pidättyväisyys voi vaikuttaa niin, että todellista leikkihalua ei saada esille. Koe alkaa tavallisesti pienillä ärsykkeillä. Ärsykkeillä on pyrittävä siihen, että koira käy kiinni testiesineeseen ja säilyttää otteensa.
Meillä kyseinen osakoe oli heti alkuhaastattelun jälkeen. Milo ei aluksi innostunut vetoleikistä tuomarin kanssa, mutta kun minä olin hetken sen kanssa leikkinyt, se innostui tuomarinkin kanssa narusta repimään. Leikki ei kuitenkaan ollut yhtä vauhdikasta kuin kotona.
Milo sai taisteluhalusta +2, kohtuullinen. (Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa, sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.)
Hermorakenne
Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin tai vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu.
Koiran reaktion, teon tai mielentilan määrittäminen hermostuneeksi edellyttää, että sen toiminta on epänormaalia suhteessa ärsykkeisiin ja/tai ärsytykseen. Myös vahvahermoinen koira voi käyttäytyä hermostuneesti, jos ärsykkeiden voimakkuus kasvaa liian suureksi. Hermorakenteen lujuus arvostellaan ja luokitellaan eri testisuorituksissa näkyvien reaktioiden avulla. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.
Milo sai hermorakenteesta +2, tasapainoinen. (Tasapainoinen koira selviytyy kaikista osasuorituksista hyvin. Se ei ole hermostunut. Koira hallitsee kaikki tilanteet oikea-aikaisesti ja palautuu niistä nopeasti, pystyy käyttäytymään koko testin ajan tasapainoisesti.)
Temperamentti
Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.
Erikoiskokeessa koiralle aiheutetaan yllättävä takaapäin tuleva ääniärsyke. Koe toteutetaan siten, että ohjaaja kulkee koiransa kanssa merkittyä kävelylinjaa aivan äänilähteen vierestä jatkaen kulkuaan suoraan eteenpäin. Yllättäen takaapäin lasketaan rämisevä tynnyri sopivaa laskusiltaa myöten siten, että räminä alkaa koiran takaa ja lisääntyy lähestyessään koiraa (takaa-ajo). Ohjaaja ei saa lisätä koiran tarkkaavaisuutta etenemisen aikana. Erikoiskokeessa havainnoidaan koiran väistämisrefleksien nopeutta ja suuntaa, sekä koiran käyttäytymistä sen väistettyä vaaraa. Reaktion nopeus riippuu koiran temperamentistä. Mitä temperamenttisempi koira on, sitä nopeammat ovat sen reaktiot. Arvostelussa huomioidaan koiran yleistä tarkkaavaisuutta, käytöstä ja reagointinopeutta. Temperamenttia voidaan arvioida testin kaikissa osasuorituksissa.
Milo sai temperamentin arvioinnista +1, erittäin vilkas. (Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.)
Kovuus
Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.
Koe toteutetaan kahdessa melkein samanlaisessa jaksossa, joiden välille muodostuu lyhyt tauko. Ensimmäisen jakson aikana koiralle ai- heutetaan psyykkinen epämiellyttävyys, pelästyminen. Toisessa jaksossa, se lyhyen ajan kuluttua tuodaan uudestaan samaan paikkaan, missä se pelästytettiin, ei aiheuteta minkäänlaista ärsykettä. Jos koira reagoi ärsykkeeseen voimakkaasti, on jaksojen väliaikaa pidennettävä. Jaksojen välisen ajan on oltava suhteessa epämiellyttävyyden suuruuteen. Koiran reaktioita tarkkailemalla todetaan, kuinka hyvin se muistaa paikan ja siinä aiheutetun epämiellyttävän ärsykkeen. Rakennuksen nurkan tai vastaavan esteen taakse on piilotettu hahmo (esim. suojapuku tai sateenvarjo). Koira kulkee ohjaajansa kanssa pitkin seinänvierustaa (tai vastaavaa), mieluiten ohjaajansa etupuolella. Koiran pään ollessa noin puolen metrin etäisyydellä hahmosta, se vedetään tai työnnetään nopeasti hetkeksi koiran eteen siten, että koira ei ehdi tunnistaa sitä. Ohjaaja kääntyy nopeasti ympäri ja palaa koiransa kanssa tulosuuntaan käsketyn matkan. Toisessa jaksossa lyhyen ajan kuluttua ohjaaja ja koira palaavat samaan paikkaan, jolloin arvioidaan aiheutetun psyykkisen epämiellyttävyyden vaikutusta koiran käyttäytymiseen. Koiran reaktioiden voimakkuus on suhteessa sii- hen psyykkiseen epämiellyttävyyteen, jonka se kokee, kun se tuodaan uudestaan paikkaan, missä se pelästytettiin. Koira voi vaikuttaa pehmeämmältä, kun sen kokema epämiellyttävyys aiheutuu suoraan ihmisestä, mutta vastaavasti huomattavasti kovemmalta, kun se ymmärtää epämiellyttävyyden tulevan jostain elottomasta kohteesta. Koira kokee usein ihmisen, erityisesti ohjaajansa aiheuttaman epämiellyttävyyden, paljon voimakkaammin kuin jonkin muunlaisen epämiellyttävyyden.
Milo liikkui halukkaasti edelläni talon seinustaa pitkin. Kun Milo oli hahmon kohdalla, toinen tuomareista vetäisi sen narusta nopeasti ylös. Milo haukahti kerran ja väisti sivulle. Käännyimme takaisin tulosuuntaan. Toisella kerralla kun ohitimme paikan, Milo kulki siitä reippaasti ohi sen enempää hötkyilemättä.
Kovuudesta Milo sai +3, kohtuullisen kova. (Koira, joka koettuaan oikea-aikaisen psyykkisen epämiellyttävyysreaktion uudelleen paikalle tuotaessa ei osoita pelon merkkejä ja halua välttää paikkaa.)
Luoksepäästävyys
Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä joutuessaan kosketukseen vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi. Hyväntahtoinen on koira, joka osoittaa hyökkäävyyttä vain uhkaavissa tilanteissa. Hyväntahtoisuus riippuu paljon koiran terävyydestä. Terävän koiran tarkkaavaisuus pieniäkin uhkaärsykkeitä kohtaan aiheuttaa sen, että se tekee virhearvioinnin helpommin kuin vähemmän terävät koirat. Avoimuus tarkoittaa sitä, että koiran todellinen mieliala selvästi ilmenee sen käyttäytymisestä riippumatta siitä, onko tuo käyttäytyminen ihmisen kannalta myönteistä vai kielteistä. Luoksepäästävyyden arviointiin ei tarvita mitään erikoiskoetta vaan arviointi perustuu täysin testituomareiden havaintoihin koiran käyttäytymisestä sen kohdatessa ihmisiä.
Luoksepäästävyyden arviointia suoritetaan koko testin ajan; mm. alkuhaastattelun jälkeen, puolustushalun erikoiskokeen loppuvaiheessa, terävyyskokeen loppuvaiheessa ja päästettäessä koiraa pimeään huoneeseen.
Milo sai luoksepäästävyydestä +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. (Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepääs- täväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin oma-aloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin.)
Laukauspelottomuus
Koiran laukauspelottomuus testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi ja enintään viisi laukausta. Laukaukset ammutaan n. 20 – 50 metrin etäisyydeltä huomioiden ympäristöolosuhteet, kuten maaston kaikupohja. Laukauspelottomuus testataan aina testin viimeisenä osasuorituksena. Ampuja sijoitetaan koiralta näkymättömiin, koiran etupuolelle. Tuomarin antamasta merkistä ammutaan ensimmäinen laukaus koiran liikkeellä ollessa. Toinen laukaus ammutaan tuomarin merkistä, ohjaajan ja koiran ollessa paikoillaan. Mikäli on tarpeen koiran reaktioiden selvittämiseksi, voidaan ampua lisälaukauksia.
Liikkeellä ollessamma ammuttu laukaus ei vaikuttanut Miloon mitenkään. Se nosti vain vähän päätään, mutta jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myös pysähdyksissä ammuttu laukaus sai sen vain nostamaan korvia vähän pystympään. Milo sai laukauspelottomuudesta +++, eli se on laukausvarma.
Kaiken kaikkiaan painotuskertoimineen Milo sai luonnetestistä pisteet 195+++. Olen erittäin tyytyväinen tulokseen, koska kääpiöpinsereiden keskiarvo on noin 125 pistettä. Tuomarit sanoivat, että Milo on jostakin oppinut terävyyden käytön aseekseen kaikkia uusia ärsykkeitä kohtaan ja reagoi siksi haukulla. Sillä ei kuitenkaan ole rohkeutta riittävästi esimerkiksi käydä todellisen tai kuvitellun hyökkääjän kimppuun. Tuomarit sanoivat, että Milon hermorakenne parani testin aikana ja se sai huomata, että terävyys on loppupeleissä tylsä ase, kun ihmiset sen pelotteluyrityksistä huolimatta tulevat luokse. Minua neuvottiinkin, että aina kun Milo kohtaa uuden ihmisen, minun tulisi vain rohkaista häntä tulemaan Milon luokse, eikä välittää sen uhkausurityksistä. Miloa saa ja pitääkin myös kieltää väärään aikaan käytetystä terävyydestä.
Vilkkaudesta tuomarit totesivat sen, että erittäin vilkkaana koirana Milo hakee ympäristöstään koko ajan ärsykkeitä joihin reakoida, ja pyrkiikin niihin terävänä koirana reagoimaan. Kun jokin ärsyke on riittävän voimakas, Milo pystyy fokusoimaan kaiken keskittymisensä siihen. Tämä vilkkauden ja terävyyden yhdistelmä tuo kuitenkin arkipäivän elämään haasteita esim. lenkeillä. Sanoin tuomareille, että he voivat kuvitella millainen riehuminen hihnan päässä alkaa, kun talon lapset ovat pihalla leikkimässä, kiljuvat ja juoksevat ympäriinsä. Kerroin, että pyrin näissä tilanteissa saamaan Milon kontaktiin ja kiellän sitä huonosta käytöksestä. Tuomarit sanoivat, että olen toiminut aivan oikein.
Luonnetesti antoi kyllä paljon uutta näkökulmaa oman koiran kanssa olemiseen ja toimimiseen. Toisaalta se myös auttaa ymmärtämään oman koiran reaktioita ja niitä voi varmasti tulevissa tilanteissa ennustaa paremmin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Milo sai luoksepäästävyydestä täydet pisteet. Näkevätpähän siellä Kennelliitossa, ettei koirani todellakaan ole vihainen, vaikka näyttelyistä on muuta palautetta tullut.
Tässä vielä linkki luonnetestisäännöstöön.
Kommentit
Lähetä kommentti